19. Koulutunnelmia ja kurssiasiaa

Toinen kouluviikkomme pyörähti käyntiin eilen maanantaina ja vuorossa oli viime viikon tapaan Introduction to Investments sekä International Economics.

Aamupäivällä klo 10 menimme siis koululle ja siis vietnamislaisherra Thanh Nguyenin tunnille. Tälle kurssille vuokrasimme oppikirjan kirjakauppa Little Professorista. Kirjat ovat täällä melko kalliita, joten niitä pystyy vuokraamaan lukukaudeksi noin puoleen hintaan ostohinnasta eli noin $ 50. Kirja oli monelle suomalaisellekin opiskelijalle tuttu Bodie, Kane & Marcusin Investments, aikamoinen tiiliskivi. Hieman epäselvää on, että minkä verran kirjaa tullaan tällä kurssilla tarvitsemaan. Muutoinkin herra Nguyenin opetusta on erittäin voimakkaan aksentin vuoksi ajoittain hankala seurata, mutta onneksi aihepiiri on meille suht koht tuttu aiemmista yhteyksistä. Kurssilla siis käydään läpi mm. erilaisia finanssi-investointeja sekä rahan aika-arvoa etc. Kurssiin kuuluu kaksi välikoetta sekä yksi loppukoe. Sen lisäksi syksyn aikana tehdään kahdet pistarit sekä kolme Excel-harkkaa.

Toinen maanantain luento oli siis International Economy, jota opettaa nuorehko naishenkilö nimeltä Huiran (Rachel) Pan. Hän puhuu erittäin hyvin englantia, joskin pieni itämainen aksentti on hänenkin puheessaan. Tälle kurssille emme hankkineet kirjaa lainkaan, sillä opettaja totesi, ettei se ole välttämätön, vaan kurssin voi läpäistä opettelemalla luentokalvot sekä tekemällä muistiinpanoja. Panin opetustyyli on melko perusteellinen ja ekoilla tunneilla on jumpattu pääosin kysynnän ja tarjonnan välisen tasapainon tiimoilla. Kurssiin kuuluu kaksi välikoetta sekä loppukoe. Lisäksi netissä tulee tehdä neljä kotitehtävää sekä yksi kirjoitustehtävä, jonka palautus on marraskuun lopulla.

Tänään vuorossa oli Priciples of Macroeconomics, eli siis kansantalouden makrokurssi. Opettajana toimii rouva nimeltä Morassa Danai, joka myöskin puhuu englantia hyvin voimakkaalla, joskin selkeällä aksentilla. Kuten jo aiemmassa kirjoituksessa kerroimme, tällä kurssilla sivutaan paljon tämän hetken polttavia puheenaiheita. Tänään Danai mm. puhui pitkään Play Station -peli Madden NFL:sta, joka julkaistaan vuosittain vain pienillä muutoksilla ja ihmiset jonottavat uutta peliä jo puolilta öin sen ilmestymispäivänä. Tälle kurssille on viikoittaiset kotitehtävät Aplia-nettisivustolla, josta löytyy myös e-kirjana oppikirja Mankiwin Brief Principles of Macroeconomics. Tuttu opus kansantalouden saralta varmasti useille meistä. Kotitehtäviä ei pysty suorittamaan, ellei maksa $ 90 Aplia.comiin tästä e-kirjasta, ne ovat ikään kuin yksi paketti. Kurssilla pidetään lisäksi pistareita 2-6 kpl syksyn aikana. Myös tähän kurssiin kuuluu kaksi välikoetta sekä loppukoe.


Keskiviikkoiltaisin meillä on neljännen kurssimme oppitunnit klo 19-21.45. Aiheena on International Business Finance ja opettajana myöskin itämaista alkuperää oleva Charng Y Chen. Tämä herra on opetustyyliltään sangen jämäkkä ja kurssi tulee olemaan vaativa. Hän kuitenkin osaa kuitenkin esittää asiat hyvin sekä selkein esimerkein. Meille tulee joka viikko tehtäväksi koulun opiskelijaportaaliin 10-20 kysymyksen kotitehtäväsarja, joihin pitää vastata luettavaksi määrätyujen kirjan kappaleiden perusteella. Tälle kurssille jouduimme ostamaan kirjan uutena, sillä oppikirjaa Foundations of Multinational Financial Management emme löytäneet mistään käytettynä. Tälläkin kurssilla teemme kaksi välikoetta sekä loppukokeen. Nämä kokeet kuitenkin koostuvat pitkälti kotitehtävien kysymyksistä, joten niiden pitäisi auttaa tentteihin valmistautumisessa huomattavasti. 


Näin tiistai-illan ratoksi päätimme vielä kokkailla itsellemme vähän iltapalaa tuossa grillauspaikalla. Kokojyväpaahtoleivistä, ananaksesta, tomaatista, juustosta, punasipulista sekä grillikastikkeesta syntyikin aika herkullisia hampurilaisia!

           

18. Päiväretki Premium Outletiin

Lauantaina meidän oli tarkoitus lähteä Los Angelesiin katsomaan Chinatownin festivaaleja, mutta kuinka ollakaan matkaseuraksi ja oppaiksi aikomamme saksalaiset opiskelijakollegat olivat sairastuneet iltayön tuntien myötä ns. downtownin tautiin (eli kantakaupungilla bilettämisestä koituneeseen kaameeseen kapulaan). Heistä ei siis ollut aamupäivällä lähtemään mihinkään, joten polkaisimme käyntiin suunnitelman B.

Varasuunnitelmamme oli siis lähteä tutustumaan lähellä Palm Springsiä olleseen Premium Outletiin, eli laatuvaatteita myyviin tehtaanmyymälöihin sekä outlet-putiikkeihin. Lähdimme hieman klo 11 jälkeen tien päälle ja ajoimme vuoristojen halki hieman toista tuntia. Vuoristomaisemat olivat matkalla aivan huikeat, etenkin Riversiden jälkeen, ennen ostoskeskusta. Suorastaan postikorttimaisemia, oheinen video kertokoon omaa kieltään!

Saavuimme Desert Hillsin Premium Outletiin todella kuumassa ja kosteassa ilmassa. Kyseinen ostoskeskittymä on pienen kaupungin kokoinen ja suurimmalla osalla tunnetuista vaatebrändeistä on siellä oma myymälänsä (Vans, Diesel, Levis, Polo Ralph Lauren, Calvin Klein, Armani, Burberry vain muutamia mainitaksemme). Hintataso on todella edullinen, alennukset jokaisessa myymälässä olivat 25-60 %:n välillä ja lähtöhinta ennen alennustakin oli helposti kolmanneksen suomalaisia vaateliikkeitä edullisempia.

Kiersimme ensin yksissä tuumin läpi kiinnostavat kaupat ja katselimme mikä hintataso on ja mitä kaikkea paikan päältä löytyy. Olimme kaikesta näkemästämme erittäin vaikuttuneita, kuten varmasti jokainen, jota kiinnostaa edes tippaakaan se, mitä aamulla kiskoo vaatekomerosta niskaansa! Merkkivaatteet tuntuivat suomalaisen näkökulmasta katsottuna suorastaan halvoilta ja se meinasi sitten hiukan kostautuakin.

Kun olimme luoneet pikasilmäyksen ympärillemme, päätimme hajaantua ja lähteä kumpikin tekemään tahoillemme omaa ostoskierrosta. Tämä oli sikälikin kätevää, että tykkäämme kumpikin melko erilaisista vaatteista ja saimme siis katsella ja ihmetellä rauhassa mitä halusimme. Puolentoista tunnin kiertelyn jälkeen saavuimme sovittuun tapaamispaikkaan ja päätimme kopata vielä pirtelöt matkaevääksi ennen lähtöä takaisin kohti Fullertonia.



Kaiken kaikkiaan Villeltä hujahti kauppoihin yhteensä euroissa noin 220, Timon selvitessä noin 180 eurolla.
Lista ostoksista ja hinnat suurpiirteisesti ohessa, jos jotakuta kiinnostaa verrata tuotemerkkien hintaa kotoiseen hintatasoon:





Timon ostokset (hinnat verollisia noin hintoja):
1 x Polo Ralph Laurenin kengät, n. $ 28
1 x Polo Ralph Laurenin pinkki pikee, n. $ 35

3 x Polo Ralph Laurenin valkoset bokserit, yht. n. $ 21
1 x Quicksilverin shortsit, n $29 $

2 x Hugo Boss Orange pikee (musta ja valkonen), yht. n. $ 43
1 x Tommy Hilfiger t-paita, n. $ 11,5
1 x Calvin Klein lippis, n. $ 15
1 x Calvin Klein hajuvesi, n. $ 37
1 x Calvin Klein paita, n. $ 27

---------------------------------------------

Euroissa yhteensä n. 180.

Villen ostokset (hinnat verollisia noin hintoja):

5 x Pacsun t-paita, yht. $ 61

1 x Tommy Hilfiger pikee, $ 19

1 x Saycony lenkkarit, n. $ 96,

1 x Vans pipo $ 11,

1 x Nike hihaton paita $ 14

1 x Diesel farkut $ 128 

---------------------------------------------

Euroissa yhteensä n. 220.

17. Illanviettoa ja vähän vapaatakin vaihteeksi!

Torstai-iltana päätimme hakea hieman grillattavaa kaupasta ja mennä tekemään iltapalaa yhdelle asuinyhteisön grillauspaikoista. Kuinka ollakaan saksalaiset kaverimme olivat vääntäneet party moden jälleen kerran asentoon "ON" ja altaalla oli huikeat etkot päällä jo ennen yhdeksää. Tästä alkoi tavaton painostus, jonka seurauksena päätimme lähteä heidän mukaansa käymään kampuksen vieressä olevassa Cantina Loungessa, eli paikallisella nigth clubilla. Timo toimi kuskina ja heitti pari autollista iloista juhlaväkeä ees taas.

Lounge ei ole tiloiltaan kovin iso, mutta lämpötila täyteen topatussa kippolassa nousi sitäkin korkeammalle. Jos sanoo tuolla 3/4 koko baarista kattaneella tanssilattialla olleen abouttiarallaa 50 astetta lämmintä, niin ei käytännössä juurikaan liiottele. Viihdyimme paikan päällä parisen tuntia ja päätimme palata takaisin kotoisalle Homesteadille ja mennä rentoutumaan vielä yön hämyssä porealtaan lämpöiseen huomaan.

Altaalla meillä hurahtikin lopulta reilut kaksi tuntia. Istuimme porukalla lämpöisessä kesäyössä ja jauhoimme pääosin saksalaisista koostuneessa seurueessamme kaiken maailman asioista. Oli mukava huomata, että hekin virittäytyivät ns. englanti-taajuudelle ja alkoivat puhua keskenäänkin englantia, kun me sekä yksi natiivi jenkki oli samassa seurueessa.

Aamu valkeni meille vasta päiväseltään, sillä vaikka limpparilinjalla iltaa aika pitkälti vedettiin, niin nukkumaanmeno venähti kaiketi aamu neljään. Perjantai oli kuitenkin vapaapäivä ja siispä sen kunniaksi keräilimme itseämme sängyn pohjalta poikkeuksellisesti vasta lähempänä puolta päivää. Ulkona oli leppoisa 36  astetta lämpöistä, joten lähdimme Fabian seuranamme tekemään pienen kierroksen Brea Mallissa, eli paikallisessa ostoskeskuksessa. Kaupoissa on luojan kiitos täällä suht koht tehokkaat ilmastoinnit, joten kauppakeskuksessa ei tiedä tuon taivaallista siitä, että millä tavalla ulkona porottaa!

Palattuamme asunnolle kauppareissulta, päätti Ville sovittaa edellisenä päivänä ostamiaan (halpoja!) sukkia. Noh, se ostopäätös ei sitte menny kokonaisuutena ihan ninkö Strömsössä. Ilmeisesti koko tuli joko ymmärrettyä tai arvioitua melko pahasti väärään kanttiin, kuten oheisesta kuvasta voi todeta. Se niistä seitsemästä dollarista!

Illan ohjelmassa meilllä oli Wild West -bileet, eli paikallisen kirkon vaihto-oppilaille järjestämä illanvietto. Isäntäperhe Mike ja Chris olivat useampaan kertaan pyytäneet meitä sinne, joten päätimme olla kohteliaita ja lähteä katsomaan millaista meininkiä tiedossa oli. Fabian lähti uskollisesti jälleen kolmanneksi pyöräksi mukaan ja tuomaan germaanista sävyä seurueeseemme. (Ei tietenkään pidä ääneen mainita sitä, että tieto ilmaisesta grilliruuasta saattoi osaltaan vaikuttaa tietyssä määrin lähtöpäätökseemme... ;)

Tapahtumapaikkana oli kirkon vieressä sijaitseva liikuntasali/amfiteatteri. Tilaisuus ei ollut luonteeltaan uskonnollinen, vaikka tämä aiemmissakin yhteyksissä mainitsemamme vapaakirkko sen järjestikin. Ohjelmassa oli ensin tietenkin ruokailu. Meille tarjottiin friteerattua kanaa, tacoja, pizzaa, salaatteja, kananmunarullia, meloonia, rypäleitä etc. etc. Kuten arvata saattaa, juomapuoli oli tällaisessa yhteydessä ns. holiton, eli vettä sekä jenkeille tyypillistä sitruunamehua. Ruoka kaikkinensa oli todella hyvää!




Ohjelmassa oli leikkimielistä kisailua sekä hieman paikallista musisointiakin. Ilta oli melko leppoisa ja tunsimme olomme kyllä hyvin tervetulleiksi. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon herra nimeltä Don, 63v. Hän oli aivan innoissaan, kun kuuli meidän olevan Suomesta. Hänen omat sukujuurensa olivat nimittäin Lappajärvellä, josta hänen isovanhempansa lähtivät maanviljelijöiksi Yhdysvaltoihin vuonna 1903. Hänen isoäitinsä ei koskaan oppinut englantia, mutta hänen äitinsä puhui sekä suomea, että englantia. Suomen kieli ei ollut kuitenkaan enää Donille asti peritynyt, hän osasi lähinnä muutamia tuttuja fraaseja sekä Sauna-laulun! Donin isän puolen suku oli saksalaisia, mutta äidin juuret siis Suomessa. Itse hän ei ollut koskaan päässyt Suomeen käymään, mutta hänen sisarensa oli joskus käynyt isovanhempien kotiseutuja katsomassa.

Lähimme reilun 2,5 tunnin istuskelun ja jutustelun jälkeen tilaisuudesta kotia kohti. Meidät kutsuttiin myös jonkinlaisiin beach partyihin, jotka sama taho järjestää lähiaikona. Aika näyttää tuleeko sitten lähdettyä vaiko ei. Pääosin osallistujakaarti oli aasialaista vaihtaria, joiden kanssa jutustelu oli suht työlästä todella vaikean aksentin myötä. Paikallinen väestö oli erittäin ystävällistä ja mukavaa, joskin ikähaarukka melko korkealla.

Näin lähestyvän viikonlopun tiimoilta on pakko laittaa tuo Forecan sääennuste lähipäiville Fullertonin osalta. Voipi olla, että kohta tallustaa aika punaista suomi-poikaa Kalifornian auringon alla :D

16. Kurssit käyntiin!

Tiistaina ja keskiviikkona polkaistiin käyntiin täällä 29 asteen lämmössä loputkin syksyn kurssit. Tiistaipäivänepistola oli Principles of macroeconomics, eli kansantalouden makron peruskurssi. Opettaja oli iäkkäämpi rouvashenkilö, joka mitä ilmeisemmin on opettajana hieman vaativampi tapaus. Hän luetteli syksylle laajan kasan tekemistä ja teki selväksi, että tällä kurssilla pistetään sitten hihat heilumaan. 

Kuitenkin hänellä oli näihin asioihin hyvin pragmaattinen lähestymistapa; luennon aluksi hän alkoi tentata meitä opiskelijoita siitä, että mitä uutisotsikoissa viime aikoina on ollut. Esiin nousivat sekä Libyan kriisi, että USA:n velkakatto. Sen jälkeen näitä asioita ryhdyttiin pureskelemaan käytännössä ja pohtimaan sitä, miten mm. tärkeänä öljyntuottajana tunnetun Libyan epävakaa tilanne vaikuttaa tavallisen jenkin arkipäivän elämään täällä Kaliforniassa. Ao. opettaja ohjeisti meidät katsomaan joka torstai ennen luentoja uutisotsikot läpi, sillä niistä sitten käydään kyseisellä luennolla keskustelua ja kaikkien odotetaan osallistuvan. Tässä oppii varmasti paljon!


 Kävimme koulupäivän jälkeen tutustumassa vielä omatoimisesti paikallisen yo-talon kellarikerrokseen. Sieltä löytyy kokonainen keilahalli, lukuisia biljardi-pöytiä, ilmakiekko, kolikkopelejä, pöytätennis jne. sekä muita oleskelutiloja. Unohtamatta tietenkään kampuksen ainoata baaria/pubia, eli Round tablea! Ainakin biljardin sekä keilauksen osalta hinnat olivat opiskelijoille vain muutamia dollareita, joten tämä paikka tulee varmasti tutuksi tässä syksyn mittaan.

Iltasella veimme isänperheemme Miken kanssa automme takaisin autoliikkeeseen, jotta he tarkastaisivat miksi moottorivalo palaa ja saisivat tehdä mainitun smog-testin. Auton piti valmistua jo keskiviikkona päivällä, mutta pääsemme nyt noutamaan sen vasta torstaina. Tässä yhteydessä kuitenkin pitäisi kaikkien rekisteröintiasioidenkin jo olla hoidossa, joten meidän pitäisi siltä osin nyt sitten vihdoinkin päästä huokaisemaan helpotuksesta.

Ilta venyi lopulta melko pitkäksi, kun innostuimme tutkimaan kansantalouden kotitehtäviä sekä niihin liittyvää oppimisalustaa netissä. Lopulta löysimme itsemme puolen yön jälkeen vääntämästä ruutupaperille ratkaisuja yhtälöpareille sekä laskemaan kulmakertoimia erilaisille nopeus- sekä menekkigraafeille. Vaikuttaa hyvältä!

Keskiviikkona aamusella lähdimme hyvissä ajoin koulua kohti, luennot olivat alkamassa klo 10. Ehdimme ajaa fillareilla kotiovelta parkkipaikalle (n. 30 metriä), kun Timo huomasi, että fillarista on eturengas tyhjä! Tässä vaiheessa siis on viikon sisällä a) pudonnut fillarin takarengas paikoiltaan, b) mossahtanut autosta eturengas ja c) puhjennut fillarin eturengas! Ei oikein voi muutakaan todeta, kun että rengas ei ole ystävä! Eikä siihen vaikuta se, onko kyseessä autonrengas vai fillarin kumi... Johan tässä meidän rengasmurheille nauraa saksalaisetkin!! Käsittämätöntä tuuria.

Vaikka siis toinen fillari jäi kotiin, ehdimme silti mukavasti ennen luentoa koululle. Aamuluento oli maanantailta tutun vietnamilaisherran investointiaihetta. Hän otti tunnin aluksi esille erityisesti sen, että kurssilla on tällä kertaa toden totta kansainvälisiä opiskelijoita (tarkennuksena todettakoon, että siellä oli kolme meitä suomalaisia ja pari saksalaista). Hän oli tästä mielissään, totesi sen olevan hieno asia ja että se noudattaa yliopiston linjauksia, sillä CSUF haluaa profiloitua kansainväliseksi opinahjoksi. Hän toivotti meidät vielä kerran tervetulleeksi ja huomautti muille opiskelijoille, että tämä on myös heille hieno tilaisuus tutustua kansainvälisiin vaihto-opiskelijoihin.

Tulimme päiväluentojen jälkeen toviksi kämpille, sillä viimeinen luentomme oli vasta illalla. Täälläkin monet opiskelijat työskentelevät opintojensa ohella, joten kursseja järjestetään paljon myös ilta-aikaan, jolloin näillä opiskelijoilla on mahdollisuus tulla töiden jälkeen kouluun. Näinpä ajankohtana on meikäläisittäin tarkasteltuna aika erikoinen klo 19-21.45! (Ohessa kuvia kampukselta iltavalaistuksessa)

Tämä iltakurssi oli teemaltaan International business finance, eli siis kansainvälistä rahoitusta. Odotukset tämän kurssin osalta oli jo etukäteen aika korkealla, sillä aivan samankaltaista kurssia emme ole aiemmin käyneet ja nimenomaan tätä kansainvälistä ulottuvuuttahan tässä ollaan tultu tälle puolen palloa etsimään. Opettajana kurssilla oli eräs hieman vanhempi aasialaistaustaiselta vaikuttanut herra, joka solkkasi menemään lontoota aika jyrkällä aksentilla.

Vaatimustaso tällä kurssilla on ilmeisen tiukka. Ao. herra veti tämän n. 2,5 tunnin luennon ilman ainuttakaan PowerPoint-kalvoa ja tussitauluunkin hän turvautui vain loppupuolella valuuttakurssien käyttäytymistä selvittäessään. Saimme mm. kuulla minkälaiset tekijät vaikuttavat siihen, millainen suhde USD:llä ja Japanin jenillä on. Onko moni tullut esimerkiksi aatelleeksi asiaa siltä kantilta, että kun jenkki päättää ostaa japanilaisen Toyotan, ostaa hän käytännössä siinä samalla myös jenejä? Hänen valuuttansa siis muutetaan periaatteessa dollareista jeneiksi ja jenit päätyvät Japaniin, jolloin siis jokaisen autokaupan kohdalla jenin kysyntä kasvaa (jenejä myydään/vaihdetaan USD jeneiksi) ja dollarin kysyntä vähenee (dollareita myydään=vaihdetaan pois). Tämä tottakai vaikuttaa normaalitilanteessa vahvistavasti jenin kurssiin ja heikentävästi dollariin. Siinähän on sitten tällaisen autojan tuottavan maan isokenkäisillä pohtimista, kun autoteollisuus rypee ja jos vielä dollaritkin valuvat jeneiksi meren taakse...


Kyseessä oli siis kiistatta kovan luokan ammattilainen rahoituksen ja kansantalouden saralta. Hiukan harmitti tuo turhan vahva aksentti, joka näin vielä vieraaseen kieleen totuttelevia kuulijoita häiritsi ja vaati erityistä keskittymistä. Hauska yksityiskohta sinällään muuten on se, että yhtäkään neljästä kurssistamme ei vedä natiivi jenkki! Toisin sanoen jokaisella opettajalla on melko selkeä vieras aksetti. Tuntuu siltä, että koulussa on melko paljon aasialaisia opettajia.

Kaiken kaikkiaan pitää todeta, että meihin on suhtauduttu täällä vaihto-opiskelijoina erittäin positiivisesti niin opettajien, kuin oppilaidenkin keskuudessa. Opettajan kokevat selkeästi, että kansainvälinen ulottuvuus tuo lisäarvoa heidän kurssilleen ja kommentit sekä näkökulmat mm. suomalaisen tai saksalaisen kantilta antavat syvyyttä keskusteluun. Ja keskusteluhan on jenkkilässä opetuksen ytimessä, luennot ovat huomattavasti vuorovaikutteisempia kuin kotopuolessa. Toivottavasti pääsemme tutustumaan vielä syksyn aikana myös paikallisiin opiskelijoihin, eikä ainoastaan vaihtareihin!

15. Ensimmäinen koulupäivä - CSUF

Aamulla oli herätys soimassa 7.00 ja siinä sitte aamutoimien jälkee lähdettii fillaroimaa kohti kampusta 8 maissa. Käytiin ensiks varmistamassa vaihtareitten koordinaattorilta Jean Hottalta, että ei tarvita minkään näkösiä lupalappuja kurssien vaihtamiseen. Kuten edellisessä todettiin, vaihdettiin sukelluskurssi makroekonomian kurssiin, joka oli oikeastaan ainuita vapaana olevia "peruskursseja" enää tässä vaiheessa.


Tämän jälkeen käytiin tutustumassa kampuksen liikuntakeskukseen ja tiedusteltiin saataisiinko käyttää sitä maksutta. Tsekkausten jälkeen valvoja totesi, että kyllähän se onnistuu! Tästä etiäpäin päästään käyttämään kaikkia liikuntakeskuksen palveluja näppäilemällä kampustunnuslukumme ja laittamalla kätemme sormen tunnistukseen. Ja palveluthan ovat sitten melko monipuoliset ja hienot!! Kyllä nyt passaa käydä salilla, seinäkiipeilemässä, uimassa jne. tuntien välissä tai jälkeen!

Sitten mentiinkin meidän osastolle eli kauppatieteiden rakennukseen. Siinä sitten vielä hengailtiin Starbucksin pöytien ääressä (rakennuksen sisällä Starbucks) ja tsekkailtiin tulevia kouluasioita ilmasen WiFin avulla. Todettiin taas kerran, että kyllä jää jenkit on tehokkaita asiakaspalvelussa. Yksi myyjä vain rahasti ja kirjoitti nimen mukiin. Neljä muuta tyttöä tykittivät erikoiskahveja mukeihin ja huutelivat nimiä valmistumisen mukaan...

10.00 starttaskin sitte ensimmäine luento, kurssina Introduction to Investments. Proffa oli Vietnamista kotoisin ja englanninkielen lausuminen oli melkosen hataraa, kyllä kaikkia oppilaita hieman huvitti... Myönsi kyllä asian suoraan, että puhuu kolmea kieltä, mutta kaikissa kielissä on suuria puutteita. Käski kuitenkin pysäyttämään, mikäli joku asia ei tulisi ymmärretyksi. Tunti aloitettiin nimenhuudolla, jossa samalla jokainen pääsi esittelemään itsensä ja kertomaan lyhyesti mitä mieleen juolahti. Kerroimme tietenkin mistä päin tulemme, koska 50 oppilaan luokasta 5 oli vaihto-oppilasta (meidän lisäksi 3).

Luennoitsija kyselikin ahkerasti kysymyksiä heti ensimmäisellä luennolla, joten tunti oli hyvin interaktiivinen (koko oli tähän myös sopiva). Olimmekin heti aktiivisimmat opiskelijat, sillä aihe oli tuttu LUT:ssa käytyjen kurssien ja pankkikokemuksemme johdosta. Ville taisi tunnin aikana vastata 5 eri kysymykseen...

Luennon jälkeen käytiin sitte syömässä ruokalakompleksissa, josta löytyi sellaset 10 erilaista ravintolaa, joten kaikkea mahollista ruokaa kyllä löytyy. Valitsimme kiinalaisen ravintolan, josta otimme kasviksia sekä kanahässäkkää, hieman erilaisin annoksin kuitenkin.

Klo 13.00 alkoi sitten toinen (ja viimeinen) luento. Molemmat luennot kestivät muuten 75 minuuttia ilman taukoa. Aiheena tällä kertaa oli International Economy ja proffana nainen, joka puhui hyvin selkeää ja rauhallista englantia. Tunnin alussa ei ollut nimenhuutoa tai esittelyä, vaan lista kiersi luokan ympäri, jotta läsnäolo tulisi kuitatuksi. Luento oli itseasiassa todella mielenkiintoinen vaikka aihe onkin jollaintapaa tuttu. Oli kuitenkin kiva kerrata esim. GNP:n ja GDP:n eroja, jotka luennoitsija esitteli todella hyvien esimerkkien avulla. Kyseistä kurssia kumpikaan ei ollut kuitenkaan vielä Suomessa ottanut. Muutenkin kansiksen lukeminen on jäänyt Suomessa Mikron ja Makron perusteiden varaan.

Varmistimme vielä luennon lopuksi, että voimme kyseisen kurssin ottaa, vaikka "ennakkotietokurssia" ei oltukaan käyty (varsinkaan jenkeissä). Proffa kertoi, että onnistuuhan se ja lisäsi vielä, että itseasiassa vaihto-opiskelijoiden menestyksestä kurssilla on ihan hyviä kokemuksia. Noh päässäänpähän rikkomaan tämäkin "historia".

Koulupäivän päätteksi (huimat 150 minuuttia opiskelua) lähdettiinki sitte Titan Shoppiin, eli kauppaan jossa myydään koulunleimoilla varustettua tavaraa. Tätä tavaraa onkin sitten jonkin verran, eli yliopistosta muistuttavissa esineissä ja vaatteissa löytyy valinnanvaraa... Ville sekosi täysin Under Armour-osaston edessä ja ostikin heti käyttöön kyseisiä vaatteita koulun logoilla. Hinnat olivat todellakin Suomea halvemmat ja kyseinen merkki on vieläpä todella laadukas. Näinpä kyseiset ostokset pitäisi säilyä hyvin pitemmän aikaan myös Suomessa. Timo katsasti tarjontaa järkevämmin, mutta monia potentiaalia "lankeamiskohteita" taisi löytyä...

Kauppavisiitin jälkeen poljettiin sitte kämppäalueelle ja pulahdettiin altaaseen (tämähän harvemmin tapahtuu Suomessa). Huomenna tiedossa olisi vain yksi luento ja ainakin visiitti autokauppaan. Otetaan aseeksi tällä kertaa isäntäperheemme teräsmies-Mike, joten eiköhän autoasiaan aleta saamaan selvyyttä. Lopuksi vielä muutama kuva HUIKEASTA kampusalueestamme!:)

14. Visiitti Huntington beachille

Sunnuntaipäivän ratoksi päätimme kasata 10 hengen iskuryhmän ja lähteä tsekkaamaan lähin kunnon aurinkoranta, eli Huntington Beach. Kyseisellä rannalla järjestetään vuosittain useita surffauskilpailuja, mm. kuukausi takaperin pidetty US Open of Surfing. Siispä puitteet auringon palvomiselle, rantalenttikselle ja merivedessä räpiköimiselle ovat hyvinkin otolliset tällä rannalla.

Lähdimme päivällä noin klo 13 maissa kahdella autolla ajamaan kohti rannikkoa ja pienen kiertelyn jälkeen, hieman ennen kello kahta, ajoimme autot parkkiin rannan tuntumassa olleeseen parkkitaloon. Mukanamme oli siis kahdeksan saksalaista vaihtaria, joten korva sai siis totutella englannin lisäksi saksaan myös tänäänkin.

Aurinko oli Kalifornian tapaan korkealla ja porotti pilvettömältä taivaalta. Meren läheisyys toi kuitenkin mukanaan viileän tuulahduksen ja mikä petollista, aurinko ei tuntunut niin polttavalta kuin mitä se tosiasiassa oli. Saimme siis olla varuillamme ja laittaa huolella aurinkorasvaa välttyäksemme palamiselta. Tässä vaiheessa saavutimme myös erään merkittävän etapin tällä reissullamme, nimittäin ekat aurinkovoidepurkit kuluivat loppuun!

Pelailimme välillä rantalenttistä porukalla yhdellä lukuisista beachin kentistä ja sitten pulahdimme virkistävään meriveteen. Noin 1-2 metrin mainingit keinuttelivat matkalaisia mukavasti Tyynenmeren sylissä, nyt on sitten kokeiltu pulikointia siinäkin rapakossa :)

Teimme myös pienen shoppailukierroksen alueen kaupoissa. Hintataso oli turistirysälle tyypillinen, eli tavarat olivat aavistuksen muuta lähiseutua tyyriimpiä. Kuitenkin muun muassa taannoisen surffauskisan jäljiltä siellä myytiin teemapaitoja puoleen hintaan, kuten myös muitakin kesävaatteita, sillä kuumin sesonki alkaa kääntyä loppupuolelle ja koulut alkavat täälläkin.

Alueelta löytyi kuitenkin useita merkkiliikkeitä, joiden valikoima painottui ymmärrettävästi surffausvaatteisiin sekä sen teeman ympärille rakentuviin nuorisobrändeihin. Montaa kertaa ei ole tullut vastaan mm. yhtä suurta valikoimaa shortseja, joita oli samassa liikkeessä kaksi seinällistä!! Sieltä löytyi kaiken pituisia, värisiä, näköisiä ja hintaisia shortseja, oikeastaan mitä ikinä saattoikaan kuvitella. Sen lisäksi samasta kaupasta löytyi valtavat kenkäosastot, hupparitiskit, paitarekit jne. jne.

Pienemmällä porukalla kävimme haukkaamassa myös hiukan päivällistä rankan auringonoton ja beach volleyn jälkeen. Paikallinen ravintola tarjosi huikeita hampurilaisia, joten nälkä kyllä lähti laakista. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että ranskalaisten tilalle oli lisukkeeksi mahdollista ottaa joko paistetut sipulirenkaat tai salaatti!

Reissulla kypsyi myös päätös siitä, että haaveiluista huolimatta jätämme sukelluskurssin koulussa väliin ja otimme tilalle kansantalouden makrokurssin. Syitä oli lopulta useita, kurssi muun muassa tulisikin yllättäen maksamaan nähtävästi noin 600 dollaria kaikkine sukellusmatkoineen, välinehankintoineen ja terveystarkastuksineen. Lisäksi voimakkaassa ja suolaisessa merivedessä pulikointi sai meidät aavistuksen epävarmoiksi siitä, että mikä oma nykyinen taitotaso mahtaa olla uinnin ja sukeltamisen suhteen. Emme halunneet lähteä riskeeraamaan koulun suhteen mitään, joten päätimme tehdä yksimielisesti tällä kertaa näin.


Sukeltakaamme siis myöhemmin toisessa paikassa ja ajassa!

13. Orientaatiopäivä

Perjantaiaamuna olikin tiedossa herätys hieman aiempia aamuja varhaisemmin. Tänään nimittäin oli ensimmäinen päivä koulussa, eli siis orientaatiopäivä. Näinpä kello soi täällä 7.15 ja aamutoimien jälkeen lähdimme pyörillä kohti kampusaluetta. Kv-opiskelijoiden orientaatiopäivän paikaksi oli merkitty Titan Union Center Pavilion, eli paikallisen ylioppilastalon sali.

Saavuttuamme paikalle ilmoittauduimme ja siirryimme salin puolelle. Siellä meidät ohjeistettiin sijoittautumaan eri pöytiin, jotta tutustuisimme mahdollisimman tehokkaasti myös muihin vaihtareihin kuin toisiimme. Salissa oli kaiken kaikkiaan liki puolensataa pöytää, joten väkeä riitti ja kansallisuuksia samalla tavoin. Omissa pöydissämme istui väkeä ainakin Ruotsista, Saksasta, Intiasta, Koreasta ja Vietnamista. (Ja tämä otanta kattoi kuitenkin vain muutaman läsnäolijan.)

Päivän ohjelmassa oli aluksi erilaisten koulun tahojen esittäytyminen. Osa heistä oli tuttuja jo tuon aiemman kouluvisiitin jäljiltä ja muutamien muidenkin nimet olivat tulleet tutuiksi hakuprosessin aikana, vaikka heidän kasvonsa nyt sitten tulivatkin tutuiksi vasta tässä vaiheessa. Lisäksi opiskelua tukevat tahot, kuten kirjasto ja terveydenhuolto, pitivät omat puheenvuoronsa ja kertoivat lyhyesti omista palveluistaan sekä tarjonnastaan.

Puolen päivän maissa oli parin tunnin kestoinen lounas, jonka oheen oli liitetty ohjelmaa myös. Pisin näistä oli koulun presidentin puhe, jossa hän kävi läpi kv-opiskelijoiden määriä, toivotti tervetulleeksi ja jenkkiläiseen tapaan kiitti erikseen kaikkia asiaan millään tavalla liittyviä tahoja. Samassa yhteydessä oli myös muutama leikkimielinen ohjelmanumero, joissa kerrattiin koulun asioita.

Virallinen osuus jatkui iltapäivällä siten, että jakaannuimme ryhmiin ja lähdimme pienempiin tiloihin kukin oman ohjelmamme mukaisesti. Me siis lähdimme vaihto-opiskelijoiden (J-1 viisumi) mukaan eräseen luokkahuoneeseen, kun taas esimerkiksi monet saksalaiset ja ruotsalaiset tuttumme lähtivät "semester abroad" -ryhmän mukana kuuntelemaan omia juttujaan. Aivan tarkalleen emme tiedä, mitä merkitystä todellisuudessa tällä jaolla oli. Ilmeisesti siihen kuitenkin vaikutti se, että saksalaiset ovat tietyn opiskelijavaihtoja järkkäävän organisaation kautta täällä opiskelemassa ja joutuvat maksamaan itse lukukausimaksunsa. He eivät siis ole koulujen väliseen sopimukseen perustuvia, ns. bilateraalisia vaihtareita, kuten me.

Istuimme hetken kv-koordinaattori Jean Hottan luennolla ja saimme jonkin verran lisätietoa tulevista käytänteistä. Lopulta kuitenkin virallisen osuuden anti jäi tänä päivänä aika kevyeksi. Useamman kotimaisen opiskeluvuoden sekä aiemmin saatujen ohjeiden jälkeen kovin paljon uutta ei varsinkaan aamupäivällä tullut. Tiesimme siis, että plagiointi ei ole sallittua ja että rikkomuksista saattaa tulla sanktioita. Silti muutama käytännön juttu meidän pitänee vielä erikseen varmistaa kv-toimistosta, sillä luentotilanteessa yksityiskohtaisten kysymysten esittäminen ei oikein ollut mahdollista.

Päivän ehkäpä parasta antia oli kampuskierros, jossa tuutorien opastuksella pääsimme vähän katselemaan ympärillemme. Liikemies Steven G. Mihaylon mukaan nimetty Business School on rakennuksena uudemmasta päästä ja tilat vaikuttivat ainakin ensisilmäyksellä olevan melko kivat sekä avarat. Lisäksi aulassa on oma Starbucks Coffee, jonka antimista mahdollisesti tulee tässä syksyn aikana joitain kertoja nautittua :)

Summa summarum; orientaatiopäivä oli sinällään simppeli ja aika heppoinen kokonaisuus siihen nähden, kuinka tärkeänä sitä meille etukäteen hehkutettiin. Olimme hiukan pettyneitä siihen, miten ympäripyöreä ja pitkäveteinen ohjelma lopulta oli. Toivottavasti ensi viikolla päästään kunnolla tarttumaan tekemiseen, kun kurssit pääsevät alkuun.

Kuin kirsikkana kakun päällä Timolta hajosi vielä fillari kotimatkalla. Jokin mutteri oli takarenkaan kiinnityksissä aavistuksen löysällä ja eräässä risteyksessä takarengas luiskahti toiselta puolelta paikoiltaan ja lopetti liikkumisen siihen paikkaan. Onneksi tilanteesta selvittiin jonkinmoisilla ruhjeilla polvessa ja pienellä sadattelulla. Noh, eihän siinä muu auttanut kuin kantaa fillari kotiin tuon reilun kilometrin. Sinällään tällaisessa 27-28 asteen helteessä suht koht lämpöinen homma sekin. Josko tuon viikonloppuna saisi korjattua tuonkin.

12. San Diego, Downtown

Keskiviikkoaamuna päätettiin soittaa saksalaispojille Alperille ja Edinille, joiden kanssa oli alustavasti puhetta, että reissuja voitaisiin heittää samalla porukalla. Ehdotettiin San Diego-visiittiä, koska paikka on sen verra lähellä ja viel huhujen mukaan "awesome". Pojat sitte vastas myöntävästi ja eihän siinä muuta sitte ku reppu kasaan vartissa ja tien päälle.

Matkaha meni oikein rattosasti siihen asti kunnes Ville huomas ajaessaa et nyt ei Nissanista enää ykköstä suurempaa vaihdetta löydy. Siinä sitte köröteltii hähävilkut päällä itänaapurin tyylii tien sivussa. Onneks ekan rampin päästä sitte löyty huoltoasema ja paikalline varikkoekspertti pyydettii tsekkaamaan autoa. Mekaanikko kävi heittämässä lenkin ja sano että eihän tässä mitää vikaa oo, oli vaa "tietokone" pettäny ja auton sammutamine korjas tilantee, ainaki toistaseks. Kyllä tässä on kädet ristissä piettävä ja toivottava et auto kestäis vielä muutamat kuukaudet... Automatka vei ainoastaa sellaset 1, 5 tuntia, eli iha naapurissaha tuo oli.

Perillä käytiin sitte ekaks syömässä ja sitte Alpran opiskelijakavereitten asunnolle hengailemaa. Tytöt oli saksalaisia ja heidä kämppiksenä oli sitte viel yks amerikkalaine tyttö. Maattii siinä tovi uima-altaalla ja haasteltii paikallisten amerikkalaisten jätkien kanssa. Pojat meinasivat kovasti puuhata pileitä illaks, mutta aateltii kyllä että taitaa olla pelkkää sanahelinää...

Tytöt sitte tälläyty sellaset kolme tuntia, että päästiin lähtemää San Diegon Downtowniin syömähommiin. Automatka sinne oliki Villen mielestä todella mukava. Amerikkalaine tyttö ajo edeltä ja me seurattii sitä sitte omalla autolla... Nii siis siihe asti enneku Villeltä levähti kasetti. Semmone 10 minuutin automatka oliki jo vaihtunu tunnin mittaseks touristimatkaks, kunnes meidän auto otti ohjat käsii, päästiiki sitte perille navin avulla tosi nopeesti. Downtown oli melkosen siisti mesta kute kuvista näkyy.

Käytiin sitte syömässä illallista Dicks-nimisessä mestassa, jossa tarjoilijat sekoilivat, noh, melko hauskasti... Ruokailun jälkee kello näyttiki jo yli kymmentä, joten päätettiin sitte jäädä San Diegoon yöks. Tyttöjen hotelli-apartmentti-alueella oliki sitte sinne tultaessa jenkkien lupaamat pileet käynnissä. Ja tälläsiä pirskeitä ei Ville ja Timo ollukkaa nähny ku elokuvissa. Musiikki pauhas, kaikilla oli punaset mukit kädessä ja altaalla sellaset 50 ihmistä hengailemassa. Meidätki toivotettii tervetulleiks ja siinä sitä sitte jutusteltii nii muitte vaihtareitte (jällee 90% Saksasta) ku paikalliste kanssa.

Aamulla otettiin sitte heti nokka kohti Fullertonia ja paluumatkalla Nissani hyrräski ku vanhatekijä. Onnistuneesta paluumatkasta huolimatta illalla alkoiki sitte auton kanssa tapahtua. Ajeltiin Timon kanssa paikallista kauppakeskusta kohti shoppailemaan, kunnes RENGAS POSAHTI. Onneks ei ehitty ajamaan sitte ku sellaset 30 metriä vanteen kanssa, kunnes päästii huoltsikan pihalle.

Siinä sitte ihmeteltii 5 sekuntia ja ruettiin kaivamaa takakontista vararengasta ja tunkkia. Meidän 19-tuumasii alumiinivanteisii tarvittiiki vähä erilaista apuvälinettä, eli apuu oli löydettävä. Taas oli aivan tajuton säkä, eli huoltsikan pihalla oli just samaan aikaan joku renkaanvaihtaja pakuineen. Ville kävi sitte apua pyytämässä, samalla ku Timo veivas tunkkia valmiiks. Äijähän lupas auttaa jenkkiläiseen tyyliin, vaikka aluks yllättävän hiljaselta ja jurolta vaikuttiki. Heitettiin äijälle 20 taalaa kiitokseks ja nyt sitte ajellaa huomisee (toivottavasti) asti vararenkaalla. Itseasias muutenki oli tarkotus mennä autoliikkeelle ottamaa joku pakolline kaasunmittaus, eli nyt sitte pitää vaa soittaa etukätee et hommaavat meille renkaanki valmiiks. Voipi olla että Nathan (meidän automyyjä) saattaa tulla todella tutuks kaveriks tän vaihdon aikana...

Huomenna alkaakin sitte koulu orientaatiolla! Eli tiedossa taitaa olla campukseen tutustumista, mihin kyllä onki syytä varata kokonaine päivä...