lauantai 10. joulukuuta 2011

53. Kynttilätkin pöydältä - realisoinnin lyhyt oppimäärä

Joulukuun eka viikko oli meillä aikalailla kovan kaupanteon aikaa. 

Perjantaina kämpillemme ilmestyi pitkän odottelun jälkeen nainen, joka oli luvannut ostaa sängyt meiltä pois. Näistähän me maksoimme elokuussa yli 200 taalaa kpl, joten halusimme jotain takasinkin, etenkin kun tiesimme saavamme naapurista ilmapatjat lainaan loppuajalle. Sen lisäksi loppuaika pitää sisällään jonkun verran reissaamista, niin hyvä hetki sänkykaupoille oli eittämättä käsillä.

Tämä rouva olikin varsinainen ammattiostaja, olisi ostanut kämpästä kaiken irtoavan, eikä hirveästi edes napissut hinnoista. Suostui maksamaan sängyistä sen mitä pyysimme, joten 180 taalaa vaihtoi näppärästi omistajaa. Lisäksi Ville sai sovittua kaupat melko kehnossa kunnossa olevasta fillaristaan hintaan $ 20. Sen lupasi ostaa rouvan mukana ollut miespuolinen kaveri, joka tarvitsi fillareita pojilleen. 

Sovimme alustavasti kaupat olkkarin kahdesta Ikea Lack -pöydästä, fillarin pumpusta, pölynimurista (ehkä surkein imuri Atlanttin tällä puolen, mutta oli halpa Wal-Martissa ja tulee syksyltä maksamaan näiden kauppojen jälkeen ehkä 5-10 taalaa), olkkarin jalkalampusta ja ostipa rouva vielä olkkarin pöydältä kolme kynttilääkin! 

Hän ihastui kynttilöihin ensi silmäyksellä ja kyseli niiden hintaa, niin Timo heitti hatusta, että vitosella saat ja kaupat tuli. Jälkikäteen aateltiin, että maksettiinko me niistä Ikeaan 3 vai 4 taalaa, sillä ei taida olla väliä...  Rouva olisi ystävineen ostanut myös mm. Sebastianille kuuluvan telkkarin, dvd-soittimen, dvd-leffat sekä Colliereilta (isäntäperheemme) lainassa olevat mikroaaltouunin sekä keittiökalusteet. Ainoa juttu josta vielä ei päästy yhteisymmärrykseen oli tämä iso sohva, josta Timo koitti vääntää kauppoja hintaan 30 taalaa, joka olisi täysin sama kuin mitä siitä itse maksettiin. Katsotaan miten käy, rouva varmaankin diilaa irtaimistoa jossain eteenpäin, sillä kertoi asuvansa Orangessa useammankin collegen lähellä ja hakevan pois opiskelijoilta kaikenlaista tavaraa, kun he muuttavat asuntoloista pois. Noh, hän tulee nähtävästi 28.12. ostamaan täältä lopun irtoavan pois, kun vaan soitamme hänelle.  Tätä taidetaan kutsua realisoinniksi???

Auton myynti-ilmoitusta koitimme puolestaan päivitellä tasaisin väliajoin, jotta se pysyisi hakukoneiden ekojen tuloksien joukossa ja puhelin soikin sitten sen mukaisesti. Saimme varmasti puhelimen välityksellä yli 20 yhteydenottoa autosta ja mailin kautta vielä varmaankin 5-7 kpl. Näistä poiki kuusi koeajoa ja tänään lauantaina saimme sen myytyä.

Homma meni niin, että eräs ostaja soitteli Riversidesta ja ilmaisi kiinnostuksensa autoamme kohtaan. Eka tapaaminen peruuntui aikataulusyistä, mutta tämä kaveri halusi auton nähdä ja toinen tapaaminen sovittiin tälle päivälle Coronadoon, noin puolimatkaan Fullertonista ja Riversidesta katsoen. Näinpä siis aamupäivällä Timo nappasi alleen Maximan ja Ville lainasi naapuriemme Smart Caria ja lähdimme suhaamaan sisämaahan päin. 

Paikalle saapuikin koko perhe, kun autoa oltiin ostamassa pojalle kulkupeliksi koulumatkalle. Maximan vanteet, tummennetut lasit sekä muutoinkin aikalailla "cool" ulkomuoto oli tehnyt poikaan vaikutuksen ja isäukon epäillyksistä huolimatta tämä auto nyt oli kovasti mieleen. Isä tutkikin autoa varmaan tunnin verran, etsi kaikki mahdolliset viat. 


Hän sai myös soittamalla tutulleen selvitettyä jostain tietokannasta, että Maxima oli ollut aiemmin kolme kertaa kolarissa, josta johtuikin mm. konepellin pieni väpätys sekä epäillys siitä, onko ratissa air bag sisällä vaiko ei. Noh, kiva tietää nämäkin asiat sitten tässä vaiheessa, onneksi meidän ei tarvinut koskaan selvittää turvatyynyjen toimivuutta, sillä autodiilerin narraamana uskoimme silmät sinisinä auton olevan täysin kunnossa pieniä naarmuja lukuunottamatta.

Ukko oli aiemmin ostanut ja myynyt käytettyjä autoja sivutoimisesti, joten tiesi mikä pelin henki oli. Meillä oli tässä vaiheessa muutama $3000 tarjous sekä jokunen $3200 tarjous autosta. Yksi meksikaaniperhe oli tarjonnut jo kertaalleen 3300 taalaa, mutta lopulta ei ollut varmaa selvyyttä siitä ovatko nyt valmiita maksamaan 3200 tai 3300. Näihin kun ei aina ole luottamista... Pyrimme hakemaan nyt 3500, mutta koska tämä kolaritilasto tuli meillekin yllätyksenä, jouduimme hieman antamaan periksi hintaneuvotteluissa. Eka tarjous oli 2600 taalaa, josta totesimme suoralta kädeltä, että huhhahhei, ei tule kuuloonkaan. Korostimme, että meillä on tarjous 3300 taalaa ja he ovat valmiita auton siihen hintaan ostamaan, joten meillä ei ole mitään pakkoa myydä autoa tälle perheelle, jos tarjous ei ala nousta ja reippaasti.

Kaikenmoisen venkoilun jälkeen mies alkoi heiluttelemaan nokkiemme edessä kolme tonnia ja selittelemään mitä kaikkea autoon täytyy laittaa. Totesimme kylmän viileästi, että samat laittamiset on edessä muillakin ostajilla ja heidän tarjouksensa on silti korkeampi kuin $3000. Siinä steppasi eestaas niin poika kuin isäkin, ja lopulta asiasta piti käydä konsultoimassa perheen äitiä omalla autolla. Suoraan sanottuna kävivät kaivamassa ne puuttuvat kaksi satasta, jotka uupuivat tekemästämme vastatarjoukseesta 3200. Sanoimme siis, että sillä summalla saadaan homma selväksi ja tämän verran voimme tulla vastaan. Halusimme kuitenkin autosta itsekin jo eroon, sillä myyntitouhu alkoi nyppiä kumpaakin jo 1,5 viikon vääntämisen ja renkaanpotkijoiden katselemisen jälkeen.

Paperityöt oli valmisteltu kotosalla siihen pisteeseen kuin vaan mahdollista oli ja täytimme loput Maximan takapenkillä, joka muuntui näppärästi myös toimistoksi tähän tarkoitukseen. Pieni kylmähiki hiipi otsalohkoon, kun ukko alkoi kysellä rekisteriotetta, jonka olisi pitänyt tulla kilpien mukana. Me saimme kuitenkin vain ns. ilmoitusosan postissa, jolla auton myynti saatiin virallisesti tehtyä (kauppakirjan lisäksi toki). Noh, asiasta selvittiin lopulta pienellä ihmettelyllä ja toivotaan, että asia on paketissa meidän osaltamme, kunhan vaan saamme irtisanottua vakuutuksen maanantaina sekä vietyä myyntipaperin DMV:lle, eli paikalliselle rekisteriviranomaiselle. Vastuusta vapautumislomakkeen täytimme heti netissä, kun kotiin pääsimme, joten meidän ei pitäisi enää olla kuitenkaan autosta vastuussa, vaan nyt vastuu kuuluu ostajalle.

Kauppa se on joka kannattaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti