27. After Death Sauce ja Fabian 23v.

Viides kouluviikko saatiin jälleen päätökseen luentojen osalta torstaina ja viikonloppu oli määrä viettää kotosalla lepäillen. Mitään erityisiä suunnitelmia ei viikonlopulle oltu tehty, ainoa ennalta tiedetty ohjelma oli lauantai-illalle, kun saksalainen vaihtarikaverimme Fabian välitti meille kutsun tulla hänen mukanaan päivälliselle isäntäperheensä luokse Whittieriin. 

Perjantai-iltana vietimme kotosalla iltaa, kunnes Timolle tuli Facebookiin viesti Sebastian -nimiseltä kaverilta, joka asuu aivan naapurissamme. Tapasimme hänet ekan kerran noin viikko sitten aivan täysin sattumalta lähimmällä grillauspaikalla. Sebastian tunnisti oitis, että aksentissamme ja puheessamme on jotain todella tuttua ja kysyi mistä olemme. Selvisi, että hän on itse muuttanut vanhempiensa mukana 2-vuotiaana Suomesta Kaliforniaan. Hänen äitinsä oli kotoisin Espoosta ja isänsä Ahvenanmaalta. Jossain vaiheessa perhe oli asunut myös Ruotsissa ja ruotsi oli ollut myös pääsääntöisesti perheen kotikieli. Suomea Sebastian osasi vain muutamia sanoja ja sanoi ymmärtävänsä sitä hiukan.

Sebastian siis kysyi, että haluaisimmeko istua iltaa hänen ja vaimonsa kanssa ja näinpä päädyimme naapuriin illanviettoon. Sebastianin vaimo May oli syntynyt Kaliforniassa, mutta hänen vanhempansa olivat korealaisia. Aika meni kuin siivillä ja ennen pitkää meidän tapaamisestamme erittäin hyvillään ollut Sebastian päätti soittaa äidilleen ja kertoa, että oli tavannut suomalaisia vaihtareita. Pääsimme mekin vaihtamaan kumpikin muutaman sanan puhelimessa hänen äitinsä kanssa, todella mukavan oloinen rouva hänkin. 

Illan kuluessa juteltiin paljon Suomesta sekä Sebastianin juurista kotipuoleen ja toisaalta elämästä myös täällä Kaliforniassa. Hän oli meitä muutaman vuoden vanhempi ja syntynyt -83. Tällä hetkellä hän opiskeli palomieheksi ja työskenteli tietokonealalla siinä sivussa. Sebastian oli kuitenkin palvellut neljä vuotta merijalkaväessä ja ollut jopa kaksi kertaa Irakissa mukana niin sanotusti täydessä toiminnassa. Hän kertoi meille mielellään juttuja noilta ajoilta ja Suomen pojat siinä sitten kuuntelivat korvat pystyssä mitä se sotatouhu sitten todellisuudessa on. Illan aikana saimme myös kutsun saapua joulun tienoolla käymään heidän vanhempiensa luona, Sebastianin äiti lupasi laittaa kalkkunaa, sillä se olisi enemmän amerikkalainen juttu. Hän kun tiesi kinkun olevan Suomessa se perinteisin jouluruoka.

Ilta "huipentui" siihen, kun puhe siirtyi tuliseen ruokaan ja tulisiin kastikkeisiin, joita täällä päin löytyy kosolti. Sebastian innostui ja haki kaapista pullon "After Death Sauce" -nimistä kastiketta, jonka pitäisi olla yksi maailman tulisimmista kastikkeista. Pienen yllyttämisen jälkeen siinä kävi sitten niin, että Timo suostui maistamaan pienen lusikallisen kyseistä soosia ja Sebastian herrasmiehenä lupasi ottaa saman verran ikään kuin seuraksi. Ville tyytyi kuvaamaan nauramaan vierestä poikien tempaukselle. 

Kastikkeen maku oli aivan sanoinkuvaamaton: ensin se maistui tavalliselle chili-kastikkeelle, eikä kovinkaan vahvalle. Noin 10-15 sekunnin viiveellä alkoi kuitenkin sekä suussa, nielussa, että kurkussa tuntua hyvin polttavalta. Kumpikin pojista irvisteli ja köhi aikansa ja taisipa siinä mennä pari kolme lasillista maitoa per nuppi! Villellä puolestaan ei meinannut pysyä kamera kädessä, kun seurasi ja nauroi Timon reaktiota kastikkeeseen. "Hyvä maku" suussa olikin sitten hetken päästä aika lähteä kotiin nukkumaan ja valmistautumaan lauantaipäivään.

Lauantaina kävimme päivällä koulun kuntosalilla ja teimme kotosalla koulutehtäviä. Puoli viiden maissa lähdimme ajamaan kohti Whittierin kaupunkia, jonne oli tästä Fullertonista noin 20 minuutin ajomatka. Perillä meitä jo odoteltiinkin, sillä Fabian sekä perheessä sijoitettuna ollut saksalainen vaihtarityttö olivat jo edellisenä päivänä tulleet Fullertonista isäntäperheen luokse. Paikalla oli perheen lisäksi myös perheen lukioikäisen tyttären kaveri sekä isoäiti. Tarkoitus oli viettää hieman etukäteen Fabianin synttäreitä, jotka ovat virallisesti tulevalla viikolla.

Päivällinen oli todellinen herkkupöytä, sillä tarjolla oli jenkkiläiseen tapaan hampurilaisia, hod dogeja sekä erilaisia sipsejä. Jälkkärinä oli kahvia, suklaakakkua ja jäätelöä. Hauskat ruuat sällin 23v. synttäreille... Perhe oli todella mukava sekä melko vauhdikkaan oloinen. Illan aikana pelasimme Nintendo Wiillä tennistä sekä katsoimme porukalla elokuvan nimeltä She's the man. 

Syy elokuvavalintaan oli se, että tyttären ja hänen kaverinsa mielestä Ville muistutti kovasti yhtä elokuvan päähenkilöistä ja koska leffa oli meille täysin vieras, pitihän se sitten meille pyrkiä todistamaan, vaikka meille tosin taisi jäädä epäselväksi se, että ketä heistä jäsen V sitten muistutti niin kovasti.... Palasimme kotiin Whittieristä noin kymmenen aikaan illalla ja toimme nämä saksalaisvaihtarit mukanamme Fullertoniin.

Sunnuntai on mennyt pääosin kotosalla, saimme kämpän siivotuksi ja aikomus on alkaa hieman valmistautumaan tulevan viikon välikokeisiin sekä katsella palautettavia tehtäviä läpi. Tulevalla viikolla on kaksi välikoetta, joten ensimmäinen varsinainen kosketus jenkkiläiseen tenttikäytäntöön on edessä nyt! Pari tunnilla pidettyä quizia meillä jo on ollut, joten jotain tuntumaa meillä jo kuitenkin on.

26. Eka visiitti Honda Centeriin

Tänään tiistaina olikin sitte ensimmäine Anaheim Ducksien harjoituspeli Phoenix Coyotesia vastaan. Liput kyseiseen lätkämatsiin oltiin jo tosiaan ostettu pari viikkoa sitten, kätevästi netistä. Hintaa yhelle lipulle tuli 31 dollaria. Autoon hypättiin tuntia ennen peliä ja matka-aika on tosiaan naurettavat kymmenen minuuttia.

Tässä vaiheessa joukkueilla on vielä käytössään tajuttomat rosterit (pelaajamateriaalit). Duckseilla esimerkiks 47 pelaajaa, eli kilpailua pelipaikoista löytyy. Onneksemme huomattii jo kotona, että tän päivän kentällisistä löytyy Teemu Selänne ja Saku Koivu! Lisäks vastustajan puolella kirmaili Saipa-kasvatti Petteri Nokelainen. Muitakin suomalaisia näistä joukkueista löytyy: Toni Lydman, Iiro Tarkki ja Lauri Korpikoski (Phoenix).

Kylläpä oli muuten huikee tapahtuma, vaikka reenitmatsi oliki vasta kyseessä. Ennen peliä pidettiin hiljaiset hetket lento-onnettomuudessa menehtyneille ja jokaisen pelaajan kuvat näytettiin taululta. Ruslan Salein videopätkä sai erityiset suosionosoitukset, palvelihan mies Anaheimin riveissä 6 vuotta. Tässä kohtaa Selänne joutui menemään jäältä vaihtoaition puolelle, sen verran koville otti tietysti hyvän ystävän menettäminen (pelasivat yhdessä Anaheimissa monet vuodet)...

Selänne saikin sitten aivan omanlaista kohteluaan yleisöltä. Valtaisat huudot avauskentälliseen kuulutettaessa ja aina kiekkoon koskiessaan yleisön kohahdukset. Ei jääny epäselväks, että kuka on fanien suosikki. Ja kyllähän lätyt (syötöt) oli edelleen kermaisia. Yhdestä syötöstä saivat kuitenkin kaverit vain maalin aikaiseksi, eli tilastoihin kirjattiin 0+1 ja 2 minuuttia koukkaamisesta. Nokelainen pelas erittäin vahvasti vastustajan paidassa ja tempas siinä sivussa maalinkin.

Erätauolla käytiin lunastamassa lippuihimme kuuluneet hodari+olut -paketit. Kyllä osaavat täälläkin jäähallissa rahastaa syömisestä ja juomisesta, niin ku tietysti kannattaakin. Esim. vesipullo olis irronnu 4,25 dollarilla ja hodari 5,5 dollarilla. Fanituotteista mukaan tarttui tässä vaiheessa vasta "Teemu The Duck", nyt on kylpyhuonekin aivan erinäköne! Voipi olla, että vesilaskukin tulee kallistumaan...



Niin, tässä pelissä otettiin nokkiin 4-7 (viimonen tyhjiin), mutta kyllähän nuo vielä täysin vaillinaiset kokoonpanot olivat molemmilta. Onneks päästään jo kahden viikon päästä todistamaan sitte Ducksien kotiavauspeliä Honda Centerillä. Kaudenhan mahtiankat avaavat Helsingissä Buffaloa vastaan.

Laitetaanpa loppuun vielä hieman infoa kiinteistä asumiskustannuksista, jotka jaetaan kahteen pekkaan:

Vuokra 1290 dollaria / kk
Sähkö 45 dolaria / eka kk
Vesi/jäte jne. 38 dollaria / eka kk
Internet 49 dollaria / kk
Jääkaappi 31 dollaria / kk
Kännykät (rajaton) 50 dollaria / kk

Eli 751,5 dollaria per nuppi kuukaudessa, joka tekee nykysellä kurssilla noin 550 euroa.

25. LA Galaxy & The Old Spaghetti Factory

Olimme päättäneet ottaa taakse jääneen viikonlopun rennosti kotosalla.

Timo varasi jo aiemmin viikolla  paikan kv-opiskelijoiden kerhon, eli International Student Associationin, järjestämälle retkelle Los Angelesiin katsomaan LA Galaxyn ja Vancouver Whitecapsien välistä ottelua. Galaxyn riveissä potkivat menemään Euroopan kentiltäkin tutut David Beckham sekä lainasopparilla Kaliforniassa oleva irkkukärki Robbie Keane. Ville puolestaan päätti jäädä viettämään iltaa saksalaisten seurassa ja lähteä katsomaan Newport beachin yöelämää.


Futisreissu alkoi kampukselta, jossa joukko opiskelijoita kerääntyi sovittuun paikkaan ja kun oli selvitelty, että kaikki ilmoittautuneet olivat paikalla, lähdimme kimppakyydeillä kohti Los Angelesia ja The Home Depot Centeriä. Matka kesti autolla puolisen tuntia ja meitä oli kaikkiaan kolmisen kymmentä reissussa. Yhteensä stadioni vetää kuulemma 27 000 katsojaa, mutta ottelua katsomassa oli arviolta 15-17 000 henkeä. Perinteinen potkupallo ei Pohjois-Amerikassa ole kovinkaan suosittu laji, sillä jenkkifutis ja baseball ovat suosituimmat lajit ja  vieläpä jääkiekolla ja koripallollakin on omat vahvat kannattajakuntansa.


Ottelu ei suurempia hienouksia tarjonnut jalkapallon saralla, vaan peli oli melko pitkäveteinen niin tällaisen lajiin vihkiytymättömän, kuin saksalaisten aktiivifanienkin mielestä. Sinällään mieleenpainuvaa oli kuitenkin se, kun istuimme päätykatsomossa melko lähellä kenttää ja David Beckham kävi antamassa useamman kulmapotkun aivan edessämme, n. 15 metrin päässä!

Ottelu päättyi lopulta Galaxyn selkeään 3-0 voittoon. Galaxy jatkaa läntisen lohkon kärjessä Pohjois-Amerikan jalkapallosarjassa. Seuraava urheilutapahtumamme onkin jo huomena tiistaina, kun menemme Honda Centerille katsomaan Anaheim Ducsien ekaa harkkapeliä, jossa vastaan asettuu naapuriosavaltiosta saapuva Phoenix Coyotes.

Sunnuntaina puolestaan vietimme päivää kotosalla ja päätimme lähteä kokeilemaan Fullertonin downtonissa sijaitsevaa italialaistyylistä ravintolaa nimeltä The Old Spaghetti Factory. Ravintolan listat pursuavat erilaisia pastaruokia, kuten spagettia, tortellineja sekä lasagnea. Tunnelma paikassa oli aivan loistava ja miljöö oli hyvin omaperäinen sekä viihtyisä.

Päätimme tilata vähän reilummat annokset, sillä päivällä ei ollut oikein syöty juuri mitään siihen mennessä ja molemmilla oli ilta venähtänyt lauantaina. Annoskoot olivatkin todella suuret ja ateriaan sisältyi alkusalaatti, yhteisesti kokonainen ranskanleipä, pääruoka sekä jälkkäriksi jäätelöpallo. Olimme molemmat aivan halkeamispisteessä tämän lounaan jälkeen, vaikka se olikin todella hyvää. Seuraavalla kerralla ehkä osaamme valita jotain hieman vaatimattomamman kokoista, sillä vielä maanantainakin on olo ollut hieman kummallinen tuon mättämisen jälkeen, eikä sunnuntaina tarvinut koko loppupäivänä mitään kuvitella syövänsä!

Myös henkilökunta ravintolassa oli mukavaa ja meitä palvellut nuorehko naistarjoilija taisi käydä 5-6 kertaa kysymässä ruokailun aikana, että onko kaikki hyvin ja maistuuko ruoka. Saatiinpa sitten vielä oikein laskukin sydämen kera ;-)

24. Syyskuu puolessa välissä

Syyskuu on ehtinyt jo yli puolen välin täällä Kaliforniassakin ja toista kuukautta olemme siis olleet jo reissun päällä. Arkirutiineissa ollaan oltu kiinni kulunut viikko pääosin ja koulun saralla on tekemistä riittänyt melko mukavasti. Päivät menevät omalla painollaan siten, että aamusella saamme yleensä nukkua suht koht pitkään, kun MA sekä KE luennot alkavat kymmeneltä ja TI sekä TO vasta yhdeltä päivällä.

Olemme koittaneet tässä opiskelun ohessa kuntoilla säännöllisesti. Homesteadilla oleva oma pieni, mutta toimiva fitness center sekä yliopiston kampuksella sijaitseva koulun oma, valtava kuntoilukeskus Recreation Center ovat meille ilmaisia, joten puitteista ei homma jää kiinni.

Tällä viikolla siis oli muutama deadline palautettaville tehtäville sekä keskiviikkoinen quiz investoinneissa. Olemme menestyneet näissä läksyissä ja quizeissa tähän mennessä aika mukavasti ja saaneet aika hyviä pistemääriä. Iso osa käsiteltävistä asioista on kylläkin ollut meille tuttuja jo aiemmista opinnoista, joten siitä on ollut hyötyä, vaikka aiempaa kokemusta vieraalla kielellä opiskelusta ei meillä kummallakaan ole ollut. 

Kaikista muista palautuksista olemme saaneet jo tulokset paitsi näistä macroeconomicsin kirjoitelmista, joita palautimme tällä viikolla ja edellisellä viikolla. Täällä opettajat tuntuvat tarkastavan yleisesti ottaen aika nopealla aikataululla tehtävät ja toisaalta valmiita monivalintatehtäviin perustuvia online-pohjia käytetään aika paljon. Tällöin opiskelija saa heti tietää pistemääränsä ja vastaavasti opettajan ei tarvitse tarkistaa erikseen jokaisen oppilaan vastauksia, vaan riittää kun hän käy poimimassa kurssin lopussa ylös kokonaispistemäärät.

Arvosanathan täällä rakentuvat Suomesta tuttuun tapaan asteikolle 0-100. Täällä 60 % on vaatimus läpipääsylle ja kokeiden sekä välikokeiden paino tässä on 20-30 %. Kaikki kotitehtävistä sekä quizeista saadut pistemäärät lasketaan suoraan mukaan loppuarvosanaan, joten niihin kannattaa siinä mielessä panostaa hieman painoarvosta riippuen myös. Lisäksi osalla kursseista varsinaisissa tenteissä kysytään samoja asioita kuin quizeissakin, joten ne tukevat tentteihin valmistautumista. Eka välikoe taitaa meillä olla syyskuun vikalla viikolla, eli 1,5 vkon päästä.

Viikonloppu on tarkoitus viettää melko lailla leppoisissa merkeissä kotosalla. Timo lähtee lauantaina iltasella CSUF International Student Associationin mukana katsomaan Los Angeles Galaxyn jalkapallo-ottelua. Seura on Euroopassa tullut tunnetuksi lähinnä siitä, että värväsi muutama vuosi takaperin David Beckhamin riveihinsä.

Laitetaan loppuun vielä pieni iltapalavinkki blogimme lukijoille. Kokeilimme tällaista alkuviikosta ja olimme erittäin tyytyväisiä lopputulokseen!

T & V -keittiö tarjoaa: Katkarapuleipä

Ainekset:

• Isoja katkaravun pyrstöjä, määrä syöjien mieltymyksen ja määrän mukaan
• Kokojyvä paahtoleipää
• Kevyt Caesar –kastike
• Salaattia
• Paprikaa
• Tomaattia
• Sinihomejuustoa murusina
• paistamiseen soveltuvaa öljyä

Ruskista katkaravut pyrstöt pannulla kullan keltaisiksi kevyessä öljyssä. Välissä voit kaataa pannulta nestettä pois, sillä sitä tulee katkaravuista aika reilusti. Kun ravut ovat lämpöisiä ja ruskistuneita, nosta ne sivuun lautaselle tai vaikkapa folioon, jotta ne pysyvät lämpöisenä. Kaada pannulta ylimääräinen neste pois ja laita leivänsiivut pannulle lämpiämään, mutta varo polttamasta niitä. Kun leivät ovat lämpöisiä, laita päälle ohut kerros Caesar –kastiketta  ja ripottele pinnalle sinihomejuuston muruja. Tämän jälkeen asetellaan pari salaatinlehteä sekä katkarapuja, tomaatinsiivuja sekä paprikaa oman mielen mukaan. Päälle vielä pieni liraus Caesar –kastiketta. Nauti ja tunne kuinka makuhermojasi kutitellaan!

23. Turistireissu San Diegoon (part two)

Lauantaiaamuna laitettiin jälleen kamppeet kasaan ja suunnattiin toista kertaa kohti San Diegoa. Matkaseuraksi ilmottautui saksalainen vaihtarityttö Toni ja vaihtaripoika Thomas. Jälkimmäinen hieman pienemmällä varoitusajalla. Olimme varanneet motellin etukäteen netistä meille kahdelle, mutta päätettiin sitten säästää hieman kustannuksissa ja linnottautua samaan huoneeseen neljästään. Tonille tilattiin "extra bed" ja Thomas nukkui onnellisena kokolattiamatolla omassa makuupussissaan. Varauksen tekijät saivat tietenkin omat, isot ja pehmeät sängyt. :P

Maxima starttasi Homesteadin pihasta 10.20 (sillä olivathan saksalaiset tietenkin sen 20 minuuttia myöhässä). Aika hyvällä sattumalla vaihdettiin maisemaa, koska juuri samaan aikaan nähtiin ensimmäiset sadepisarat Fullertonissa. Sää kirkastui kuitenkin matkalla ja muuttui lähestulkoon optimaaliseksi. Ensimmäinen kohde oli Balboa Park, johon saimme parkkeerattua automme myös ilmaiseksi. Siellä vierähtikin sellaiset 5 tuntia ihmetellessä.


 
Museoista vierailimme Natural History ja Model Railroad museossa. Näin ollen emme ostaneet edes koko päivän lippua (olisi ollut 35 dollaria), vaan ostimme vain yksittäiset liput kumpaiseenkin. Luonnonhistorian ihmettelyt maksoivat opiskelijalle 12 dollaria ja rautateiden katsastelut huiman 1 dollarin. Luonnonhistorian museossa taivastelimme sellaiset 2 tuntia. Mukaan mahtui myös 3D-elokuvadokumentti dinosauruksista, joka oli kyllä erittäin mieluinen lisä. Muuten aika kului esim. eläimiä, luonnonmullistuksia ja jalokuvia katsellessa. Museo oli kyllä pienenmuotoinen pettymys, sillä asetelma ei ollut hirveän laaja.

  

Tämän jälkeen kävimme syömässä lounasta hienossa ravintolassa ja saimmekin oikein maittavat espanjalaiset sandwichyt. Ruokailun jälkeen kiertelimme sitten ulkosalla kuvailemassa upeita ja vanhoja rakennuksia sekä puutarhoja/puistoja. Kävimme tosiaan myös rautateitä pienoismalleina esittelevässä museossa, mutta kyseinen vierailu ei kyllä saanut ketään haukkomaan hengitystään...

Puoli kuuden maissa saavuttiin motellillemme, joka kuului American Best Value Inn -ketjuun ja oli nimeltään Padre Trail Inn ja se oli kyllä todella positiivinen yllätys. Motelli oli kuin suoraan jenkkiläisistä leffoista. Huone oli siisti ja yllättävän suuri. Sijainti hyvä ja palvelu ystävällistä. Suihkun ja vaatteiden vaihdon jälkeen suuntasimme kävellen OldTowniin, joka oli aivan motellimme vieressä.


Meksikolainen vanha kaupunki oli todella makean näköinen ja toi mieleen villin lännen maisemat. Kuvia räpsittiin taas melkoisesti ja vierailun lopuksi mentiin meksikolaiseen ravintolaan illastamaan. Ravintola oli aivan tupaten täynnä ja monet jäivät jopa odottamaan vapautuvia pöytiä. Ruoka oli kuitenkin todellinen pettymys, sillä puitteet antoivat odottaa huomattavasti enemmän.

OldTownin jälkeen kävimme hakemassa auton allemme ja lähdimme etsimään sopivaa illanviettopaikkaa. Ensin ajoimme Pacific Beachille, mutta täältä ei kuitenkaan sopivaa kuppilaa löytynyt. Niinpä lähdimme vielä DownTowniin, joka olikin jälleen upea näkö kaikkine valoineen ja rakennuksineen ilta-aikaan. Tallustelimme siellä sellaiset 2 tuntia kuin varsinaiset turistit, vailla mitään päämäärää. Yhteen kuppilaan ennätimme jo puoliksi sisäänkin, mutta Thomas kuitenkin passitettiin hupparin ja shortsien johdosta pihalle. Tämän jälkeen päätimme yhdessä mielin painua nukkumaan.

Aamulla suuntasimme välittömästi San Diegon satama-alueelle, sillä Toni halusi vierailla 9/11 päivän johdosta järjestettävään tilaisuuteen. Tämä ehdotus tuntui mielestämme erittäin mielenkiintoiselta ja niinpä päämäärä oli tällä kertaa selvä. Kävelimme järkyttävän kokoisella satama-alueella monta tuntia ja katselimme erittäin hienoja maisemia ja rakunnuksia siinä samalla.


Kävimme syömässä ensi kertaa merenherkkuja kivassa ravintolassa, joka sijaitsi osittain meren päällä. Ville kehui merellistä pastaansa ruokailun ohessa sellaiset 10 kertaa, ja muutkin tuntuivat olleen todella tyytyväisiä ravintolavalintaan.

Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että satamasta löytyi myös kauppa nimeltä The Little Viking, joka myi skandinaavisia lahjatavaroita. San Diegon satamasta olisi siis voinut kopata mukaan ehdan Suomi -paidan tai Tervetuloa -ovimaton. Puhumattakaan kaikesta viikinki -aiheihesta sälästä, joita hyllyt notkuivat.

Kahden maissa saavuimme järkyttävän kokoiselle U.S Navyn lentotukialukselle USS Midway, joka toimii nykyään museona. Aurinko porotti ja auringonpistoksilta oli vaikea välttyä. Aluksella pidettiin tosiaan 9/11 kymmenvuotispäivän johdosta muistotilaisuus, jonne oli kaikilta vapaa pääsy. Sinne siis kampesimme kannelle 2600:n isänmaallisuutta puhkuneen amerikkalaisen sekaan.

Tilaisuus oli erittäin hieno ja mahtipontinen, mutta aihe oli kaikille luonnollisesti myös surullinen. Aploodeitakin kuitenkin jaettiin useaan otteeseen, sillä puhemiehet lietsoivat yleisöä mm. Osama Bin Ladenin kiinniotosta muistuttamisella. Samassa satamassa oli itseasiassa parkissa lentotukialus nro 70, jolta Bin Laden haudattiin mereen aiemmin tänä vuonna. Ehkä huikein hetki tilaisuudessa oli se, kun tilaisuutta juontanut laivaston upseeri nousi puhujakorokkeelle ja sanoi "jos nyt katsotte olkapääni yli, näette kuinka Yhdysvaltain merivoimien lentokoneet saapuvat kunnioittamaan heidän muistoaan, jotka eivät enää ole keskuudessamme". Samoilla sekunneilla horisontista suhahti neljä hävittäjää, jotka lensivät matalalla laivan yli ja kaarsivat San Diegon pilvenpiirtäjien taakse. Ajoitus oli täydellinen ja ääni korvia huumaava!

Tilaisuudesta poistuttiin viiden maissa (eli sielläkin 3 tuntia vierähti) ja sitten oltiikin jo aika valmista kauraa kotiinpaluuta varten. Thomasin ja Timon ehdotuksesta ajettiin vielä valtavan kokoista siltaa pitkin Coronado Beachille. Näkymät sillalta olivat, noh, uskomattomia! Corona Beach taitaa olla (netin perusteella) yksi kalleimmista paikoista asua Yhdysvalloissa. Maisemat olivat jälleen hienoja, mutta rannalla viivyttiin vain kymmenisen minuuttia.

Paluumatkalla juututtiinkin melkoisiin ruuhkiin, olihan kyseessä sunnuntain "paluuliikenne" ja jenkkifutis peli (kaudenavauspeli muuten) loppui vielä San Diegossa sopivasti hetkeä aikaisemmin. Niinpä matka kestikin yli 2 tuntia, mutta kotiin päästiin kuitenkin turvallisesti jo ennen kello kahdeksaa. Sen verran väsynyttä poikaa tallusti aparttomenttokseen, että ei siinä edes seuraavana päivänä alkavaan kouluviikkoon ruettu valmistautumaan.

Tänään (maanantaina) opiskeltiinkin sitten taas kiltisti. Käytiin kahdella luennolla ja suoritettiin kotitehtäviä kotosalla. Saas nährä tuoko viikko tullessaan yllätyksiä. Mainitaan loppuun sen verran, että nyt on pojilla taskussa liput Ducksien NHL-peleihin!!! Toinen lippu on ensimmäiseen harjoitusotteluun Phoenix Coyotesia vastaan, ja toinen KOTIAVAUKSEEN San Jose Sharkseja vastaan. Hinnatkin olivat melkosen kohillaan, sillä harjoitusottelu kustanti 31 dollaria (pitää sisällään oluen ja hodarin) ja avausottelu 32 dollaria. Paikat eivät ole tietenkään Selänteen sauna-aitiossa, mutta hyvällä hattuhylly sijainnilla hallin päädyssä.

22. Kolmannen kouluviikon kuulumisia

Kolmas kouluviikko oli täällä siis yhden päivän vajaa, kun maanantai oli Labor Day ja vapaapäivä, kuten aiemmin jo mainittiinkin. Tiistaina meillä oli tuttuun tapaan vain yksi luento ja se oli macroeconomics. Sen lisäksi tiistai-iltana oli tuttuun tapaan deadline kv-yritysrahoituksen quizille, joka tehdään verkossa  ja opettaja sillä testaa, että onko oppilaat lukeneet läksyksi annetun kappaleen kirjasta.

Ennen luentoa poikkesimme kuitenkin kv-opiskelijoille tarkoitetussa international coffee breakissa, eli yhdessä kampuksen puistokahvilassa pidetyssä "kahvihetkessä". Lähinnähän se oli luonteeltaan sellainen paussipaikka, johon sai tunnin aikana poiketa moikkaamaan kv-toimiston väkeä ja kv-tuutoreita sekä tapaamaan muita kv-opiskelijoita. Eipähän tuossa helteessä kukaan mitään kahvia tietenkään juonut, mutta kyllä siinä ohimennen poikkesi muutama kymmenen opiskelijaa, muutama meillekin tuttu nassu myös.

Keskiviikko on meidän lukujärjestyksessä se kaikkein työläin päivä, sillä päivällä on kaksi 75 min luentoa ja illalla vielä klo 19 alkaen kansainvälisen yritysrahoituksen tuplaluento, joka päättyy varttia vaille kymmenen. Tässä vaiheessa jo olemme huomanneet, että toisinaan on muuten yllättävän koleaa jo tuohon aikaan, vaikka näillä leveysasteilla muuten tuppaa pikemminkin hiki valumaan.

Torstaina meillä oli tiistain tapaan vain yksi luento macroeconomicsista. Alun perin ajatuksemme oli mennä käymään kv-opiskelijoille tarkoitetussa ilmaisessa keilausillassa paikallisen yo-talon, eli Titan Union Centerin kellarissa. Isäntäperheemme poika Jon lähetti kuitenkin tekstarin ja kutsui meidät käymään siellä. Vanhempansa Mike ja Chris olivat lähteneet (jälleen!!) johonkin häihin pohjois-Kaliforniaan ja Jon oli järkkäämässä pieniä illanistujaisia kaveriensa kesken ja toivotti meidätkin tervetulleiksi mukaan. Näinpä päätimme skipata keilailut tällä erää ja lähdimme iltasella ajelemaan Breaan kohti Collierien taloa, edellisestä visiitistä (eli muutosta) olikin jo vierähtänyt muutama viikko!

Colliereilla oli Jonin kavereita n. 6-8 ja suurin osa heistä oli enemmän tai vähemmän taiteilijasieluja, kuten jazz-kitarointia opiskeleva Jon itsekin on. Ilta kului melko mukavasti biljardia pelatessa (jenkit vs. Suomi -matsi voitettiin tietty suvereenisti:P), hieman Aliasta muistuttavaa sanaselitystä tahkoten (enkuks oliki tosi helppoo) sekä muutoin vain kaiken maailman asioista jutellessa. Tietysti moni heistä oli kiinnostunut siitä, millainen maa Suomi on ja miten me tänne ollaan ylipäätään eksytty opiskelemaan. Loppujen lopuksi näiden nuorten kanssa meillä ei kuitenkaan kauheasti ollut yhteistä, joten vaikka heidät olikin sinänsä kiva tavata, niin Jonia lukuunottamatta voisi veikata, ettei tule kauheasti oltua jatkossa tekemisissä.

Tänään perjantaina olemme koittaneet saada ensi viikon palautettavia kouluhommia pakettiin ja lepäillä. Ensi viikolla on tiedossa aikalailla työntäyteinen viikko koululla, sillä palautettavia kotitehtäviä on melkeinpä joka kurssista ja sen lisäksi vielä investoinneista on jonkinlainen pistokokeen tyyppinen quiz tiedossa keskiviikkona, joten pitänee hieman kertailla siihenkin vielä alkuviikosta asioita. Kuunneltiin tuossa jo Obaman puhe jenkkien työttömyysasteen parantamiseksi (kesto n. 40 minuuttia) ja siitä sitten väännettiin 10 tärkeintä pointtia opettajalle muistoksi. Onpahan huikea puhuja, vaikka hieman kiperässä tilanteessa onkin. Tämän lisäksi ruksailtiin makron tehtäviä netissä ja luettiin kv-rahoitusta sunnuntaina alkavaa nettitehtävää varten.

Huomenna lauantaina lähdemme parin saksalaisvahvistuksen kanssa käymään San Diegossa ja tulemme sunnuntaina takaisin. Tarkoitus on käydä katselemassa kaupunkia tällä kertaa vähän paremmalla ajalla ja vierailla ainakin Balboa Parkissa, josta löytyy muun muassa useita museoita. Suunnitelmissa olisi myös syödä hyvin ja hieman erilaisissa ravintoloissa. Katselimme tuossa jo turistikirjasta potentiaalisia kalaravintoloita, sillä kunnon kalaahan ei ole tullut edes maistettua. Kirjasta näkee kätevästi, että millasta laskua ravintolasta olisi tuloillaan. Tarkotuksena olisi myös katsella San Diegon komeaa satama-aluetta. Tästä varmasti sitten tarinaa seuraavassa kirjoituksessa lisää :)

21. Labor Day Weekend - Venice beach, Los Angeles ja Hollywood!

Syyskuun ensimmäinen viikonloppu oli täällä Jenkkilässä ns. Labor Day Weekend, eli meikäläisten vappua etäisesti muistuttava juhla. Siihen liittyen myös maanantai oli kansallinen vapaapäivä, Labor Day. Jotkin kaupat olivat maanantaina kiinni, kuten myös koulun kampus. Meillähän lukujärjestys on sellainen, että perjantaisin ei normaalisti ole luentoja, joten tämä vapaa maanantai tarkoitti meille siis neljän päivän vapaata.

Päätimme yhdessä saksalaisten kollegojemme kanssa, että lähdemme katselemaan Los Angelesin nurkkia viikonloppuna. Perjantain olimme vielä kotosalla askareissa, mutta lauantaina starttasimme puolen päivän maissa kohti kuuluisaa Venice Beachia, eli monista elokuvista ja TV-ohjelmista tuttua uimarantaa, josta löytyy myös paljon pieniä putiikkeja sekä muita aktiviteetteja, kuten rullalautapuisto, ulkoilmakuntosali sekä tennis- ja koriskenttiä.

Ajomatka Venice Beachille kesti meiltä noin 40 minuuttia. Paikan päällä ilma oli aluksi varsin kylmän tuntuinen, sillä sää oli pilvinen ja mereltä päin puhalsi kylmä tuuli. Meillä ei ollut mitään aikomusta mennä uimaan tai edes ottamaan aurinkoa, vaan puhtaasti katsella ympärillemme ja käydä katsomassa nämä alueen kuuluisat kohteet, kuten tämä ulkoilmakuntosali sekä rullalautapuisto. Auton saimme hyvin näppärästi parkkeerattua rannan lähistölle, josta löysimme useita tilavia pysäköintialueita, maksullisia tottakai.


Rantakadulla vaelsikin varsin paljon väkeä ja turistirysästä kun ensisijaisesti on kyse, niin etenkin erilaiset matkamuistot sekä kaikenlainen muukin kaupustelu näytteli pääroolia rannan läheisyydessä. Kaupoista saattoi löytää jokaiseen makuun jotain aina t-paidoista paikalliseen musiikkiin tai vaikkapa botoxiin asti! Osa tuotteista oli sopivan kantaa ottavia, kuten esimerkiksi oheisen paidan painatuksesta voi huomata.

Hetken kiertelyn jälkeen aurinkokin päätti näyttäytyä meille pilviverhon takaa ja tuota pikaa ilma olikin sangen petollinen, sillä kylmä mereltä puhaltava tuuli sai ilman tuntumaan melko viileältä ja kolealta, mutta aurinko porotti ylhäältä erittäin pistävästi. Niinhän siinä sitten kävi, että aurinkorasvalla ei kukaan tullut varautuneeksi kolealta tuntuneeseen säähän ja oikeastaan lähes joka iikka meistä poltti itsensä muutaman tunnin rantavisiitin aikana, kuka pahemmin ja kuka sitten hieman vähemmän.

Timo voitti Päivän Pesukarhu -palkinnon hankkimalla koko naamalle, niskaan ja kaulaan ulottuvan tulipunaisen hipiän. Muodon kruunasi aurinkolasien muotoinen, auringolta suojassa pysynyt vaalea maski, joka ulottui nätisti korvista ohimojen kautta silmien ympäri. Ville puolestaan valitti kylmää tuulta pari tuntia ja päätti sen jälkeen pukea päällensä juuri ostamansa hupparin. Oheinen kuva kertoo omaa kieltään siitä, mitä aurinko kuitenkin sai sillä välin aikaan yhdessä hihattoman t-paidan kanssa. Loppupäivän Aloe Vera oli molempien ylin ystävä.

Suuntasimme rannalta ottamaan vastaan hotellihuoneet, jotka oli varattu aiemmin viikolla netin kautta. Etsimme ensisijaisesti edullista, mutta siedettävällä sijainnilla olevaa hotellia, jonka yhteyteen on mahdollista myös parkkeerata auto yön ajaksi. Parhaiten tarkoitustamme tuntui vastaavan Historic Mayfair Hotel Los Angeles, jossa yöpyminen tuli maksamaan meille 39 taalaa per yö, sisältäen yhden lisävuoteen sekä pysäköinnin. Aamupala ei sisältynyt hintaan. Hotelli oli ulospäin varsin siistin ja kivan näköinen, kuten myös aula. Hotellihuoneet olivat ihan perustasoa, ei mitään ylimääräistä ja ehkäpä jo loistokkaimmat päivänsä nähneet, mutta meille ne olivat oikein sopivat. Hotelli sijaitsi aivan Los Angelesin downtownin tuntumassa, eli niin sanotusti pilvenpiirtäjien katveessa. Matka meiltä tosin kesti Venice Beachilta hotelliin toista tuntia, kun hieman tunaroimme navigaattorin kanssa ja lähdimme ajamaan liian pohjoiseen, jossa sijaitsi kokonaan toisessa kaupunginosassa toinen 7th street. Noh, lopulta kuitenkin löysimme perille pienen sightseeingin jälkeen.

Nopean suihkun lähdimme porukalla etsimään ruokapaikkaa lähistöltä ja hieman hakemaan myös evästä iltaa ja aamua varten viereisestä putiikista. Hyvän sijainnin myötä myös ravintola löytyi aika läheltä ja saimme ohessa ihastella Los Angelesin upeita rakennuksia, hieman toisenlaista kuin kotipuolessa tai edes täällä Fullertonin kaltaisessa pikkukaupungissa.

Viereinen näkymä hotellihuoneen ikkunasta oli sekin aikalailla huikea. Iltavalaistuksessa oleva suurkaupunki on eittämättä komeaa katseltavaa, etenkin kun hotellihuoneemme oli 12. kerroksessa, joten näköalaa riitti.


Päätimme hyvissä ajoin päivällä, että lähdemme iltasella katsomaan hieman Los Angelesin kuuluisaa yöelämää. Yksi meistä oli käynyt Avalon-nimisellä nightclubilla kerran aiemmin ja suositteli sitä meille. Näinpä lähdimme siis yhdellä autolla sekä yhdellä taksilla noin 10 minuutin matkan Hollywoodiin, jossa kyseinen yökerho oli. Klubi oli rakennuksena melko vanhan oloinen ja vaikutti esim. vanhalta teatterilta tai oopperatalolta. Sisäänpääsymaksu oli melko suolainen 30 taalaa ja juomat maksoivat noin 10 taalaa. Musiikki paikan päällä oli pääosin teknoa, jota joku paikallinen dj-lavalla pyöritteli. Muutaman tunnin ihmettelyn jälkeen palasimme parissa erässä takaisin päin.

Sunnuntaina jätimme hotellin hieman ennen puolta päivää ja lähdimme kohti Hollywoodia tarkoituksenamme nähdä nyt ainakin kuuluisa Hollywood-kyltti, joka hotellin ikkunasta katsottuna siinsi kaukana horisontissa vuorenrinteillä. Matka-aika Hollywoodin keskusta-alueelle ei kestänyt kuin 10-15 minuuttia, mutta sen jälkeen tuhrasimme lähemmäs tunnin etsien sopivaa aamupalapaikkaa. Hieman syötyämme lähdimme kävelemään kohti kuuluisaa Kodak Theatrea sekä aivan Walk of Famen ydintä.

Löysimme pienen kävelyn jälkeen tämän etsimämme paikan ja lopulta kiipesimme näköalatasanteelle ottamaan muutaman kuvan kauempana rinteellä olleesta Hollywood-kyltistä. Osa meistä myös shoppaili hiukan Hollywoodin lukuisissa vaateliikkeissä ja otimme näitä pakollisia poseerauskuvia niin Walk of Fame -tähtien kuin leffafiguurienkin vieressä. Kaikkiaan taisimme noin nelisen tuntia tallustella pitkin Hollywoodin katuja ihmettelemässä nimiä katujen tähdissä sekä erilaisia leffoihin liittyviä rakennuksia ym. Tämän jälkeen suuntasimme nokan taas kohti Fullertonia, jonne ajomatka kesti likimain suoraa freewayta pitkin hieman toista tuntia.

  

  

      

Tänään maanantaina meillä on siis ollut vapaapäivä, joten on ollut mukava toipua parin päivän reissusta rauhaksiin. Kämppä on siivottu ja iltasella pitäisi vielä opiskella erityisesti rahoitusta, jonka kymmenen kysymystä sisältä quiz on tehtävä huomiseen iltaan mennessä. Lisäksi pitäisi alkaa hahmotella torstaiksi palautettavaa kirjoitelmaa aiheesta DREAM Act. (Development, Relief and Education for Alien Minors). Kyseessä on siis eräänlainen ohjelma, jonka avulla jo pidempään jenkeissä ilman lupaa oleskelleet nuoret pääsisivät kouluttautumaan ja täten mahdollisesti jossain vaiheessa olemaan jollain tapaa hyödyksi Yhdysvaltojen taloudelle. Aiheen merkityksestä keskusteltiin täällä viime viikolla Macroeconomicsin luennolla ja aiheesta ilmeisesti jatketaan vielä myöhemminkin. Opettaja itse kun on Iranista lähtöisin, niin maahanmuuttajien asia tuntui olevan hänen mielestään hyvä puheenaihe. Aihe sinällään tuntui herättävän kovasti keskustelua luokassa, joten sitä oli myös näin vaihtarin näkökulmasta mukava seurata ja toisaalta hieman sitten verrata eurooppalaiseen koulutusjärjestelmään ja asennemaailmaan.

Laitetaan loppuun vielä linkki videoon, johon Timo koosti kuvakollaashin viikonlopun reissusta ja tunnelmista: http://www.youtube.com/watch?v=7t39oFmz6gM.