56. Joululomailua ja kotiinpaluu

Blogin päivitystiheys on kiireiden ja jet lagin vuoksi päässyt hieman repsahtamaan aiemmasta frekvenssistä. Pahoittelut siitä, mutta kirjoitetaan tähän viime metrien kuulumisia. Ville laitteli Joulun tienoon tekemisistään, joten koostan itse tässä tiiviisti loppumatkan tarinaa omalta kohdaltani. Paljoa emme toisiamme nähneet koulun päättymisen ja kotiinpaluun välissä, kun kumpikin haihtui tahoilleen kämpän siivousta ja muutamaa samaan ajankohtaan sattunutta Homestead-visiittiä lukuunottamatta.

Saimme myös loppuarvosanat kursseista ja olemme kyllä hyvin tyytyväisiä saavutuksiimme. Jenkkiskaalahan siis meni niin, että A on paras ja D heikoin, jolla pääsee läpi. F on puolestaan hylätty. 

                                                                          Ville                     Timo

Introduction to investments                   A-                           B-

International economy                              A                             A-

International business finance               A-                           A

Priciples of macroeconomics                  A                             A

Villen sakin viettäessä joulua Homesteadille me suuntasimme ensin San Diegoon ja sieltä Los Angelesiin. Muutoinkin joulukuulle varattu "loma-aika" oli melko tarkkaan tahditettu ja aikataulutettu.Viimein myös toteutui yksi haaveeni, eli päästä katsomaan NBA-peliä paikan päältä. Varasimme siis liput LA Clippers-LA Lakers -harkkapeliin Staples Centeriin ja näinpä tuli nähtyä yksi NBA-legendoista, eli Kobe Bryant livenä donkkailemassa. Taitava sälli lajissaan!

Jouluviikon maanantain lähtöämme San Diegoon viivytti pieni autoepisodi. Nimittäin aamulla, kun piti lähteä Homesteadilta ajamaan kohti San Diegoa, ei auto ollutkaan omassa parkkiruudussa, johon se oli jätetty myöhään iltasella, kun tulimme NBA-pelistä ja Outlet-reissulta. Tässähän oli käynyt niin, että vuokra-auto oli jäänyt rekisteröimättä parkkifirmaan (oli allekirjoittaneelle hieman kyseenalaista, että onko tarpeen tehdä rekisteröintiä väliaikaiselle vuokra-autolle) ja siispä ystävälliset parkkipatet olivat käyneet hinaamassa auton aamuyöllä 20 kilometrin päähän varikolle kiitoksena "luvattomasta parkkeerauksesta". Pienen sähinän ja sadattelun jälkeen kuuli Homesteadin manageristo kunniansa ja alkoi selvittely, että miten saada auto takaisin. Ei siis muuta kuin muutaman puhelun jälkeen taksilla poliisilaitokselle hakemaan lupa noutoon (33 taalaa) sekä siitä sitten Garden Groveen maksamaan hinausmaksu kaikkine lisineen (185 taalaa) ja hakemaan auto aitauksesta. Kokonaiskulut takseineen noin 250USD ja aikaa paloi 2-3 tuntia, joten ilmainen vinkki Kaliforniassa autoileville: Pitäkää huoli parkkiluvistanne!!!

No viimein yhden jälkeen pääsimme lähtemään San Diegoa kohti ja tarkoitus oli yöpyä siellä pari yötä, minkä jälkeen suunnata nokka Laguna Beachin kautta Losiin. San Diegosta tuli muutaman päivän aikana katsottua vanhan kaupungin lisäksi SeaWorld sekä Zoo. SeaWorld oli hieman pettymys, sillä tähän aikaan vuodesta iso osa puistosta oli suljettu ja se oli melko kaupallinen puisto muutenkin. Zoo sen sijaan oli näkemisen arvoinen ja siellä vierähtikin sitten 5h oikein mukavasti. Ehdottomasti suositeltava paikka.

Losiin päästyämme teimme pientä sightseeingia, palasimme aattoillaksi Fullertoniin ja Tapaninpäivänä vierailimme Universal Studiosilla. Siellähän olikin todella hienot puitteet leffojen tekemiselle ja eri leffojen teemoihin tehtyjä vuoristoratoja, kuten Jurassic Park rata sekä Star Wars -3D-simulaattori. Tätäkin paikkaa voi suositella kaikille Los Angelesin seudulla matkaileville, todella monta elokuvista ja tv-sarjoista tuttua paikkaa näkyi lavasteissa.

Tilapäiseen majoittumiseen eri suurkaupungeissa voisin vinkkinä suositella sivuston Airbnb:n katsomista. Sivustolla ihmiset vuokraavat omia asuntojaan vieraiden käyttöön. Useasti kyse on kakkosasunnosta, jolle ei itsellä ole niin paljoa käyttöä. Vuokrasimme itse Losin keskustasta loftin, joka osoittautui oikein mukavaksi ja hinta-/laatusuhteeltaan passeliksi paikaksi majoittua.

Joulun pyhien jälkeen lähdimme tekemään ex tempore -reissun Grand Canyonille, Arizonaan. Ajomatkaa sinne kertyi Losista lähemmäs 7h, joten parin päivän reissu oli tiedossa. Niinpä varasimme motellin Williamsin kylästä, noin tunnin ajomatkan päästä Grand Canyonilta. Kylä osoittautui oikein veikeäksi paikaksi, kuin suoraan 60-70-luvun Route 66 -henkisistä elokuvista! Historiallinen route 66 kulkeekin kylän läpi, joten turismi taisi olla pääelinkeino tuossa muutaman motellin ja kaupan kokoisessa kyläpahasessa. Oma motellimme oli nimeltään Downtowner, joka oli vastikään rempattu ja sen myötä todella siisti ja viihtyisä.

Heräsimme aamulla ennen kuutta ja klo 6.20 lähdimme ajelemaan kohti kanjonia tarkoituksenamme todistaa auringonnousua paikan päällä. Ehdimme 1,5h ajon jälkeen paikalle nipin napin ajoissa, vaikka matkalla seisoimme aika pitkään mm. kansallispuiston tietullin jonossa. Grand Canyon oli kuitenkin itsessään aikalailla vaikuttava näky, joten meidät palkittiin rankasta ajomatkasta ja aikaisesta heräämisestä komeasti!Niin ja ehdimmepä vielä takaisin motellin aamupalalle ennen kello kymmentä!

Olimme sopineet asunnon luovutuksen 30.12. ja siispä kun kaikki palailimme reissuiltamme, oli edessä kämpän siivous ja tavaroiden pakkaus. Edellisenä iltana kävimme viimeisen kerran katsomassa Anaheimin Ankkojen peliä ja paluumatkalla Yogurtlandissa herkuttelemassa. Oli siis jäähyväisten aika rakkaan opiskelijakämppämme ja -kaupunkimme kanssa! Haikein hetki oli kuitenkin lähtöpäivänä, kun piti käydä syömässä koulun vieressä sijainneessa suosikkipaikassamme, eli Habit Burger & Grillissä viimeinen kanaleipä, joka toi kulinaristisen nautinnon keskelle niin montaa raskasta koulupäivääni syksyn aikana. Sniif...

Kiitos vieraittemme sekä naapurin Sebastianin ja Mayn, saimme asunnon tyhjäksi luovutuspäivänä noin klo 11 mennessä. Osan tavaroista saimme myytyä, kun aiemmin sängyt hakenut mamma piti sanansa ja lähetti 29. päivä kaverinsa noutamaan meiltä vielä fillarin, imurin, pari pöytää ja jalkalampun. Kannoimme loput laatikostot, lamput ja sohvan roskalaavn viereen ja löimme lapun "Free" päälle. Laatikostot ja lamput katosivat alta aika yksikön ja uuden vuoden päivänä oli jo sohvakin kadonnut. Kaikki näemmä kelpaa kun ilmaiseen saa.

Kun kämppä oli tyhjä ja avaimet lyöty pöytään, niin Villen porukka suuntasi Los Angelesiin uutta vuotta vastaanottamaan ja me puolestamme lähdimme kohti Las Vegasia. Matkalla poikkesimme pikaisesti viemässä viimeiset lainatavarat isäntäperheelle ja sanomassa hyvästit. Oli kyllä mukava nähdä Mike ja Chris vielä kerran!

Perässämme ajoi Vegasiin myös Sebastian, May sekä Sebastianin armeijakaveri Chris. Muiden madellessa ruuhkaista valtatietä nämä vanhat merijalkaväen sällit off-roadasivat Jeepillä 7-8 tuntia pitkin aavikkoa matkan Kalifornian vuorilta Nevadan aavikkoa pitkin Vegasin kulmille. Tapansa kullakin, tosin takapenkillä istunut May ei tiettävästi osannut poikien reittivalinnalle antaa ihan yhtä paljon arvoa...

Uusi vuosi oli Vegasissa komea, kuten arvata saattaa. Koko pääkatu Strip oli suljettu liikenteeltä ja kansa valtasi kadut. Usean hotellin katolta ammuttiin raketteja, joista tosin osaa oli aikalailla mahdoton nähdä kadulta, jossa me olimme muun massan seassa. Meidän hotellimme oli tällä reissulla Treasure Island, joka oli hieman vanhempi hotelli, joka oli hieman hinnaltaan arvokkaampi, eikä välttämättä aivan täysin sen lisähinnan arvoinen, mutta komea paikka kuitenkin. Seuraavalla kerralla ehkä valittaisiin joku edukkaampi hotelli, josta olisi sopiva matka tallustella katselemaan Bellagion suihkulähteen show'ta ja sekoittamaan päänsä New York New Yorkin vuoristorataan!

2. tammikuuta oli sitten aika ajella takaisin Kaliforniaan, palauttaa vuokra-auto Fullertonin Hertzille ja siirtyä LAX:n kentän viereiseen hotelliin viimeiseksi yöksi. Sebastian tarjosi ystävällisesti taksipalvelun, joten vältyimme suuremmilta odotteluilta Fullertonissa. 

Lento lähti LAX:lta noin puoli yhdeksältä illalla, joten päiväseltään oli vielä aikaa käydä sulkemassa pankkitili Wells Fargossa ja nauttia 27 asteen ulkolämpötilasta viimeistä kertaa matkan aikana. Sitten shuttlella kentälle ja nokka kohti Lontoota! Lento meni mukavasti, itse siinä katselin töllöstä Hangover kakkosen ja nukuin varmaan nelisen tuntia. Lontoossa vaihtoaikaa oli noin 3h ja lento Helsinkiin kesti noin 2,5h. Väsyneitä matkalaisia saapui siis Helsinki-Vantaalle keskiviikkona vähän ennen puoltayötä.

Tässä on oltu nyt muutama päivä koti-Suomessa ja olo on kuin peuralla pitkissä valoissa, ei oikein tiedä miten päin olisi. Muutamana yönä on uni tullut vasta 6-7 välillä aamulla ja taju on palaillut vasta kolmen maissa iltapäivällä. Nyt tosin taitaa hieman olla rytmi palautumaan päin, vaikka yllättävän tiukkaa on ollut taas tähän pimeyteen ja uuteen rytmiin totuttelu. Onneksi ei ole ollut kiire takaisin kouluun tai töihin, kun kurssit on käyty ja vain gradu odottelee tekijäänsä. Ville taisi lähteä jo samantien takaisin aurinkoon Kanarialle palautumaan vaihtoreissusta!

Kiitokset kaikille blogiamme seuranneille! Tämä on tällä tietoa viimeinen blogimerkintä ja tähän on hyvä lopettaa 56 kirjoituksen pituinen seikkailumme Kaliforniassa. Kiitos myös kaikesta positiivisesta palautteesta, jota olemme reissun varrella bloggaamisesta saaneet. Aiheeseen ja reissuvinkkeihin liittyen voit toki ottaa meihin yhteyttä maililla tai vaikkapa Facebookin välityksellä.

Oikein hyvää alkanutta vuotta!

-T-

55. Opiskelut ohi ja vieraita kylään

Viimonen tentti saatiin siis lusittua 14. päivä joulukuuta ja kaverit tulikin kylään jo samaisena iltana. Fiilis oli siis melkoisen hyvä, koska nyt meitä odotti 2,5 viikon lomailujakso Kaliforniassa. Tenttituloksista sitten myöhempänä kunhan saadaan kaikki tietoon, sen verran voin paljastaa, että kyllähän nuo kurssit ihan hyvin sujuivat.

Blogitekstiä tosiaan vasta tässä vaiheessa (25. päivä), koska onhan tässä kiirettä pitäny ja tekemistä riittäny. Niinpä kirjotanki nyt sitten normaalia tiivistetymmässä muodossa.

Heti toisena iltana (to 15. pv) päätettiin juhlistaa hieman lomanalkua ja vieraitten tuloa myös. Alkuilta vietettiin tässä Homesteadilla muitten vaihtareitten kanssa ja olipahan hyvä fiilis! Täältä siirryttiin sitten takseilla Fullertonin Downtowniin baariin ja siellähän sitten olikin lähestulkoon jokainen syksyn vaihdossa olleet kaverit (n. 40?).

Perjantaina oli vuorossa pikkujoulut naapureitten kanssa Homesteadilla. Syömingit hoidettiin meidän kämpillä ja loppuilta vierähti Sebastianin ja Mayn asunnossa. Olipahan huikeat ruuat porukalla valmistettu. Mm. pihvejä, lihapullia, pinaattipaistosta, mustikkavalkosuklaa muffinsseja, omena-kaneli-paistosta ja jäätelöä, mansikka tikkuja kermavaahdossa, kotitekoista salsaa ja nachoja jne. Glögiäkin saatiin Suomesta asti ja juomapuolikin oli viinien osalta kunnossa. Naapureitten kämpillä vaihdettiin sitten “sokkona” lahjoja ja pelattiin tanssipeliä sekä eräänlaista arvoituspeliä.

Lauantaina saatiin auto käyttöön ja suunnattiin heti Outlet-keskukseen (Desert Hills) Camarilloon. Visa vinkui vierailla heti ihan kiitettävään tahtiin ja lopputuloksena oli melkoisen täysi takakontti takaisin lähdettäessä.

Sunnuntaina olikin jo ensimmäisen varsinaisen reissun vuoro, kohteena ei sen enempää tai väihempää kuin LAS VEGAS! Itsekkään en ollut vielä Timon kanssa suunnannut Vegasiin kertaakaan, joten odotukset oli melkosen korkeella ja herätessä ei tarvinnu jäädä sänkyyn pyörimään. Matkalla pysähyttiin vähän shoppailemaankin Tanger-nimiseen Outlet-keskukseen, mutta silti Vegasissa oltiin jo hyvissä ajoin n. 15.30.

Vegasin reissu sisälsi mm. turistikuvailua Strip:llä (pääkatu) niin päiväs kuin ilta-aikaan, limusiiniajelua, hyviä sapuskoja, pokeria, yöelämää. Saatiin upgradettua meidän huonekin 16. kerrokseen ja  sviittiin 20 dollarilla! Kannatti siis antaa vähän tippiä sisäänkirjautuessa.:P

Kyllähän tuo Vegas oli todellakin ainutlaatuinen ja hehkutuksensa arvoinen nähtävyys. Neljän hengen huone (joka tosiaan vielä upgradettiin) 2 yöltä 4 tähden kasinohotellissa maksoi vaivaiset 131 euroa. Noh kyllähän siellä tietysti on muut keinot ottaa rahat pois kuleksimasta mutta… Reissusta selvittiin ilman minkäänlaisia haavereita takaisin (20. pv) ja tajuttoman hauskaa kyllä oli. Antin kamerasta taitaa löytyäkin sellaiset 1500 kuvaa, eli parhaimpiin paloihin on helppo palata vielä monen vuoden päästäkin.

21.-23. välinen aika shoppailtiin ja kierreltiin sitte tässä naapurustossa ja pääasiassa Brea Mall:ssa, joka on sellainen Itäkeskuksen kokoinen kauppakeskus. Lisäks käytiin Huntington Beachillä, Disney Downtownissa kattomassa Anaheim Ducks:in peliä ravintolassa ja pelailemassa vähän ilmakiekkoa sun muita pelejä. Emilian kanssa käytiin myös 23. päivä Disneylandissa muutaman muun ihmisen ja erityisesti lapsiperheen joukossa. Väkeä oli aivan tajuton määrä ja laitteisiin joutu parhaimmillaan odottamaan 80 minuuttia. Tästä huolimatta ehdittiin katsastaa kaikki parhaat laitteet ja vuoristoradat. Ensimmäinen kerta Disneylandissa ja ei kyllä tarvinnut katua hieman suolaista pääsymaksun pulittamista.

Jouluaattona oli ohjelmassa vierailu kirkossa Sebastianin ja Mayn kutsumana. Siellä veisattiin hieman erilaisia joululauluja kuin Suomessa. Bändi polki lavalla tahtia ja ihmiset jorasivat mukana. Lisäksi sytytettiin kaikki omat kynttilät erään biisin aikana, nähtiin videoesitys Jeesuksen syntymästä ja kuultiin puhe “ilosta”, mutta Suomesta poiketen ihmiset saivat nauraa vatsansa kipeiksi. Kirkossa tarjoiltiin myös samaan aikaan takeaway-kahveja ja pipareita. Kylmiltä väreiltä ei tässä kirkossa vältytty!

Kirkon jälkeen mentiin pariks tunniks altaalle ottamaan aurinkoa ja varjossa oli tosiaankin sellaset 22 astetta lämmintä! Paikalliset kyllä sano, että eihän tää ihan normaali joulukeli ole, että kyllä nyt on erityisen hyvä säkä reissaajille sattunu. Noh tämähän sopii ja varsinki ku loppuviikolle on luvattu jopa 25 astetta… 

Neljän maissa oli tarkotus sitte lähteä jo aattoillan viettoon Sebastianin vanhemmille, mutta lähtö veny aina lähes kuuteen asti. Siinä sitten autettiin May:ta viimosten ruokien teossa ja pahimmissa loppustresseissä. Sainpahan itsekin jotain tehtyä joulupöytään, täytettyjä kananmunia. Valitettavast ne ei kyllä tainnu maistuu, koska kotiinlähdettäessä kannoin samaiset munat takaisin autoon lähes koskemattomina.

Jouluillallinen oli suomalaisamerikkalainen ja, hmmm, fantastinen!! Kapelimestarina toimi tietysti kinkku, mutta ei tollasta kinnkua ainakaan omassa joulupöydässä ole näkyny (pahottelut kotio tästä). Lisäksi oli lohta, papu-valkosipuli-vuokaa, lanttulaatikkoa, perunamuussia, pekoni-jalopeno-juusto-nyyttejä, mansikoita-suklaakuorrutuksella jne. sekä alkupalat vielä erikseen. Juomaksi oli viinejä, olutta ja glögiä. Niin ja kaikkiaanhan meitä oli tosiaan 11 joulunviettäjää. Allekirjoittanut, Timo, Emilia, Antti, Minttu, Sebastian, May, “äiti”, “isä”, Sebastianin sisko ja hänen mies.

Syömisen jälkeen siirrtyttiin sitten vielä seurustelemaan olohuoneen puolelle ja kyllähän ne herkkupalat sekä kahvit sinnekin seurasivat. Noin 4 tuntia vierähtikin sitten olohuoneessa jutustellen ilman kummoisia ohjelmanumeroita. Tosin kyllähän mie ja Antti vetästiin muutamat suomalaiset joululaulut heidän kirjastaan ja Sebastianin äiti muisti kiittää laulusuorituksista vielä ihan poislähdettäessäkin. Nojoo, kaunistahan se ei ollut eli ymmärretään kyllä mistä kiitokset saatiin. Jutustelun lomassa vieraamme antoivat Suomesta tuomansa tuliaiset niin Sebastianille ja Maylle kuin perheellekin. Lahjoihin kuului salmiakkia, fazerin suklaata, piparisuklaata, Suomi-lämpömittari, pehmoleluporo, Tuntematon Sotilas DVD, Kalevala-koru, Marimekko-pyyhkeitä ja mitäs muutaan kuin Turun sinappia ja Koskerkorvaa. Vastaanottavat jäsenet olivat kyllä melko palasina tuliaisista ja silmin nähden ikionnellisia. Mainitaan nyt vielä tässä kohtaa, että perheellä on tosiaan juuret Suomessa. Äiti on kotoisin Espoosta ja isä Ahvenanmaalta. Kylmästä pohjolasta he muuttivat sitten Yhdysvaltoihin noin 25 vuotta takaperin isän työn perässä.

Joulupäivänä lähdettiin sitten vieraillekkin näyttämään off-roadingia (eli tässä kohtaa vuoristoajelua). Vieraatkin pääsivät niin sanotusti rattaille eli ajamaan Sebastianin Jeeppiä vuoristossa. Tällä kertaa valittiin kuitenkin tuo lähin vuoristo, joten korkeuserot eivät olleet niin päätä huimaavia ja reititkin valittiin naismatkustajille sopiviksi.;P Off-roadingin jälkeen mentiin vielä hetkeksi aurinkoon lekottelemaan, salille ja katsottiin joku tusina komedia kotosalla. Tänään taitaa olla vuorossa auringonottamista, sillä sää suosii ja huomenna on jo edessä 2 yön reissu San Diegoon!


-V-

54. Tenttiviikkoa vaille valmista

Kulunut viikko oli koulussa viimeinen luentoviikko ja nyt on edessä enää tenttiviikko, jolloin luentoja ei enää pidetä. Tiistaina saatamme mennä lisäksi vaihtarien lopputilaisuuteen, jossa koulu tervehtii vielä täältä poistuvia vaihtareita ja ilmeisesti antaa jotain matkamuistoa kotiinviemisiksi.

Ensi viikolla meillä on edessä kaksi tenttiä maanantaina, yksi tiistaina ja viimeinen neljäs keskiviikkoiltana. Viimeinen kirjoitustehtävä on molemmilla viimeistelyä vaille valmis, palautus oli viimeistään maanantaina. Samoin yhdet nettitehtävät pitäisi vielä kansiksen makroon saada tehtyä maanantaiksi. Se nyt varmasti menettelee hyvästä tenttitreenistä se.

Maanantaina paketoidaan siis Introduction to investment klo 12-1.50pm sekä International economy 2.30-4.20pm. Tiistaina päivällä vetäistään rastit Principles of Macroeconomicsin lomakkeisiin ja koko syksylle sopivana symbolisena viimeisenä päävastuksena toimii keskiviikkoillan International Business Financen tentti, joka kruunaa syyslukukautemme klo 7.30pm. 

Viime viikolla oli kansiksen makron luennolla viimeinen quiz, jossa pääosin aprikoitiin kokonaiskysynnän ja -tarjonnan käyttäytymistä tietyissä taloustilanteissa. Timolla jatkui kahdesta ekasta quizista tuttu trendi, eli pisteitä tuli 12/15 ja Villellä saldo oli tällä kertaa 9/15. Loppuarvostelussa heikoin tulos kolmesta quizista pudotetaan pois, joten tiedettiin ettei maailma kaadu siihen, jos tämä vika ei mene aivan nappiin, kun kuitenkin aiemmat oltiin lapioitu aika hyvillä tuloksilla.

Ainakin tuon kv-yritysrahoituksen pitäisi meillä olla käytännössä katsoen läpi jo näillä tämänhetkisillä pistemäärillä, joten loppukokeessa on kyse pitkälti siitä, mikä arvosanasta tulee olemaan. Muilla kursseilla meillä on vielä arvioimattomia tehtäviä tämän loppukokeen lisäksi, joten ei ihan varmoja voida olla lopputuloksesta niidenkään osalta. Mitään ongelmia läpipääsyn kanssa ei kuitenkaan tällä tietoa ole näköpiirissä ja suht hyvät arvosanatkin on odotuksissa, saa nähdä miten sällien käy.

Tenttien jälkeen tänne saapuukin kotipuolesta väkeä vierailemaan molemmille, joten ajatukset saadaan varmasti mukavasti irti koulujutuista :)

53. Kynttilätkin pöydältä - realisoinnin lyhyt oppimäärä

Joulukuun eka viikko oli meillä aikalailla kovan kaupanteon aikaa. 

Perjantaina kämpillemme ilmestyi pitkän odottelun jälkeen nainen, joka oli luvannut ostaa sängyt meiltä pois. Näistähän me maksoimme elokuussa yli 200 taalaa kpl, joten halusimme jotain takasinkin, etenkin kun tiesimme saavamme naapurista ilmapatjat lainaan loppuajalle. Sen lisäksi loppuaika pitää sisällään jonkun verran reissaamista, niin hyvä hetki sänkykaupoille oli eittämättä käsillä.

Tämä rouva olikin varsinainen ammattiostaja, olisi ostanut kämpästä kaiken irtoavan, eikä hirveästi edes napissut hinnoista. Suostui maksamaan sängyistä sen mitä pyysimme, joten 180 taalaa vaihtoi näppärästi omistajaa. Lisäksi Ville sai sovittua kaupat melko kehnossa kunnossa olevasta fillaristaan hintaan $ 20. Sen lupasi ostaa rouvan mukana ollut miespuolinen kaveri, joka tarvitsi fillareita pojilleen. 

Sovimme alustavasti kaupat olkkarin kahdesta Ikea Lack -pöydästä, fillarin pumpusta, pölynimurista (ehkä surkein imuri Atlanttin tällä puolen, mutta oli halpa Wal-Martissa ja tulee syksyltä maksamaan näiden kauppojen jälkeen ehkä 5-10 taalaa), olkkarin jalkalampusta ja ostipa rouva vielä olkkarin pöydältä kolme kynttilääkin! 

Hän ihastui kynttilöihin ensi silmäyksellä ja kyseli niiden hintaa, niin Timo heitti hatusta, että vitosella saat ja kaupat tuli. Jälkikäteen aateltiin, että maksettiinko me niistä Ikeaan 3 vai 4 taalaa, sillä ei taida olla väliä...  Rouva olisi ystävineen ostanut myös mm. Sebastianille kuuluvan telkkarin, dvd-soittimen, dvd-leffat sekä Colliereilta (isäntäperheemme) lainassa olevat mikroaaltouunin sekä keittiökalusteet. Ainoa juttu josta vielä ei päästy yhteisymmärrykseen oli tämä iso sohva, josta Timo koitti vääntää kauppoja hintaan 30 taalaa, joka olisi täysin sama kuin mitä siitä itse maksettiin. Katsotaan miten käy, rouva varmaankin diilaa irtaimistoa jossain eteenpäin, sillä kertoi asuvansa Orangessa useammankin collegen lähellä ja hakevan pois opiskelijoilta kaikenlaista tavaraa, kun he muuttavat asuntoloista pois. Noh, hän tulee nähtävästi 28.12. ostamaan täältä lopun irtoavan pois, kun vaan soitamme hänelle.  Tätä taidetaan kutsua realisoinniksi???

Auton myynti-ilmoitusta koitimme puolestaan päivitellä tasaisin väliajoin, jotta se pysyisi hakukoneiden ekojen tuloksien joukossa ja puhelin soikin sitten sen mukaisesti. Saimme varmasti puhelimen välityksellä yli 20 yhteydenottoa autosta ja mailin kautta vielä varmaankin 5-7 kpl. Näistä poiki kuusi koeajoa ja tänään lauantaina saimme sen myytyä.

Homma meni niin, että eräs ostaja soitteli Riversidesta ja ilmaisi kiinnostuksensa autoamme kohtaan. Eka tapaaminen peruuntui aikataulusyistä, mutta tämä kaveri halusi auton nähdä ja toinen tapaaminen sovittiin tälle päivälle Coronadoon, noin puolimatkaan Fullertonista ja Riversidesta katsoen. Näinpä siis aamupäivällä Timo nappasi alleen Maximan ja Ville lainasi naapuriemme Smart Caria ja lähdimme suhaamaan sisämaahan päin. 

Paikalle saapuikin koko perhe, kun autoa oltiin ostamassa pojalle kulkupeliksi koulumatkalle. Maximan vanteet, tummennetut lasit sekä muutoinkin aikalailla "cool" ulkomuoto oli tehnyt poikaan vaikutuksen ja isäukon epäillyksistä huolimatta tämä auto nyt oli kovasti mieleen. Isä tutkikin autoa varmaan tunnin verran, etsi kaikki mahdolliset viat. 

Hän sai myös soittamalla tutulleen selvitettyä jostain tietokannasta, että Maxima oli ollut aiemmin kolme kertaa kolarissa, josta johtuikin mm. konepellin pieni väpätys sekä epäillys siitä, onko ratissa air bag sisällä vaiko ei. Noh, kiva tietää nämäkin asiat sitten tässä vaiheessa, onneksi meidän ei tarvinut koskaan selvittää turvatyynyjen toimivuutta, sillä autodiilerin narraamana uskoimme silmät sinisinä auton olevan täysin kunnossa pieniä naarmuja lukuunottamatta.

Ukko oli aiemmin ostanut ja myynyt käytettyjä autoja sivutoimisesti, joten tiesi mikä pelin henki oli. Meillä oli tässä vaiheessa muutama $3000 tarjous sekä jokunen $3200 tarjous autosta. Yksi meksikaaniperhe oli tarjonnut jo kertaalleen 3300 taalaa, mutta lopulta ei ollut varmaa selvyyttä siitä ovatko nyt valmiita maksamaan 3200 tai 3300. Näihin kun ei aina ole luottamista... Pyrimme hakemaan nyt 3500, mutta koska tämä kolaritilasto tuli meillekin yllätyksenä, jouduimme hieman antamaan periksi hintaneuvotteluissa. Eka tarjous oli 2600 taalaa, josta totesimme suoralta kädeltä, että huhhahhei, ei tule kuuloonkaan. Korostimme, että meillä on tarjous 3300 taalaa ja he ovat valmiita auton siihen hintaan ostamaan, joten meillä ei ole mitään pakkoa myydä autoa tälle perheelle, jos tarjous ei ala nousta ja reippaasti.

Kaikenmoisen venkoilun jälkeen mies alkoi heiluttelemaan nokkiemme edessä kolme tonnia ja selittelemään mitä kaikkea autoon täytyy laittaa. Totesimme kylmän viileästi, että samat laittamiset on edessä muillakin ostajilla ja heidän tarjouksensa on silti korkeampi kuin $3000. Siinä steppasi eestaas niin poika kuin isäkin, ja lopulta asiasta piti käydä konsultoimassa perheen äitiä omalla autolla. Suoraan sanottuna kävivät kaivamassa ne puuttuvat kaksi satasta, jotka uupuivat tekemästämme vastatarjoukseesta 3200. Sanoimme siis, että sillä summalla saadaan homma selväksi ja tämän verran voimme tulla vastaan. Halusimme kuitenkin autosta itsekin jo eroon, sillä myyntitouhu alkoi nyppiä kumpaakin jo 1,5 viikon vääntämisen ja renkaanpotkijoiden katselemisen jälkeen.

Paperityöt oli valmisteltu kotosalla siihen pisteeseen kuin vaan mahdollista oli ja täytimme loput Maximan takapenkillä, joka muuntui näppärästi myös toimistoksi tähän tarkoitukseen. Pieni kylmähiki hiipi otsalohkoon, kun ukko alkoi kysellä rekisteriotetta, jonka olisi pitänyt tulla kilpien mukana. Me saimme kuitenkin vain ns. ilmoitusosan postissa, jolla auton myynti saatiin virallisesti tehtyä (kauppakirjan lisäksi toki). Noh, asiasta selvittiin lopulta pienellä ihmettelyllä ja toivotaan, että asia on paketissa meidän osaltamme, kunhan vaan saamme irtisanottua vakuutuksen maanantaina sekä vietyä myyntipaperin DMV:lle, eli paikalliselle rekisteriviranomaiselle. Vastuusta vapautumislomakkeen täytimme heti netissä, kun kotiin pääsimme, joten meidän ei pitäisi enää olla kuitenkaan autosta vastuussa, vaan nyt vastuu kuuluu ostajalle.

Kauppa se on joka kannattaa!

52. Autokauppaa ja keg racea

Kolmanneksi viimeinen kouluviikko alkoi loman jälkeen normaalisti maanantaina. Kuluneella viikolla sekä tulevalla viikolla luennot kulkevat vielä normaalisti, minkä jälkeen vuorossa on joulukuun toisella kokonaisella viikolla final examit, eli ns. tenttiviikko, jolloin muuta opetusta ei enää ole. Viikko meni vauhdilla purkaessa edellisessä kirjoituksessa mainittuja koulutehtäväpinoja, nyt osa niistä on selvitelty ja vielä muutama paperi pitäisi saada aikaan ennen kokeita. 

Keskiviikkona investoinneista oli quiz, josta saimme molemmat täydet pisteet ja kansiksen makrosta quiz on tulossa ensi tiistaina, joten pientä herkistelyä ennen loppukokeita on vielä luvassa. Loppukokeiden merkitys on arvosteluasteikossa täällä melko iso, eli kurssista riippuen 25-30 % arvosanasta perustuu viimeisen tentin arvosanaan. Osittain tämän ymmärtää, sillä joillain kursseilla koealue käsittää kaiken syksyn aikana läpikäydyn, mutta esim. investointien kurssilla vain toisen välikokeen ja lopputentin välillä käsitellyn suppeahkon osion. Tällöin hiukan tuntuu hassulta, että sille annetaan arvostelussa niin iso painoarvo.

Loppuviikolla olemme koittaneet hiukan viettää myös iltoja taas muidenkin vaihtarien kanssa, sillä parin viikon päästä moni heistä suuntaa takaisin kotiseuduilleen. Monella tuntuu mielessä pyörivän se, että mihin ihmeeseen onkaan hukkunut tämä syksy ja minkälaisia kokemuksia kullekin on matkan varrelta kertynyt. Meillä reissua on tänään jäljellä vielä tasan kuukausi, joten hetken saamme vielä viettää hiukan koti-Suomea paremmassa säässä, joskaan täälläkään ei enää ihan joka päivä t-paita ole riittävä varustus...

Lähtövalmisteluja olemme kuitenkin sen verran aloitelleet, että sängyt ja autot on laitettu myyntiin. Autostamme on ilmoitus www.autotrader.com:ssa sekä craigslistilla, joiden molempien kautta olemme saaneet muutamia yhteydenottoja. Puheluita onkin sadellut etenkin autosta aika tiiviiseen tahtiin, onhan kyseessä kuitenkin aika komea menomobiili, kuten näistä kuvista voi päätellä ;)

Yllätyksenä meille on tullut se, miten paljon ohareita täkäläiset tekevät sovituista tapaamisista, vaikka vähän varauksella osasimmekin moniin soittajiin suhtautua. Tähän mennessä olemme ehtineet sopia 7-8 tapaamista, joista kaksi on toteutunut ja yksi mahdollisesti maanantaina. Joku tarjous autosta tuli myös mailin välityksellä, mutta emme ole saaneet vielä aivan haluamaamme hintaa, vaan aikamoinen tinkaus ja hinnan polkeminen on ollut käynnissä. Tuntuu liittyvän tiiviisti täkäläiseen(kin) kaupantekokulttuuriin... Useimmiten tilanne on kuitenkin ollut se, että on sovittu joku aika tai aikaväli jolloin pitäisi tavata, mutta ajankohdan lähestyessä ostajastakandidaatista ei kuulu sitten enää mitään, vaan hän katoaa kuin tuhka tuuleen. Eikä tietenkään vastaa viesteihin tms. Sängyille on sen sijaan potentiaalinen ostaja tiedossa, joka kovasti vakuutteli puhelimitse ne ostavansa, mutta hänenkin visiittinsä tänne niitä katsomaan on pari kertaa jo siirtynyt.

Torstai-iltana kävimme puolustamassa eurooppalaista kunniaa ja pitämässä Suomenkin värejä esillä, kun Homesteadilla amerikkalaiset opiskelijakollegat haastoivat eurooppalaiset ns. keg raceen, eli kilpailuun, jossa oli tarkoitus tyhjentää mahdollisimman nopeasti tynnyrillinen olutta. Molemmissa joukkueissa taisi lopulta olla 20-30 peluria, joten kovin isosta määrästä ei nuppia kohti ollut kyse ja enemmänkin kyse oli tavallisista kotibileistä, jossa sitten oli tällainen kilpailu ikään kuin sivujuonteena. Kämppähän oli kuitenkin aivan täysi, kuten voi kuvitella, kun tuollaisen 60-70 henkeä ahtaa samaan asuntoon.

 

Perjantai ja lauantai ovat kuluneet pitkälti tätä auton myyntisasiaa hoidellessa ja koittaessa saada sovittua mahdollisimman monta tapaamista ostajien kanssa ja siten tietenkin myös monta tarjousta. Pikavisiitin teimme perjantaina illalla eräisiin kotibileisiin kampuksen vieressä olleeseen kämppään, jossa tutut saksalaiset olivat käyneet aiemminkin pyörimässä. Ei ollut kovin häävi tunnelma ja siispä palasimme 1-2 tunnin päästä takaisin kotosalle. Koulutehtävänsä tältä syksyltä pääosin pulkkaan saanut Sebastiankin heilui mukanamme koko illan.

Tänään lauantaina iltasella menemme nähtävästi vierailemaan Sebastianin vanhemmille, he nimittäin kutsuivat meidät päivälliselle luokseen. Tulemme nähtävästi viettämään myös jouluna jonkun päivän heidän luonaan, sillä seurueemme on ystävällisesti kutsuttu heidän joulupöytäänsä, päivä tosin varmistunee myöhemmin tänään :)

51. Kolmen viikon loppurutistus

Kiitospäivän loma alkaa olla paketissa ja tässä viikonloppuna on töitä riittänyt koulutehtävien saralla. Jokaiselle kurssille on tekemistä ja palautettavia tehtäviä erässä kahden seuraavan viikon aikana, joillekin jopa useampia. Vaikka täällä työkuorma jakautuukin melko tasaisesti koko lukukaudelle, niin siitä huolimatta vaikuttaisi pieni ruuhka tähän loppuviikoille kasautuvan.

Kansantalouden kursseille joudumme tekemään muutamien sivujen pituiset kirjoitustehtävät annetuista aihesta, kuten työttömyydestä sekä valtiontalouden alijäämistä. Kv-yritysrahoituksen saralla puolestaan viikottaiset quizit jatkuvat yhä edelleen, joten lukemistahti ei tässä sen koommin ole sekään muuttunut miksikään. Investointikurssin puolella Excel-harjoitukset ovat jatkuneet nekin ja viimeiset palautettavat kotitehtävät tulee laittaa opettajalle viikon sisällä. Lisäksi seassa tuntuu olevan kaikenlaista pientä sälää, kuten extratehtäviä sekä quizeja. On hyvä huomata, että täällä kaikki tehtävät vaikuttavat loppuarvosanaan, vaikka osa tehtävistä onkin ns. extraa, joiden avulla arvosanaa on mahdollista korottaa, mutta niiden tekemättä jättäminen ei sinällään arvosanaa heikennä. Olemme pyrkineet myös nämä tekemään melko tunnollisesti jo pelkästään kielitaidon treenaamisen kannalta. Tämän lisäksi Timo tekee vielä LUT:lle yhtä akateemisen englannin kirjoituskurssia, jonka lopputyönä tulee kirjoittaa noin kuuden sivun tieteellinen artikkeli.

San Franciscon reissun aikana oli portaaliimme tullut arvostelut viimeisestä välikokeesta, eli kv-yritysrahoituksen tentistä, josta aiemmassa kirjoituksessa jo ohimennen mainitsimme. Tentissä keskiarvo pyöri jälleen vaatimattomasti 60 pisteen tienoolla ja parhaan arvosanan, ns. "A rangen", taso liikkui ohjeellisen >90%:n sijaan 74%:n tietämillä. Meillä meni koe keskiarvoa paremmin, Timo nappasi 88/100 ja Ville 74/100. Eli A:n vauhdissa vielä toisenkin kokeen jälkeen ollaan tällä kurssilla, toivottavasti tahti kestää vielä loppukokeessakin vajaan kolmen viikon päästä.

Lukukauden lopun ohjelma on sellainen, että seuraavat kaksi viikkoa vielä on luentoja normaalisti ja joulukuun toinen kokonainen viikko sitten on puhtaasti tenttiviikko. Tuolle viikolle meille napsahti maanantaille tentit sekä Introduction to investments -kurssista että International economy -kurssista. Tiistaina on tentti aiheesta Principles of Macroeconomics ja lukukauden huipentaa keskiviikkoillan International business finance -kurssin loppukoe. Tenttiviikon torstaina on myös viimeinen päivä palauttaa makrokurssin kirjoitustehtävä, mutta pyrimme toki saamaan sen kumpikin pakettiin jo ennen tenttiviikkoa, jolloin keskiviikkoillan jälkeen voisi todeta lukukauden olevan paketissa.

Eli toisin sanoen loppua kohti juostaan tässä kovaa vauhtia ja Jenkkisyksyn viimeinen kuukausi pyörähtää käyntiin aivan tuota pikaa. Onneksi aikaa jää myös hieman lomailuun lukukauden jälkeen ennen kuin kotimatka alkaa 3. päivä tammikuuta!

50. Kiitospäivä, musta perjantai ja loman loppusuora

Lomaviikon eräänlainen huipennus taisi olla torstai, eli varsinainen Kiitospäivä. Koulustahan meillä oli siis koko viikon loma, ns. Thanksgiving holiday. Tiistai-iltana päättyneen reissumme jälkeen keskityimme seuraavat päivät lähinnä lepäilemään ja katselemaan seuraavilla viikoilla palautettavia koulutehtäviä.

Alustava suunnitelmamme oli mennä Kiitospäivän päivälliselle isäntäperheeseemme, mutta koska Collierit olivat lähteneet pohjoiseen Kiitospäiväks, he joutuivat perumaan aiemmin esittämänsä kutsun. Niinpä torstai-illaksi meidät kutsuttiin naapurimme Mayn vanhemmille, joilla oli asunto noin tunnin ajomatkan päässä Fullertonista koilliseen. Perhe on taustoiltaan täysin korealainen, joskin nykyisin jo hyvinkin amerikkalaistunut.

Paikalla olikin perheen lisäksi heidän ystäviään sekä Mayn pikkusiskon kavereita. Monelle näistä nuorista tämä oli ensimmäinen Kiitospäivä, olivat hekin saapuneet juuri Etelä-Koreasta tänne Jenkkilään. Siinähän sitten oltiin porukalla, vaikka kaikilta ei sujunut englanti ja meiltä taas ei korea taittunut juurikaan. Onneksi meitä oli iso porukka ja sen myötä kukin siitä sitten löysi kuitenkin illan mittaan juttuseuraa.

Ruoka oli monelta tapaa varmasti periamerikkalaista pienellä korealaisella sävyllä varustettuna. Homman ytimessä oli tottakai jonkinlaisella riistipaistoksella topattu kalkkuna, jonka paino oli kuulemma 21 naulaa (eli n. 9,5 kiloa). Ei siis mikään pikkutirppa ollut sekään. Ohessa oli mm. pekoniin käärittyä parsaa, kananmunia, perunamuusia, makaronilaatikkoa sekä erityisesti meihin vaikutuksen tehneitä alkupaloja, joissa voitaikinan tyyppisen massan sisään oli leivottu sulatejuustoa, pekonia ja jalopenoja! Vei kielen mennessään koko ateria!

Täytyy todeta, että tietyllä tapaa muistutti kotoista joulupöytää. Olihan se kiva syödä vaihteestaan ihan tavallista kotiruokaa, olkoonkin että se oli nyt sitten hiukan amerikkalais-korealaista, eikä täysin sitä kotoista, johon on kylmässä pohjolassa opittu. Hyvää silti ja ennen kaikkea vaihtelua tähän koulun ohessa vedettävään pikaruokaan ja kämpillä grillattaviin ruokiin. Jälkiruokana oli marjoista ja hedelmistä koostetut cocktail-tikut, jotka dipattiin jonkinlaiseen vaniljakastikkeeseen. Mansikoita, hunajamelonia, mustikoita, karhunvatukkaa... Nam!!

Hauska yksityiskohta tässä illassa oli se, että naisväki huolehti aivan kaikesta. Korealaiseen kulttuuriin tiettävästi kuuluu, että miehet eivät keittiöhommiin osallistu. Rintaman rikkoi vain Sebastian, jota Mayn äiti pyysi avuksi leikkaamaan tätä jättikalkkunaa, mikä ei olisi ollut ehkä ihan helppo tehtävä puolitoistametriselle hennolle naiselle. Miesväki asettui myös ruokapöytään ennen naisia (paria nuorta poikaa) lukuunottamatta, sillä miesten oli määrä ruokailla ensin (tosin naisväki tuli siihen seuraksemme, kun olimme aloitelleet ja he saivat keittiön siihen malliin, että saattoivat ruokailla). Perheen isä totesi meille isännän elkein pöydän päästä, että "Juu, miehet syö ensin ja naiset hoitaa keittiön. Miehet ja naiset on vähä eri levelillä." ja naurahti päälle leppoisasti! Tuumasimme, että olisihan tässäkin kulttuurissa sentäs jotain Suomeen vietävää/palautettavaa... Heh! 

Toisena hauskana kommelluksena mainittakoon se, että paikalla olleet Mayn pikkusisko kavereineen olivat tykästyneet meihin suomalaispoikiin kovasti, vaikkeivat meille edes oikeastaan mitään jutelleet missään vaiheessa. Ilmeisesti etenkin Ville oli heidän mielestään "so cool" (miten se sitten koreaksi mahdetaan sanoakaan??) ja meidän kanssa halusivat kuitenkin ottaa ryhmäkuvia vielä ennenkö lähdimme pois. Maylle olikin systeri laittanut viestiä jälkikäteen, että "koskas tuotte taas ne pojat tänne käymään." May oli vastannut tylysti, että "enkä tuo, ne on kaikki mun!"

Täällä Jenkeissä Kiitospäivän jälkeistä perjantaita kutsutaan nimellä Black Friday, eli musta perjantai. Torstain ja perjantain välisenä yönä monet kaupat aukaisevat 12-05 välisenä aikana ovensa ja kaupat ovat pullollaan erilaisia tarjouksia, joiden perässä paikallisen rynnivät aivan hysteerisesti. Niinpä vatsat onnesta soikeana lähdimme iltasella vielä katsomaan, minkälaista meininkiä paikallisissa marketeissa olisi tarjolla. Ikään kuin siis aistimaan suuren markkinajuhlan tuntua!

Näinpä ajoimme Target-nimisen tavaratalon luokse Irvineen, Anaheimin länsipuolelle. Kauppa on sinällään sama kuin tuossa meidän vieressäkin, mutta naapureillamme oli muutama kaveri menossa käymään tässä kaupassa, joten lähdimme sinne liittyäksemme seuraan.

Oven edessä oli valehtelematta puolen kilometrin jono ennen puoltayötä, jolloin ovet aukesivat. Kaupan henkilökunta jakoi jonottajille karttoja kaupasta, jotta ihmiset tietäisivät mitä missäkin on tarjouksessa ja miten kaupassa kannattaa suunnistaa. Ammattilaisethan toimivat kuulemma näissä mustan perjantain alennusmyynneissä siten, että yksi porukasta menee heti seisomaan tuntien pituiseen kassajonoon ja muu porukasta hajautuu etsimään kaupasta kaiken listalla olevan ja tuovat ne sitten kassajonossa seisovalle. Tehokasta ja nopeaa. 

Ville luki uutisista lauantaina, että joku kalifornialaisnainen oli yöllisissä ostosryminöissä turvautunut pippurisumutteeseen tainnuttaakseen kilparynnijät, kun tavoitteli tarjouksessa ollutta pelikonsolia. Tarjouksissa on siis tosi kyseessä! Hauskinta tässä on, ettei monikaan tuote ole oikeasti niin paljon halvempi kuin voisi olettaa. Kaupoissa on muutamia hyviä tarjouksia, mutta pääosin kyse on silmänlumeesta ja oikeanlaisesta tuoteasettelusta, sillä nettikaupoista (mm. Amazon.comista) samat tuotteet saattaa löytää jopa näitä "huipputarjouksia" halvemmalla. Meille ei tarttunut matkaan muuta kuin TomTomin navigaattori, jonka Ville lunasti itselleen hintaan 89 taalaa. Ei paha hinta, sillä vaikka hinta olisi Amazon.comissa ollut sama, niin postikulut olisi tulleet päälle ja toisaalta vastaavan vuokraaminen joulun tienoolla olisi maksanut 7-10 taalaa päivässä.

Perjantai meni muutoin rauhallisissa merkeissä koulutehtäviä ihmetellen ja illan istuimme taas kerran naapurissa. Tällä kertaa pelasimme Xbox Kinectillä mm. tanssipeliä. Niin ne vaan sulaa suomalaisetkin lanteet Kalifornian auringon alla!

Lauantaina vierailimme tavaratalossa nimeltä Costco. Kyseessä on kauppa, johon täytyy ostaa jäsenyys 30 taalalla ja sen jälkeen pääsee ostoksille. Naapureillamme oli jäsenyys, joten me pääsimme ikään kuin siivellä. Kauppa oli jättimäinen halli, josta löytyi aivan kaikkea telkkareista ruokaan, juomaan, vaatteisiin ja autonrenkaisiin. Meininki oli aikalailla tukkuhenkinen, sillä mm. isoja Jack 'n Danielsin viskipulloja myytiin six-packeissä ja oikeastaan kaikki oli pakattu moninverroin suurempiin pakkauksiin kuin normaaleissa ruokakaupoissa, joissa niissäkin koko on usein suomalaista tarjontaa massivisempaa. Noh, suuri on kaunista ja suurin kauneinta!