37. Campingia vuoristossa sekä visiitti Lake Arrowhead Villageen

Perjantai-iltana lähdimme Sebastianin kanssa jälleen vuorille, samoihin maisemiin kuin aiemminkin ollessamme  off-roadingilla. Tällä kertaa aikomus oli yöpyä vuoristossa, eli campingia rennossa hengessä hyvien eväiden ja porukan kera.

Jeeppi lastattiin iltapäivällä ja varttin yli kuusi lähdimme köröttelemään kohti Silverwood Laken ja Lake Arrowheadin maisemia, eli San Bernandino National Forestia. Ilta alkoi pian jo pimentyä ja kun pääsimme vuoristoon, oli maisema jo likimain pussipimeä.

Ajelimme illan mittaan suunnilleen saman reitin kuin viimeksi ja siihen hurahtikin sellaset 3-4 tuntia. Eli siis samaa off-roadingia pimeässä! Yhden ketun ja haisunäädän matkalla näimme, muutoin tuo öinen vuoristo ei esitellyt meille sen enempää mitään ennennäkemätöntä floraa tai faunaa.

Lopulta aloitimme majapaikan etsimisen yhdeltä alueelta, jossa Sebastian muisti joskus aiemminkin yöpyneensä. Paikka oli noin 2000 metrissä, eli suht korkealla kumpareella vielä korkeampien vuorten välissä. Paikan etsimisene meni pieni tovi, mutta lopulta leiripaikka löytyi ja pääsimme valmistelemaan iltatoimia ja yöpymistä. Timo kävi haeskelemassa ympäristöstä sen verran puita, että saatiin nuotio kasaan ja sillä välin Ville auttoi Sebastiania purkamaan auton ja laittamaan kaasukeittimen iskuun.

Matkalle olimme varanneet evääksi Stagg Chiliä, eli eräänlaista tuhtia chilikeittoa, jossa oli seassa lihaa. Se olikin yllättävän hyvää (etenkin kun olimme valkanneet kaupan hyllystä sen version, josta pavut oli jätetty pois)! Palan painikkeeksi otimme tietysti tölkit Coors lightia, eli paikallista olutta. Yleisesti ottaen näin eurooppalaisen näkökulmasta täkäläinen oluthan muistuttaa kovasti tiskivettä. Kyllä sen nyt alas saa, mutta ei jää paljon jälkipolville kerrottavaa....

Istuimmekin nuotiolla aina pikkutunneille asti ja monenmoista tarinaa tuli siinä iskettyä. Kummitusjuttuja tietenkään unohtamatta ;) Telttaa emme suotta mukaan ottaneet, vaan jäsen S oli varannut meille kaikille omat makuupussit sekä merijalkaväen käyttämän pressun, joka vedettiin sitten makuupussien päälle suojaksi sateen varalta. Kummasti se yö siinä meni torkkuessa pensaiden välissä.

Aamu tosin toi mukanaan erikoisen yllätyksen. Jotkut sankarit tulivat nimittäin ammuskelemaan noin 50 metrin päähän mäeltämme. Luodit alkoivat vihellellä siinä määrin lähellä, että Sebastian päätti heittää auton käymään, töötätä pari kertaa ja huutaa, ettei mielellään ihan tänne päin ampuisivat! Tosin samaan hengenvetoon totesi, että "aika pieni kaliiberi tuo on, ehkäpä .22". Tämän jälkeen Villekin jo uskalsi tulla esiin Jeepin takaa!

 

Aamupalan jälkeen hieman vielä loikoilimme auringossa ja päätimme sen jälkeen lähteä aamupäiväkahville Lake Arrowhead Villageen. Kylän ohi olimma ajaneet jo viimeksi kauempaa, mutta tällä kertaa pysähdyimme katsomaan lähempää.

Kylä oli ikään kuin sellasta "vanhan ajan Amerikkaa" rakennuksineen ja satama-alueineen. Poikkesimme kahville belgialaiseen kahvilaan ja katselimme vähän ympärillemme kylän keskuksessa. Monenmoista kauppaa mahtui näinkin pieneen kylään. Poistullessa ihailimme taas näitä komeita maisemia laskeuduttaessa alas vuoristosta!

      

Lauantai-iltana oli vuorossa saksalaisvaihtarityttö Alexin synttäribileet ja vaikka aikalailla väsyneitä reissun jäljiltä oltiinkin, niin päätettiin vielä lähteä mukaan heilumaan. Aloiteltiin tuossa altaalla meininkejä ja siitä sitten Newport Beachille clubittamaan. Uni maistui kyllä kummasti sen jälkeen ja sunnuntainakin oli olo melko raukea parin yön lyhyempien unien jäljiltä.

Tänään tiistaina taluteltiin Maxima keskustaan parantolaan. Siitä katosi motarilla jo toistamiseen vaihteet torstaina. Ja sama moottorivalo alkoi palaa reilun kuukauden tauon jälkeen. Toivottavasti vika selviää. Itseasiassa eilen illallakin sitä vikaa jo koitettiin selvitellä ja Sebastian soittikin Autozone -nimiseen 24h auki olevaan paikalliseen Biltemaan, että pystyvätkö he katsomaan vikakoodin vielä iltasella. Asiassa ei pitänyt olla mitään ongelmaa, mutta kun reilun tunnin päästä paikan päälle Anaheimiin päästiin, niin kaksi meksikaania oli tiskin takana haavi auki, että "ei kun me vaan myydään noita mittareita, joilla voitte ite kattoa".

Tällaista se täällä joskus näyttää olevan, etenkin noiden latinojen kanssa. "nou kän duu". Kyseessä nähtävästi on kuitenkin jonkinlainen sähkövika, sillä nesteet autossa on kunnossa ja oireita mekaanisesta viasta ei oikeastaan ole ollut. Noh, tänään se selvinnee, sitä ootellessa.

36. Yllättävä kutsu lätkäpeliin

Torstaina saatiin taas kouluviikko pulkkaan ilman suurempia haavereita tai kohokohtia. Tiistaina tosin meni netti mykäks heti aamusta ja ooteltiin siinä sitte tiistain verra enneku päätettii keskiviikkona soitto nettifirmaan. Pikkusten odottelujen ja kääntämisten jälkee saatii kuitenki ajanvaraus tehtyy, ja huoltomiehen luvattii tulevan torstaiaamuna 10-12 välissä. Torstaina odoteltiin sitte kotosalla enne 13 alkavaa luentoo ja sieltähän se huoltopoika tuli 11 maissa. Ei menny montaa minuuttia ni netti oli kunnossa (olivat itseasias vahingossa kytkeneet netis pois meiltä) taas. Hyvää, nopeeta ja ilmasta palvelua saatiin ainakin tässä kohtaa Time Warner Cablelta, ja sattuuha noita vahinkoja...

Torstaiks oliki sovittu sitte illalline Sebastianin ja Mayn kanssa, ja tällä kertaa mentii kiinalaiseen ja melko edulliseen ravintolaan. Annokset ei sinällään mitää uutta tuonu jos vertaa kiinalaisiin rafloihin Suomessakin, mutta pirun hyvää oli kyllä ruoka ja halvempaa ku Suomessa vastaava!

Siinä menomatkalla sitte Sebastian jo täräytti meille (Villelle) letkautuksen: "et mites ois tänää lätkämatsi, minä hommaan varusteet". Sebastianin joukkueella oli siis illalla peli vasta klo 22.30 ja muutamien poisjääntien takia tarvittiin jotain paikkoa rosteriin. Villen lätkätausta oli tullu jo puheeks, koska Sebastian itte rakastaa lätkän pelaamista. Kyllähän siinä vähän aikaa pureskeltiin ehdotusta (illallisen verran), mut paluumatkalla homma oli jo selvä, lähetään kokeilemaan 6 vuoden tauon jälkee mite putki kulkee!!! Tässä kohtaa pelotti oikeestaa kaikki asiat: revähtääkö nivune heti ekan potkun jälkee, onko varusteet 5 kokoo liian isoi tai pieniä, paljastuuko "lainapesti" jnejne...

Noh lainanimellä Chris Tardif # 54 (joku puuttuva pelaaja) lähettiin kuitenkin liikenteesee ja Timo lähti reissuun valmentajaks sekä kuvaajaks. Varusteet haettiin jostain kaverin porukoitten autotallista ja mailan tarjos Sebastianin kaveri John, joka otettiin myös kyytii matkan varrelta. Mailassa ei ollu valitamista eikä missään muissakaan varusteissa, mutta luistimet oli tosiaan sen 5 kokoo liian isot vaikka jalassa oliki tuplasukat jo varmuude vuoks.

Pelin alussa näytti vähän pahalta kun meidän (Honey Badgers = joukkueen nimi) pukukoppiin saatii loppujen lopuks raavittuu 8 pelaajaa + veska ja vastustajilla oli 13 miestä. Sieltä (menestyksekkään) kuulusasta Norjasta värvätty pelisysteemi kuitenki puri alusta alkaen ja päästiin omanpään myllytyksistä huolimatta johtoon. Ekassa erässä itteä kyllä syletti lepsu karvaus, jonka takii vastustaja pääs oikeastaa kävellen meidän alueelle.

Tiukan väännön ja irvistyksen jälkee pelistä kaivettiin AINA niin hyvältä maistuva voitto lukemin 4-2. Suomalaisosasto oli (innostuksen johdosta?) pelipäällä, elikkäs Sebastian merkkautti 2+1 hyökkääjän tontilta ja itse pääsin tuikkaamaan 1+2 pakin paikalta. Gordie Howe hätrikki (maali, syöttö ja tappelu) oli melko lähellä, koska vastustajat ei miun yhestä taklausesta hirveesti tykänny (josta penaltya tulikin)...


Peli loppukin siinä 23.40 maissa ja kotona Homesteadissa oltiin vasta pikkasen vaille 1 yöllä. Siinä sitten suihkujen jälkee Sebastian halus vielä tarjota vähän meille ilta-/peliolutta ja hehkutettiin vielä pelin tapahtumia. Olihan tuo fiilis uskomaton pitkästä aikaa!! Kyllä tuli ikävä joukkueurheilun pariin taas...

Tänään perjantaina laitetaanki (hyvin nukutun yön jälkee) nokka taas kohti uusii seikkailuita. Lähetään nimittäin retkeilemään iltapäivällä Sebastianin kanssa vuoristoille ja sitä ennen pitäis hommata safkaa ja muutamia pikkujuttuja matkaan. Teltat ja muut varusteet löytyy naapurin varastosta. Lauantaina tarkoitus palailla päivällä takaisin ja illalla oiskin jo vaihtarikaverin synttärijuhlat tiedossa. Sillon suunnataan kohti New Port Beachin clubeja! Noh, kouluviikolla ehtii taas lepäämään (ahkerien opiskelujen lomassa)!:)

-V-

35. Kurpitsoiden kaiverrus

Olimme aiemmin todenneet naapureillemme Maylle ja Sebastianille, että pitäisi tähän Halloween -kulttuuriin tässä tutustua ja ainakin ne kurpitsat päästä kaivertamaan. Ja kuten arvata saattoi, asiahan pistettiin hoitumaan sitten heidän toimestaan. He olivat viikonloppuna käyneet jonkinlaisella kurpitsatilalla hakemassa inspiraatiota ja tänään meitä odotti heidän asunnollaan neljä kurpitsaa sekä kasa veitsiä, lusikoita ym. työkaluja.

Olimme hiukan vilkaisseet etukäteen netistä, että minkälaisia malleja sitä maailmalla noista kurpitsoista on tavattu veistellä ja sen jälkeen päästimme luovuutemme valloilleen. Pientä lisäpuhtia tekemiseen toi se, että katsoimme eilen illalla elokuvan nimeltä Nightmare Before Christmas, joka on miltei 20 vuotta sitten ilmestynyt Halloween-kaupungin asukeista kertova animaatioelokuva.

Kurpitsan kaiverrusoperaatio alkoi sillä, että ekana hahmoteltiin tussilla kurpitsan kylkeen tussilla kuvio, jota olisi tarkoitus lähteä kaivertamaan. Sen jälkeen alkoi massiivisin osuus, eli kurpitsan tyhjentäminen. Aluksi veitsellä leikattiin kurpitsan päältä tämä vihreä tynkä irti siten, että se oli vielä laitettavissa takaisin kurpitsan päälle ikään kuin kanneksi myöhemmin. Kurpitsan sisus oli pääosin ontto, mutta siellä oli hieman porkka-/lantturaastetta muistuttava limainen massa sisällä ja sen seassa paljon siemeniä. Lisäksi kurpitsan haju oli kyllä ikimuistoinen.

Varmaankin liki tunnin kestäneen kovertamisen ja kaivelun jälkeen kurpitsa oli saatu siinä määrin puhtaaksi, että siihen oli mahdollista alkaa tehdä jonkilaisia muotoja. Kurpitsan pitää kuitenkin olla sisältä puhdistettu kaikesta tästä limaisesta massasta, sillä massalla on taipumus alkaa mädäntyä todella nopeasti, joten käytännössä jäljellä on oltava pelkkä kuori, jotta kurpitsalyhdyn elinikä vähän edes pitenisi.

Aluksi homma meni hiukan harjoittelemiseksi ja ihmettelyksi, mutta lopulta päästiin aika hyvin kiinni juonesta. Jokainen meistä teki hieman erilaisen "Jack O'Lanterninsa", joten lopputuloksena syntyi komea kokoelma. Me kaiversimme lyhdyistämme vieläpä kaksipuoleiset! Molempien lyhdyissä ensimmäistä puolta somistivat komeat irvistykset, mutta toiselle puolelle Ville taiteili Nightmare Before Christmasista tutun Oogie-Boogie -hahmon ja Timo puolestaan Halloween -sloganin "Trick or Treat". May taiteili puolestaan samaisen elokuvan Jackia muistuttavan pyöreäsilmäisen hahmon, kun Sebastian puolestaan luotti komean pepsodenttihymyn voimaan tässä(kin) asiassa.

Nyt nämä komeat veikkoset vartioivat meidän oven edessä ja pitävät kaikki pahat henget sun muut limanuljaskat poissa kämpästä!

Loppuun todettakoon, että saimme eilen tulokset myös viimeisestäkin välikokeesta, eli international economystä. Saimme kumpikin tentistä samat pisteet, eli 56/60 (= 93%), mikä tarkoitti sitä, että olimme missanneet kaksi kysymystä 30:stä. Kurssilla oli ollut yksi opiskelija, joka oli saanut yhtä kysymystä vaille täydet pisteet ja keskiarvo oli kaiketi 78%:n tietämillä, mikä tarkoitti noin 47 pistettä. Reilusti yli keskiarvon oltiin siis jälleen!

34. Ducksien peli ja Camarillo Premium Outlets

Perjantaina olikin sitte iso päivä edessä, nimittäin Anaheim Ducksien ensimmäinen kotipeli Honda Centerissä. Päivällä käytiin ekaks kuitenki katsastamassa, josko Wall-Martista löytyis halvalla Ducksien fanikamaa. Ja kyllähän sieltä molemmille mustat hupparit tarttu mukaan (kuvassa olevan ankan Ville osti jo viime kerralla jäähallista).

Viiden maissa treffailtiin meidän kämpällä muiden suomalaisten kanssa, eli Juuson ja Petrin, jotka on täällä myös LUT:sta vaihdossa. Pojat oli ostaneet myös liput ja oltiin jo jokin aikaa sitten sovittu, että lähdetään samalla kyydillä ja jaetaan parkkikustannukset. Ennen halliin astumista käytiin kuitenki ensimmäistä kertaa vierailemassa (kuuluisassa) Hooters nimisessä jenkkiravintolassa. Ja tuli kyllä todettua, että tämä ravintolaketju takoo rahaa tarjoilijoilla ja palvelulla, ei maukkaalla ruualla tai isoilla annoksilla. Kaikki vetivät jonkin näköiset purkerit nassuunsa ja Juuso & Petri ottivat vielä ranskalaiset siihen lisukkeeksi. Yhteisen laskun arvoksi tuli 60 dollaria ja siihen päälle tipattiin tietty vielä 8 dollaria palvelusta, joka kyllä oli moitteetonta...

Hooters-vierailusta huolimatta astuttiin jäähalliin ajoissa ja nähtiin vilaukselta alkulämmittelyäkin. Teukka Salama (Selänne) veti tietysti tyylikkäästi ilman pallo-jofaa tukka hulmuten. Peliä ennen pidetyt seremoniat oli taas hienoja ja kyllähän niistä jälleen huomas, että jenkit osaa tehdä viihdettä. Maskotti-Ankka tuli esimerkiks hallin katosta köyden avulla ja tervehti yleisöä muutamilla pirueteilla kaukalossa. Kapteenisto toivotettiin viimeisenä tervetulleeksi kotiareenaan ja niinpä Koivu ja etenkin Selänne keräsivät huikeat suosionosoitukset faneiltaan, taidettiin myöki samassa muuten vähä innostua.

Peli ei vielä kauden hienoimpia maaleja, taklauksia tai tappeluita tarjonnu, mutta eihän tuo sinällää yllätyksenä tullu. Ensimmäiset sarjapelit kun menee väkisin vähän kesän löysiä pois ottaessa. Ottelu päätty lopulta 1-0 eli TÄYDET kolme pistettä ankoille!! Suomalaisista Koivu pelas erittäin hyvin tappaessaan monta Sharksien ylivoimaa ja kalastaessaan myös ylivoima-aikaa omalle joukkueelleen. Lydman ja Selänne ei tällä kertaa parastaan esittäny, mutta molemmilla tietty loukkaantumiset vielä hieman painavat. Ankkojen maalilla Hiller oli kyllä melko maaginen, muutamat highlight-torjunnatki mahtu jo tuohon peliin (palkittiin tietty myös pelin parhaana).

Sunnuntaina herättiinki sitte melko ajoissa, koska päätettiin lähteä taas (pitkästä aikaa) shoppailureissulle Camarillo Premium Outletsiin. Samaisena aamuna saksalainen vaihtarityttö Toni ilmottautu myös reissuun mukaan. Aateltiin että mikäpäs siinä, saadaan bensakulujaki vähän jaettua. Tässä vaiheessa kuitenkin jo tehtiin selväksi, että haahuillaan sitte shoppailupaikassa ihan omien mieltymysten mukaisesti eikä ryhmässä. Tässä vaiheessa kyllä jo pelotti ja mietitytti, että kuinkakoha monta tuntia myöhässä päästää lähtemää kotimatkalle...


Outlet-kompleksi oli kertakaikkiaan poskettoman ja järkyttävän kokoinen. Jenkit huristeli kauppojen välejä autoillaan, mutta me painettii koko päivä sitkeesti jalkapelillä. En tiiä monta kilometria tuli käveltyä, mutta muutama jokatapauksessa. Vastaavassa kompleksissa jo kerran käytiin Desert Hillsissä (samaa Premium Outlet-ketjuakin), mutta tuo paikka oli kyllä huomattavasti tiiviimmin toteutettu.

Viiden ja puolen tunnin kävelyn ja shoppailun (yks lounastauko kylläkin) jälkeen oltiiki sitte valmista kauraa kotimatkalle. Kyllähän siinä vähän pulssi kuohahti kun Toni sinkoili vielä jonkun tietyn laukun perään ku myö venailtiin jo autossa. Ja palas sitte tyhjin käsin ku laukku ei nyt ihan miellyttänykkää. Nooh nöyrinä poikina vaa nyökyteltiin, että eihän siinä mitään, "tullaan vaikka joku kerta uudestaan". Paluumatkalla oli tarkotus pysähtyä Los Angelesissa ja poimia Villeltä unohtunut takki kyytiin hotellista. Ruuhkat rupes kuitenki tovin kuluttua näyttämää siltä, että Ville päätti poistaa välietapin navigaattorista. Timo sai viettääkin paluumatkalla ratin takana semmoiset 3 tuntia, kun Ville selvisi menomatkasta 1,5 tunnissa. Välillä auto ei liikkunut juuri mihinkään, muutama muukin oli jälleen LA:n tienoilla liikkeellä...



Fullertoniin saavuttaessa päätettiin käydä lievittämässä turhautunutta fiilistä ja järetöntä nälkääkin In-N-Outissa. Parhaan hampurilaismestan vierailusta olikin kulunu jo tovi ja kyllä proteiini-stylellä kasatut hampparit taas maistuivatkin!!

33. Brasialainen BBQ

Olemme päättäneet luopua blogimme sekalaisen häilyvästi vaihto-opiskeluun liittyvästä teemasta. Eihän se varmaan edes oikeasti kiinnosta ketään. Täst edes blogimme keskittyy vain kulinaristisiin asioihin ja hyvästä ruuasta saataviin oraalisiin nautintoihin. Tämä siksi, että olemme pitkällisen punnitsemisen jälkeen tulleet siihen tulokseen, että syöminen on paljon mukavampaa kuin opiskelu.

Noh, vitsi vitsinä. Ruokapainotteisuus kuitenkin saa tässä merkinnässä uutta jatkumoa, sillä tänään torstaina tarjoutui naapuriemme opastuksella mahdollisuus lähteä kokeilemaan brasialaista barbeque-ruokaa. Ravintola sijaitsi Fullertonin ja Anaheimin rajalla, noin 10 minuutin ajomatkan päässä Homesteadilta.

Ravintolan nimi oli Amazon Churrascaria - Brazilian BBQ Buffet. Näin torstai-iltana ravintolassa oli rauhallista, joten meitä palveltiin hyvällä pieteetillä. Homma lähti liikkeelle siitä, että kun olimme saaneet juomat tilattua, niin lähdimme kiertämään ravintolan keskellä ollutta salaatti- sekä lisukekeidasta isot lautaset kourassa. Pöydät notkuivat erilaisia salaatteja, katkarapuja, kastikkeita (mm. kanastroganoffia), paistettuja simpukoita, juustoleipää, perunamuusia ym ym ym. Ja tämä kaikki oli pelkkää lisuketta.

Varsinainen pääasia ravintolassa oli liha, jota tarjoilijat kantoivat pöytään miekoilla. Liha oli siis pujotettu miekkaan ja tarjoilivat veisteli kimpaleesta sellaisia siivuja kuin haluttiin ja halutun määrän myöskin. Ensin tuli jonkinlaista nautaa, sitten makkaraa, kanaa, possua, lammasta... Kaikkea mitä kuvitella saattoi.

Homma pelasi siten, että meillä oli pyödässä pieni puupalikka, jonka toinen pää oli maalattu vihreäksi ja toinen punaiseksi. Kun palikka oli pöydällä vihreä pää ylöspäin, tarkoitti se sitä, että haluamme pöytään lisää lihaa. Punainen tarkoitti tarkoitti tietysti, että nyt riittää vähäksi aikaa. Mikäli halusi laskun, kaadettiin palikka pöydälle kyljelleen. Tarjoilija kulki pöydissä kokoajan miekan kanssa ja koska ravintolassa oli väkeä vain muutamassa pöydässä, tuli lihaa sangen kiitettävällä frekvenssillä!

Alligaattoriakin näkyi olevan listalla (tämän huomasimme vasta lähtiessämme mainoksesta), mutta se ei meidän tarjoiluumme tällä kertaa kuulunut. Eipä sikäli, olimme niin täynnä tunnin lihan lappaamisen jälkeen, että pelkkä ajatus syömisestä aiheutti epämiellyttävän olon ylävatsaan!

  

Niin ja mainitaan nyt tähän loppuun sekin, että eilen oli tällä erää vika midterm. Seuraavat on sitten muutaman viikon päästä. Tämä tuntui menneen meillä ihan mukavasti ja tuloksia vielä toistaiseksi odotellaan.

32. Korealainen BBQ sekä Study Abroad Fair

Viikonloppu meni kotipuolessa leppoisissa merkeissä. Villekin alkoi jo sunnuntaina osoittaa sen verran elonmerkkejä, että päästiin porukalla lähtemään naapurien kera korealaiseen barbeque-ravintolaan, jonne May ja Sebastian halusivat meidät viedä.

Ajoimme noin 20 minuuttia Garden Grobe -nimiseen kaupunkiin Anaheimin lähistölle ja sieltä löytyi ravintola nimeltä Cham Sut Gol. Ravintolan erikoisuus oli siinä, että jokaisen pöydän keskellä oli grilli. Homman nimi oli siis se, että pöydässä oli jo mennessä valmiina salaattia, erilaisia kastikkeita sekä lisukkeita. Tilauksen jälkeen tarjoilija kantoi pöytään erilaisia lihoja ja sytytti grillin valmiiksi. 

Lihojen kypsentäminen grillissä jäikin sitten asiakkaiden hommaksi, eli lihat sai kypsentää haluamassaan tahdissa ja haluamalleen kypsyysasteelle itse. Meillähän oli mukana oma korelainen, eli May, joka sitten vastasi lastan heiluttelusta :)

Ruoka oli hyvää ja kun periaate ravintolassa oli all-you-can-eat, niin kyllähän siinä tuli sitten lapattua lihaa nassuun reippaalla otteella. Kun lautasesta alkoi hissukseen pohja näkyä, niin armaat naapurimme pöydän toiselta reunalta kippasivat lisää lihaa päälle. Pöydän toisessa päässä oli lisäksi nappi, josta painamalla tarjoilija olisi tuonut lisää lihaa. Meillä tosin tarjoilu pelasi jo muutenkin niin hyvin, ettei sille namiskalle ollut mitään käyttöä.

Lissukkeina tarjoiltiin myös paria erilaista tofukastiketta, joista toinen oli aika tulistakin. Lisäksi oli hieman suomalaista kotijuustoa muistuttava kananmunapaistos, kastikkeessa sekin. Jälkiruuaksi sitten asianmukaisesti jäätelöä, talon jäätelöerikoisuus oli maultaan vihreä tee, joka muistutti aika paljon kotoista minttujäätelöä.

Itse syöminen oli sinällään hauskaa touhua sekin, sillä koitimme ohjeiden mukaisesti kääriä riisipaperiin salaattia ja lihaa. Tämä käärö sitten dipattiin soosiin, joita oli niin chilikastiketta, soijakastiketta sekä jonkinlaista seesamin siemenistä tehtyä öljyä. Asiaan kuuluvasti ainakin yritimme syödä puikoilla, tosin May armeliaasti pyysi meille heti kättelyssä haarukat, ettei Suomen pojat kuole nälkään ravintolassa. Timo onnistui jotensakin oppimaan pienen taistelun jälkeen tämän puikoilla operoinnin, mutta Villeltä paloi käämit mokomaan kikkailuun alta aikayksikön ja haarukka alkoi heilua.

Hyvin syötettyinä lähdimme ajelemaan kotia kohti. Poikkesimme matkalla kuitenkin tapaamaan Sebastianin äitiä, joka pyysi meidät jo aiemminkin käymään päivällisellä joulun tienoolla. Hän vaikutti oikein herttaiselta tapaukselta ja talo oli varsin viihtyisällä alueella. Heidän naapurissaan oli valmistauduttu jo kuun lopussa koittavaan Halloweeniin asianmukaisesti ja etupihasta olikin nätisti sisustettu kotoisa hautausmaa. Nice.

Maanantai meni normaaliin tahtiin kouluviikkoa aloitellessa. Illalla tosin Ville tuli katsoneeksi kalenteriin ja huomasi, että tiistaina aamullahan on Study Abroad Fair, eli täältä vaihtariksi aikoville järjestettävä messutapahtuma, jossa he voivat jutella eri maiden vaihtareiden kanssa ja ottaa selvää erilaisista vaihto-ohjelmista. Eipä siinä muuta, mutta olimme menneet lupautumaan mukaan messuille klo 8.30 alkaen ja tämähän tiesi aikaista herätystä. Noh, eipä valmistauduttu sitten liikoja siihen, vaan napattiin aamulla LUT:n promokortit mukaan ja läppärit reppuun siltä varalta, että tulee tilaisuus esitellä LUT:n promo-slide-showta.

Olimme hieman puoli yhdeksän jälkeen Titan Walkilla, eli kampuksen kirjakaupan edestä tiedekuntiin lähtevän jalkakäytävän varressa ihmettelemässä, mitä tuleman pitää. Tämä vilkas kulkuväylä oli varattu tämän tapahtuman paikaksi arvatenkin vilkkauden ja näkyvyyden vuoksi. Meidät laitettiin päivystämään kansainvälisen toimiston pöydän ääreen ja aika pitkään siinä saimmekin pitää toimiston osastoa yksin pystyssä. 

Siinähän sitten jaettiin kovaa vauhtia kaikkia vaihtoon liittyviä yleisesitteitä ja siinä ohessa myös LUT:n korttejakaikille vähänkin asiasta kiinnostuneille. Muutama potentiaalinen lähtijä joukossa olikin ja jää nähtäväksi, josko joku heistä eksyisi täältä kylmään pohjolaankin! 






Kuitenkin mielenkiintoinen kokemus ja vaikka kokemusta messutapahtumissa edustamisesta löytyikin entuudestaan, niin oli kyllä jännää englanniksi päästä promoamaan. Vielä kun olimme osastolla, josta olisi pitänyt löytyä tietoa myös opintojen rahoittamisesta ja hakuteknisistä asioista, niin hieman olimme aika ajoin purjeessa, mutta onneksi käyntikortteja neuvojalle oli käden ulottuville ja hyvillä puhelahjoilla ohjattiin keskustelua nopeasti siihen suuntaan, että kuinkas hyvä maa se Suomi oliskaan vaihtokohteena Jenkille...

Iltapäivällä kampuksella olisi ollut järjestyksessään kolmas vuosittainen hot dogien syöntikilpailu. Kävimme katselemassa paikan päällä josko jotain kisahuumaa olisi ilmassa, mutta koska tilanne vaikutti olevan aikalailla alkutekijöissään, niin päätimme suunnata eteenpäin ja valmistautumaan huomiseen International economicsin välikokeeseen.

Niin ja perjantaina sitten ANKKAVOIMAA!!! Eli Anaheim Ducksien kotiavaus San Jose Sharksia vastaan! Lähdetäänkin kovalla Suomi-kaartilla huutamaan Teemu ja Saku liitoon, kun Petri ja Juuso lähtevän meidän mukaan Honda Centerille.

31. The Man Behind the Wheel ja downtown Disneyland

Perjantai oli jälleen vapaapäivä ja alustava aikomus oli lähteä vilkaisemaan outletin tarjontaa LA:n pohjoispuolella olevaan premium outletiin. Nyt kuitenkin oli Villen vuoro tulla kipeeksi ja olla hiukan kehnommassa kunnossa, joten päätimme lykätä tätä shoppailureissua tunnemmaksi. Vietimme siis päivää kotosalla. Oltiin sovittu naapureidemme Sebastianin ja Mayn kanssa, että lähdetään yhdessä katsomaan, kun heidän kaverinsa esiintyy eräässä pubissa Santa Anassa, jonne on tästä sellainen 20 minuutin ajomatka. Heidän kaverinsa nimi oli Jona Lyons ja hän oli tehnyt vallan oman albuminkin nimeltä The Man Behind the Wheel. Jona oli kasannut ympärilleen 5-henkisen bändin, jonka kanssa he soittivat kitaravetoista rauhallista ja aika leppoisaa poppia/folkia. 

Villestä ei kuitenkaan ollut tällä kertaa lähtijäksi, vaan hän jäi sohvalle katselemaan leffoja sekä parantelemaan oloaan kuuman juoman sekä buranoiden kanssa. Minä päätin kuitenkin lähteä naapurien mukaan ja katsomaan menoa naapurikaupungissa.

Keikkapaikkana toimi pub-ravintolan tyyppinen pienehkö kippola, joka oli keikan vuoksi aikalailla täynnä. Naapurimme tuntuivat tietävän ja tuntevan kaikki paikalla olleet ja meikäläinen esiteltiinkin kaikille kavereille. Sebastian oli jo monelle heistä kertonut innoissaan, että on löytänyt täältä suomalaisia heimoveljiä ja kaveritkin olivat hyvillään, kun vihdoin nyt sitten tavattiin, vaikkakin vain hyvin nopsaan.

Keikka kesti hieman toista tuntia ja saimme hyvät paikat pöydästä, joka oli aivan lavan edessä. Jona itse lauloi ja soitti akustista kitaraa, minkä lisäksi bändissä oli toinen kitaristi, rumpali ja basisti. Tämän lisäksi heillä oli yksi tyttö, joka lauloi stemmoja sekä vielä yksi pelimanni, joka soitti vuoronperään koskettimia, haitaria sekä huuliharppua, mikä toikin musiikkiin kivasti syvyyttä. Keikan jälkeen artisti-Jona nakitti vieläpä Sebastianin myymään heidän julisteitaan ja levyjään :)

Kun keikka oli ohi ja levyt myyty, pohdimme hetken mitä tehdä ja pyörimme ympäriinsä tässä Santa-Anan vanhassa keskustassa. Meitä oli kuitenkin niin iso porukka (~12 hlöä), ettemme oikein löytäneet paikkaa mistään kivasta lounge-ravintolasta koko porukalle. Jäimme jonottamaan yhteen ravintolaan pöytää, mutta siinäkin tuntui kestävän aika kauan. Hetken odottelun jälkeen Sebastian ja May tuumasivat, että lähdetään me ajelemaan kohti Fullertonia ja keksitään jotain omaa ohjelmaa.

Kotimatkalla juttu kulkeutui Disneylandiin ja siihen, että olisi kiva joulun tienoolla mennä sinne porukalla. May keksi, että mennäänpäs katsomaan nyt heti Disneylandin downtownia, kun kerran melkein ohi ajetaan joka tapauksessa. Näinpä kurvasimme freewaylta sivuun Anaheimin kohdalla ja sukkuloimme siitä lähellä olleelle Disneylandin parkkipaikalle. 

Pääsy tälle downtown-alueelle ei edellytä lipun ostamista, vaan kyseessä on eräänlainen kauppa-, ravintola- ja hotellikaupunki Disneylandin edessä. Sieltä löytyi erilaisia merkkiliikkeitä (mm. Fossil sekä Quicksilver) sekä muita mitä erikoisempia kauppoja Disney-teemalla. Idea on, että ihmiset voivat ostaa poislähtiessään mitä tahansa kotiinviemisiksi tästä kylästä ilman, että niitä tarvii koko päivää kantaa pitkin Disneylandia, kuten asian laita olisi, jos kaikki kaupat olisivat aitojen sisäpuolella. 

Hauskana kauppana mainittakoon kauppa, jossa saattoi tehdä itse oman teddy-karhunsa. Ensin valitaan minkälainen kuosi nallelle halutaan, sen jälkeen mahdolliset sisään tulevat äänitehosteet ja sitten on vuorossa sen täyttäminen vanukoneessa. Nalle viimeistellään valitsemalla sille sopivat vaatteet sekä muut kuteet. Löytyi aurinkolaseja sun muuta, mm. baijerilaista teemaa, urheilunallea ym. (Tarkennuksena todettakoon, että tällä kertaa emme kasanneet omia nalleja, vaikka oikein hyvät puitteet siihen tarjottiinkin. ;)

Ravintoloista voisi mainita pienen pyramidin, joka oli tehty mukaillen vanhoja maya-temppeleitä ja kaikkine soihtuineen näytti todella komealta illan hämyssä. Sitä vastapäätä sijaitsi ESPN Zone, eli ESPN-urheilukanavan oma talo. Rakennuksessa oli katutasossa sekä baari, että ravintola, molemmissa seinillä oli erilaisia screenejä, joissa pyöri urheilu ja tulosraportit. Yläkerta oli pyhitetty peleille ja pelaamiselle.

Pysähdyimme istumaan ja ottamaan yhdet drinkit hulppean hotellin baariin. Hotelli oli varmaan kalleimpia alueella ja nimeltään Disney's Grand Californian Hotel & Spa. Rakennus oli kuin linna ja aula suoraan jostain Kaunotar ja Hirviö tai Harry Potter -elokuvista. Eipä ole aiemmin tullut vastaan samanlaista suklaadrinkkiä kuin siellä, todella makeaa.

               

Yhden drinkin jälkeen menimme vielä alueen toiseen pikkubaariin, jonka Sebastian ehdottomasti halusi näyttää. Toinen paikka oli nimeltään Trader Sam's. Paikan erikoisuus oli siinä, että kun siellä tarjoillaan joku talon erikoisdrinkki, niin baarimestari kilistää isoa vellikelloa ja huutaa kovaan ääneen mitä hän juuri on tarjoilemassa ja paljonko. Sitten kaikkien muiden baarissa istujien tulee huutaa ja kannustaa. Aika hauska yksityiskohta :) Myös täällä otimme yhden drinkit ja lähdimme sen jälkeen ajelemaan kotio päin. 

          

Maylla ja Sebastianilla on sellainen autovakuutus, joka kattaa myös ne vahingot, jotka sattuvat heidän ajaessaan jonkun muun omistamaa autoa. Tämä mahdollisti sitten sen, että saatoimme Sebastianin kanssa ottaa nuo pari drinkkiä Disneylandissa ja May ajoi Maximan kotiin. Muutoin täällä täytyy olla aika tarkkana siinä, että antaako autoa kenenkään muun ajoon, sillä meidän oma vakuutuksemme kattaa vain meidän omat kolhut ja on oikeastaan se vähimmäisvakuutus, jonka laki edellyttää (vrt. suomalainen liikennevakuutus). 

Yön tunteina istuimme vielä puolisen tuntia heidän asunnollaan ja Sebastian näytti kuvia Irakin reissuiltaan. Aikamoisia maisemia olivat mm. Ramadin kaupungin alueet, joissa he kävivät kovia taisteluita Husseinin joukkoja vastaan.

Tänään sunnuntaina May kilkkoi meille ison kattiallisen kana-nuudeli-keittoa, jonka oli tehnyt kuultuaan Villen olevan kipeenä. On kuulemma perinteistä flunssaruokaa täällä. Noh, ainakin helkkarin hyvää se oli :)

-T -