55. Opiskelut ohi ja vieraita kylään

Viimonen tentti saatiin siis lusittua 14. päivä joulukuuta ja kaverit tulikin kylään jo samaisena iltana. Fiilis oli siis melkoisen hyvä, koska nyt meitä odotti 2,5 viikon lomailujakso Kaliforniassa. Tenttituloksista sitten myöhempänä kunhan saadaan kaikki tietoon, sen verran voin paljastaa, että kyllähän nuo kurssit ihan hyvin sujuivat.

Blogitekstiä tosiaan vasta tässä vaiheessa (25. päivä), koska onhan tässä kiirettä pitäny ja tekemistä riittäny. Niinpä kirjotanki nyt sitten normaalia tiivistetymmässä muodossa.

Heti toisena iltana (to 15. pv) päätettiin juhlistaa hieman lomanalkua ja vieraitten tuloa myös. Alkuilta vietettiin tässä Homesteadilla muitten vaihtareitten kanssa ja olipahan hyvä fiilis! Täältä siirryttiin sitten takseilla Fullertonin Downtowniin baariin ja siellähän sitten olikin lähestulkoon jokainen syksyn vaihdossa olleet kaverit (n. 40?).

Perjantaina oli vuorossa pikkujoulut naapureitten kanssa Homesteadilla. Syömingit hoidettiin meidän kämpillä ja loppuilta vierähti Sebastianin ja Mayn asunnossa. Olipahan huikeat ruuat porukalla valmistettu. Mm. pihvejä, lihapullia, pinaattipaistosta, mustikkavalkosuklaa muffinsseja, omena-kaneli-paistosta ja jäätelöä, mansikka tikkuja kermavaahdossa, kotitekoista salsaa ja nachoja jne. Glögiäkin saatiin Suomesta asti ja juomapuolikin oli viinien osalta kunnossa. Naapureitten kämpillä vaihdettiin sitten “sokkona” lahjoja ja pelattiin tanssipeliä sekä eräänlaista arvoituspeliä.

Lauantaina saatiin auto käyttöön ja suunnattiin heti Outlet-keskukseen (Desert Hills) Camarilloon. Visa vinkui vierailla heti ihan kiitettävään tahtiin ja lopputuloksena oli melkoisen täysi takakontti takaisin lähdettäessä.

Sunnuntaina olikin jo ensimmäisen varsinaisen reissun vuoro, kohteena ei sen enempää tai väihempää kuin LAS VEGAS! Itsekkään en ollut vielä Timon kanssa suunnannut Vegasiin kertaakaan, joten odotukset oli melkosen korkeella ja herätessä ei tarvinnu jäädä sänkyyn pyörimään. Matkalla pysähyttiin vähän shoppailemaankin Tanger-nimiseen Outlet-keskukseen, mutta silti Vegasissa oltiin jo hyvissä ajoin n. 15.30.

Vegasin reissu sisälsi mm. turistikuvailua Strip:llä (pääkatu) niin päiväs kuin ilta-aikaan, limusiiniajelua, hyviä sapuskoja, pokeria, yöelämää. Saatiin upgradettua meidän huonekin 16. kerrokseen ja  sviittiin 20 dollarilla! Kannatti siis antaa vähän tippiä sisäänkirjautuessa.:P

Kyllähän tuo Vegas oli todellakin ainutlaatuinen ja hehkutuksensa arvoinen nähtävyys. Neljän hengen huone (joka tosiaan vielä upgradettiin) 2 yöltä 4 tähden kasinohotellissa maksoi vaivaiset 131 euroa. Noh kyllähän siellä tietysti on muut keinot ottaa rahat pois kuleksimasta mutta… Reissusta selvittiin ilman minkäänlaisia haavereita takaisin (20. pv) ja tajuttoman hauskaa kyllä oli. Antin kamerasta taitaa löytyäkin sellaiset 1500 kuvaa, eli parhaimpiin paloihin on helppo palata vielä monen vuoden päästäkin.

21.-23. välinen aika shoppailtiin ja kierreltiin sitte tässä naapurustossa ja pääasiassa Brea Mall:ssa, joka on sellainen Itäkeskuksen kokoinen kauppakeskus. Lisäks käytiin Huntington Beachillä, Disney Downtownissa kattomassa Anaheim Ducks:in peliä ravintolassa ja pelailemassa vähän ilmakiekkoa sun muita pelejä. Emilian kanssa käytiin myös 23. päivä Disneylandissa muutaman muun ihmisen ja erityisesti lapsiperheen joukossa. Väkeä oli aivan tajuton määrä ja laitteisiin joutu parhaimmillaan odottamaan 80 minuuttia. Tästä huolimatta ehdittiin katsastaa kaikki parhaat laitteet ja vuoristoradat. Ensimmäinen kerta Disneylandissa ja ei kyllä tarvinnut katua hieman suolaista pääsymaksun pulittamista.

Jouluaattona oli ohjelmassa vierailu kirkossa Sebastianin ja Mayn kutsumana. Siellä veisattiin hieman erilaisia joululauluja kuin Suomessa. Bändi polki lavalla tahtia ja ihmiset jorasivat mukana. Lisäksi sytytettiin kaikki omat kynttilät erään biisin aikana, nähtiin videoesitys Jeesuksen syntymästä ja kuultiin puhe “ilosta”, mutta Suomesta poiketen ihmiset saivat nauraa vatsansa kipeiksi. Kirkossa tarjoiltiin myös samaan aikaan takeaway-kahveja ja pipareita. Kylmiltä väreiltä ei tässä kirkossa vältytty!

Kirkon jälkeen mentiin pariks tunniks altaalle ottamaan aurinkoa ja varjossa oli tosiaankin sellaset 22 astetta lämmintä! Paikalliset kyllä sano, että eihän tää ihan normaali joulukeli ole, että kyllä nyt on erityisen hyvä säkä reissaajille sattunu. Noh tämähän sopii ja varsinki ku loppuviikolle on luvattu jopa 25 astetta… 

Neljän maissa oli tarkotus sitte lähteä jo aattoillan viettoon Sebastianin vanhemmille, mutta lähtö veny aina lähes kuuteen asti. Siinä sitten autettiin May:ta viimosten ruokien teossa ja pahimmissa loppustresseissä. Sainpahan itsekin jotain tehtyä joulupöytään, täytettyjä kananmunia. Valitettavast ne ei kyllä tainnu maistuu, koska kotiinlähdettäessä kannoin samaiset munat takaisin autoon lähes koskemattomina.

Jouluillallinen oli suomalaisamerikkalainen ja, hmmm, fantastinen!! Kapelimestarina toimi tietysti kinkku, mutta ei tollasta kinnkua ainakaan omassa joulupöydässä ole näkyny (pahottelut kotio tästä). Lisäksi oli lohta, papu-valkosipuli-vuokaa, lanttulaatikkoa, perunamuussia, pekoni-jalopeno-juusto-nyyttejä, mansikoita-suklaakuorrutuksella jne. sekä alkupalat vielä erikseen. Juomaksi oli viinejä, olutta ja glögiä. Niin ja kaikkiaanhan meitä oli tosiaan 11 joulunviettäjää. Allekirjoittanut, Timo, Emilia, Antti, Minttu, Sebastian, May, “äiti”, “isä”, Sebastianin sisko ja hänen mies.

Syömisen jälkeen siirrtyttiin sitten vielä seurustelemaan olohuoneen puolelle ja kyllähän ne herkkupalat sekä kahvit sinnekin seurasivat. Noin 4 tuntia vierähtikin sitten olohuoneessa jutustellen ilman kummoisia ohjelmanumeroita. Tosin kyllähän mie ja Antti vetästiin muutamat suomalaiset joululaulut heidän kirjastaan ja Sebastianin äiti muisti kiittää laulusuorituksista vielä ihan poislähdettäessäkin. Nojoo, kaunistahan se ei ollut eli ymmärretään kyllä mistä kiitokset saatiin. Jutustelun lomassa vieraamme antoivat Suomesta tuomansa tuliaiset niin Sebastianille ja Maylle kuin perheellekin. Lahjoihin kuului salmiakkia, fazerin suklaata, piparisuklaata, Suomi-lämpömittari, pehmoleluporo, Tuntematon Sotilas DVD, Kalevala-koru, Marimekko-pyyhkeitä ja mitäs muutaan kuin Turun sinappia ja Koskerkorvaa. Vastaanottavat jäsenet olivat kyllä melko palasina tuliaisista ja silmin nähden ikionnellisia. Mainitaan nyt vielä tässä kohtaa, että perheellä on tosiaan juuret Suomessa. Äiti on kotoisin Espoosta ja isä Ahvenanmaalta. Kylmästä pohjolasta he muuttivat sitten Yhdysvaltoihin noin 25 vuotta takaperin isän työn perässä.

Joulupäivänä lähdettiin sitten vieraillekkin näyttämään off-roadingia (eli tässä kohtaa vuoristoajelua). Vieraatkin pääsivät niin sanotusti rattaille eli ajamaan Sebastianin Jeeppiä vuoristossa. Tällä kertaa valittiin kuitenkin tuo lähin vuoristo, joten korkeuserot eivät olleet niin päätä huimaavia ja reititkin valittiin naismatkustajille sopiviksi.;P Off-roadingin jälkeen mentiin vielä hetkeksi aurinkoon lekottelemaan, salille ja katsottiin joku tusina komedia kotosalla. Tänään taitaa olla vuorossa auringonottamista, sillä sää suosii ja huomenna on jo edessä 2 yön reissu San Diegoon!


-V-

54. Tenttiviikkoa vaille valmista

Kulunut viikko oli koulussa viimeinen luentoviikko ja nyt on edessä enää tenttiviikko, jolloin luentoja ei enää pidetä. Tiistaina saatamme mennä lisäksi vaihtarien lopputilaisuuteen, jossa koulu tervehtii vielä täältä poistuvia vaihtareita ja ilmeisesti antaa jotain matkamuistoa kotiinviemisiksi.

Ensi viikolla meillä on edessä kaksi tenttiä maanantaina, yksi tiistaina ja viimeinen neljäs keskiviikkoiltana. Viimeinen kirjoitustehtävä on molemmilla viimeistelyä vaille valmis, palautus oli viimeistään maanantaina. Samoin yhdet nettitehtävät pitäisi vielä kansiksen makroon saada tehtyä maanantaiksi. Se nyt varmasti menettelee hyvästä tenttitreenistä se.

Maanantaina paketoidaan siis Introduction to investment klo 12-1.50pm sekä International economy 2.30-4.20pm. Tiistaina päivällä vetäistään rastit Principles of Macroeconomicsin lomakkeisiin ja koko syksylle sopivana symbolisena viimeisenä päävastuksena toimii keskiviikkoillan International Business Financen tentti, joka kruunaa syyslukukautemme klo 7.30pm. 

Viime viikolla oli kansiksen makron luennolla viimeinen quiz, jossa pääosin aprikoitiin kokonaiskysynnän ja -tarjonnan käyttäytymistä tietyissä taloustilanteissa. Timolla jatkui kahdesta ekasta quizista tuttu trendi, eli pisteitä tuli 12/15 ja Villellä saldo oli tällä kertaa 9/15. Loppuarvostelussa heikoin tulos kolmesta quizista pudotetaan pois, joten tiedettiin ettei maailma kaadu siihen, jos tämä vika ei mene aivan nappiin, kun kuitenkin aiemmat oltiin lapioitu aika hyvillä tuloksilla.

Ainakin tuon kv-yritysrahoituksen pitäisi meillä olla käytännössä katsoen läpi jo näillä tämänhetkisillä pistemäärillä, joten loppukokeessa on kyse pitkälti siitä, mikä arvosanasta tulee olemaan. Muilla kursseilla meillä on vielä arvioimattomia tehtäviä tämän loppukokeen lisäksi, joten ei ihan varmoja voida olla lopputuloksesta niidenkään osalta. Mitään ongelmia läpipääsyn kanssa ei kuitenkaan tällä tietoa ole näköpiirissä ja suht hyvät arvosanatkin on odotuksissa, saa nähdä miten sällien käy.

Tenttien jälkeen tänne saapuukin kotipuolesta väkeä vierailemaan molemmille, joten ajatukset saadaan varmasti mukavasti irti koulujutuista :)

53. Kynttilätkin pöydältä - realisoinnin lyhyt oppimäärä

Joulukuun eka viikko oli meillä aikalailla kovan kaupanteon aikaa. 

Perjantaina kämpillemme ilmestyi pitkän odottelun jälkeen nainen, joka oli luvannut ostaa sängyt meiltä pois. Näistähän me maksoimme elokuussa yli 200 taalaa kpl, joten halusimme jotain takasinkin, etenkin kun tiesimme saavamme naapurista ilmapatjat lainaan loppuajalle. Sen lisäksi loppuaika pitää sisällään jonkun verran reissaamista, niin hyvä hetki sänkykaupoille oli eittämättä käsillä.

Tämä rouva olikin varsinainen ammattiostaja, olisi ostanut kämpästä kaiken irtoavan, eikä hirveästi edes napissut hinnoista. Suostui maksamaan sängyistä sen mitä pyysimme, joten 180 taalaa vaihtoi näppärästi omistajaa. Lisäksi Ville sai sovittua kaupat melko kehnossa kunnossa olevasta fillaristaan hintaan $ 20. Sen lupasi ostaa rouvan mukana ollut miespuolinen kaveri, joka tarvitsi fillareita pojilleen. 

Sovimme alustavasti kaupat olkkarin kahdesta Ikea Lack -pöydästä, fillarin pumpusta, pölynimurista (ehkä surkein imuri Atlanttin tällä puolen, mutta oli halpa Wal-Martissa ja tulee syksyltä maksamaan näiden kauppojen jälkeen ehkä 5-10 taalaa), olkkarin jalkalampusta ja ostipa rouva vielä olkkarin pöydältä kolme kynttilääkin! 

Hän ihastui kynttilöihin ensi silmäyksellä ja kyseli niiden hintaa, niin Timo heitti hatusta, että vitosella saat ja kaupat tuli. Jälkikäteen aateltiin, että maksettiinko me niistä Ikeaan 3 vai 4 taalaa, sillä ei taida olla väliä...  Rouva olisi ystävineen ostanut myös mm. Sebastianille kuuluvan telkkarin, dvd-soittimen, dvd-leffat sekä Colliereilta (isäntäperheemme) lainassa olevat mikroaaltouunin sekä keittiökalusteet. Ainoa juttu josta vielä ei päästy yhteisymmärrykseen oli tämä iso sohva, josta Timo koitti vääntää kauppoja hintaan 30 taalaa, joka olisi täysin sama kuin mitä siitä itse maksettiin. Katsotaan miten käy, rouva varmaankin diilaa irtaimistoa jossain eteenpäin, sillä kertoi asuvansa Orangessa useammankin collegen lähellä ja hakevan pois opiskelijoilta kaikenlaista tavaraa, kun he muuttavat asuntoloista pois. Noh, hän tulee nähtävästi 28.12. ostamaan täältä lopun irtoavan pois, kun vaan soitamme hänelle.  Tätä taidetaan kutsua realisoinniksi???

Auton myynti-ilmoitusta koitimme puolestaan päivitellä tasaisin väliajoin, jotta se pysyisi hakukoneiden ekojen tuloksien joukossa ja puhelin soikin sitten sen mukaisesti. Saimme varmasti puhelimen välityksellä yli 20 yhteydenottoa autosta ja mailin kautta vielä varmaankin 5-7 kpl. Näistä poiki kuusi koeajoa ja tänään lauantaina saimme sen myytyä.

Homma meni niin, että eräs ostaja soitteli Riversidesta ja ilmaisi kiinnostuksensa autoamme kohtaan. Eka tapaaminen peruuntui aikataulusyistä, mutta tämä kaveri halusi auton nähdä ja toinen tapaaminen sovittiin tälle päivälle Coronadoon, noin puolimatkaan Fullertonista ja Riversidesta katsoen. Näinpä siis aamupäivällä Timo nappasi alleen Maximan ja Ville lainasi naapuriemme Smart Caria ja lähdimme suhaamaan sisämaahan päin. 

Paikalle saapuikin koko perhe, kun autoa oltiin ostamassa pojalle kulkupeliksi koulumatkalle. Maximan vanteet, tummennetut lasit sekä muutoinkin aikalailla "cool" ulkomuoto oli tehnyt poikaan vaikutuksen ja isäukon epäillyksistä huolimatta tämä auto nyt oli kovasti mieleen. Isä tutkikin autoa varmaan tunnin verran, etsi kaikki mahdolliset viat. 

Hän sai myös soittamalla tutulleen selvitettyä jostain tietokannasta, että Maxima oli ollut aiemmin kolme kertaa kolarissa, josta johtuikin mm. konepellin pieni väpätys sekä epäillys siitä, onko ratissa air bag sisällä vaiko ei. Noh, kiva tietää nämäkin asiat sitten tässä vaiheessa, onneksi meidän ei tarvinut koskaan selvittää turvatyynyjen toimivuutta, sillä autodiilerin narraamana uskoimme silmät sinisinä auton olevan täysin kunnossa pieniä naarmuja lukuunottamatta.

Ukko oli aiemmin ostanut ja myynyt käytettyjä autoja sivutoimisesti, joten tiesi mikä pelin henki oli. Meillä oli tässä vaiheessa muutama $3000 tarjous sekä jokunen $3200 tarjous autosta. Yksi meksikaaniperhe oli tarjonnut jo kertaalleen 3300 taalaa, mutta lopulta ei ollut varmaa selvyyttä siitä ovatko nyt valmiita maksamaan 3200 tai 3300. Näihin kun ei aina ole luottamista... Pyrimme hakemaan nyt 3500, mutta koska tämä kolaritilasto tuli meillekin yllätyksenä, jouduimme hieman antamaan periksi hintaneuvotteluissa. Eka tarjous oli 2600 taalaa, josta totesimme suoralta kädeltä, että huhhahhei, ei tule kuuloonkaan. Korostimme, että meillä on tarjous 3300 taalaa ja he ovat valmiita auton siihen hintaan ostamaan, joten meillä ei ole mitään pakkoa myydä autoa tälle perheelle, jos tarjous ei ala nousta ja reippaasti.

Kaikenmoisen venkoilun jälkeen mies alkoi heiluttelemaan nokkiemme edessä kolme tonnia ja selittelemään mitä kaikkea autoon täytyy laittaa. Totesimme kylmän viileästi, että samat laittamiset on edessä muillakin ostajilla ja heidän tarjouksensa on silti korkeampi kuin $3000. Siinä steppasi eestaas niin poika kuin isäkin, ja lopulta asiasta piti käydä konsultoimassa perheen äitiä omalla autolla. Suoraan sanottuna kävivät kaivamassa ne puuttuvat kaksi satasta, jotka uupuivat tekemästämme vastatarjoukseesta 3200. Sanoimme siis, että sillä summalla saadaan homma selväksi ja tämän verran voimme tulla vastaan. Halusimme kuitenkin autosta itsekin jo eroon, sillä myyntitouhu alkoi nyppiä kumpaakin jo 1,5 viikon vääntämisen ja renkaanpotkijoiden katselemisen jälkeen.

Paperityöt oli valmisteltu kotosalla siihen pisteeseen kuin vaan mahdollista oli ja täytimme loput Maximan takapenkillä, joka muuntui näppärästi myös toimistoksi tähän tarkoitukseen. Pieni kylmähiki hiipi otsalohkoon, kun ukko alkoi kysellä rekisteriotetta, jonka olisi pitänyt tulla kilpien mukana. Me saimme kuitenkin vain ns. ilmoitusosan postissa, jolla auton myynti saatiin virallisesti tehtyä (kauppakirjan lisäksi toki). Noh, asiasta selvittiin lopulta pienellä ihmettelyllä ja toivotaan, että asia on paketissa meidän osaltamme, kunhan vaan saamme irtisanottua vakuutuksen maanantaina sekä vietyä myyntipaperin DMV:lle, eli paikalliselle rekisteriviranomaiselle. Vastuusta vapautumislomakkeen täytimme heti netissä, kun kotiin pääsimme, joten meidän ei pitäisi enää olla kuitenkaan autosta vastuussa, vaan nyt vastuu kuuluu ostajalle.

Kauppa se on joka kannattaa!

52. Autokauppaa ja keg racea

Kolmanneksi viimeinen kouluviikko alkoi loman jälkeen normaalisti maanantaina. Kuluneella viikolla sekä tulevalla viikolla luennot kulkevat vielä normaalisti, minkä jälkeen vuorossa on joulukuun toisella kokonaisella viikolla final examit, eli ns. tenttiviikko, jolloin muuta opetusta ei enää ole. Viikko meni vauhdilla purkaessa edellisessä kirjoituksessa mainittuja koulutehtäväpinoja, nyt osa niistä on selvitelty ja vielä muutama paperi pitäisi saada aikaan ennen kokeita. 

Keskiviikkona investoinneista oli quiz, josta saimme molemmat täydet pisteet ja kansiksen makrosta quiz on tulossa ensi tiistaina, joten pientä herkistelyä ennen loppukokeita on vielä luvassa. Loppukokeiden merkitys on arvosteluasteikossa täällä melko iso, eli kurssista riippuen 25-30 % arvosanasta perustuu viimeisen tentin arvosanaan. Osittain tämän ymmärtää, sillä joillain kursseilla koealue käsittää kaiken syksyn aikana läpikäydyn, mutta esim. investointien kurssilla vain toisen välikokeen ja lopputentin välillä käsitellyn suppeahkon osion. Tällöin hiukan tuntuu hassulta, että sille annetaan arvostelussa niin iso painoarvo.

Loppuviikolla olemme koittaneet hiukan viettää myös iltoja taas muidenkin vaihtarien kanssa, sillä parin viikon päästä moni heistä suuntaa takaisin kotiseuduilleen. Monella tuntuu mielessä pyörivän se, että mihin ihmeeseen onkaan hukkunut tämä syksy ja minkälaisia kokemuksia kullekin on matkan varrelta kertynyt. Meillä reissua on tänään jäljellä vielä tasan kuukausi, joten hetken saamme vielä viettää hiukan koti-Suomea paremmassa säässä, joskaan täälläkään ei enää ihan joka päivä t-paita ole riittävä varustus...

Lähtövalmisteluja olemme kuitenkin sen verran aloitelleet, että sängyt ja autot on laitettu myyntiin. Autostamme on ilmoitus www.autotrader.com:ssa sekä craigslistilla, joiden molempien kautta olemme saaneet muutamia yhteydenottoja. Puheluita onkin sadellut etenkin autosta aika tiiviiseen tahtiin, onhan kyseessä kuitenkin aika komea menomobiili, kuten näistä kuvista voi päätellä ;)

Yllätyksenä meille on tullut se, miten paljon ohareita täkäläiset tekevät sovituista tapaamisista, vaikka vähän varauksella osasimmekin moniin soittajiin suhtautua. Tähän mennessä olemme ehtineet sopia 7-8 tapaamista, joista kaksi on toteutunut ja yksi mahdollisesti maanantaina. Joku tarjous autosta tuli myös mailin välityksellä, mutta emme ole saaneet vielä aivan haluamaamme hintaa, vaan aikamoinen tinkaus ja hinnan polkeminen on ollut käynnissä. Tuntuu liittyvän tiiviisti täkäläiseen(kin) kaupantekokulttuuriin... Useimmiten tilanne on kuitenkin ollut se, että on sovittu joku aika tai aikaväli jolloin pitäisi tavata, mutta ajankohdan lähestyessä ostajastakandidaatista ei kuulu sitten enää mitään, vaan hän katoaa kuin tuhka tuuleen. Eikä tietenkään vastaa viesteihin tms. Sängyille on sen sijaan potentiaalinen ostaja tiedossa, joka kovasti vakuutteli puhelimitse ne ostavansa, mutta hänenkin visiittinsä tänne niitä katsomaan on pari kertaa jo siirtynyt.

Torstai-iltana kävimme puolustamassa eurooppalaista kunniaa ja pitämässä Suomenkin värejä esillä, kun Homesteadilla amerikkalaiset opiskelijakollegat haastoivat eurooppalaiset ns. keg raceen, eli kilpailuun, jossa oli tarkoitus tyhjentää mahdollisimman nopeasti tynnyrillinen olutta. Molemmissa joukkueissa taisi lopulta olla 20-30 peluria, joten kovin isosta määrästä ei nuppia kohti ollut kyse ja enemmänkin kyse oli tavallisista kotibileistä, jossa sitten oli tällainen kilpailu ikään kuin sivujuonteena. Kämppähän oli kuitenkin aivan täysi, kuten voi kuvitella, kun tuollaisen 60-70 henkeä ahtaa samaan asuntoon.

 

Perjantai ja lauantai ovat kuluneet pitkälti tätä auton myyntisasiaa hoidellessa ja koittaessa saada sovittua mahdollisimman monta tapaamista ostajien kanssa ja siten tietenkin myös monta tarjousta. Pikavisiitin teimme perjantaina illalla eräisiin kotibileisiin kampuksen vieressä olleeseen kämppään, jossa tutut saksalaiset olivat käyneet aiemminkin pyörimässä. Ei ollut kovin häävi tunnelma ja siispä palasimme 1-2 tunnin päästä takaisin kotosalle. Koulutehtävänsä tältä syksyltä pääosin pulkkaan saanut Sebastiankin heilui mukanamme koko illan.

Tänään lauantaina iltasella menemme nähtävästi vierailemaan Sebastianin vanhemmille, he nimittäin kutsuivat meidät päivälliselle luokseen. Tulemme nähtävästi viettämään myös jouluna jonkun päivän heidän luonaan, sillä seurueemme on ystävällisesti kutsuttu heidän joulupöytäänsä, päivä tosin varmistunee myöhemmin tänään :)