27. After Death Sauce ja Fabian 23v.

Viides kouluviikko saatiin jälleen päätökseen luentojen osalta torstaina ja viikonloppu oli määrä viettää kotosalla lepäillen. Mitään erityisiä suunnitelmia ei viikonlopulle oltu tehty, ainoa ennalta tiedetty ohjelma oli lauantai-illalle, kun saksalainen vaihtarikaverimme Fabian välitti meille kutsun tulla hänen mukanaan päivälliselle isäntäperheensä luokse Whittieriin. 

Perjantai-iltana vietimme kotosalla iltaa, kunnes Timolle tuli Facebookiin viesti Sebastian -nimiseltä kaverilta, joka asuu aivan naapurissamme. Tapasimme hänet ekan kerran noin viikko sitten aivan täysin sattumalta lähimmällä grillauspaikalla. Sebastian tunnisti oitis, että aksentissamme ja puheessamme on jotain todella tuttua ja kysyi mistä olemme. Selvisi, että hän on itse muuttanut vanhempiensa mukana 2-vuotiaana Suomesta Kaliforniaan. Hänen äitinsä oli kotoisin Espoosta ja isänsä Ahvenanmaalta. Jossain vaiheessa perhe oli asunut myös Ruotsissa ja ruotsi oli ollut myös pääsääntöisesti perheen kotikieli. Suomea Sebastian osasi vain muutamia sanoja ja sanoi ymmärtävänsä sitä hiukan.

Sebastian siis kysyi, että haluaisimmeko istua iltaa hänen ja vaimonsa kanssa ja näinpä päädyimme naapuriin illanviettoon. Sebastianin vaimo May oli syntynyt Kaliforniassa, mutta hänen vanhempansa olivat korealaisia. Aika meni kuin siivillä ja ennen pitkää meidän tapaamisestamme erittäin hyvillään ollut Sebastian päätti soittaa äidilleen ja kertoa, että oli tavannut suomalaisia vaihtareita. Pääsimme mekin vaihtamaan kumpikin muutaman sanan puhelimessa hänen äitinsä kanssa, todella mukavan oloinen rouva hänkin. 

Illan kuluessa juteltiin paljon Suomesta sekä Sebastianin juurista kotipuoleen ja toisaalta elämästä myös täällä Kaliforniassa. Hän oli meitä muutaman vuoden vanhempi ja syntynyt -83. Tällä hetkellä hän opiskeli palomieheksi ja työskenteli tietokonealalla siinä sivussa. Sebastian oli kuitenkin palvellut neljä vuotta merijalkaväessä ja ollut jopa kaksi kertaa Irakissa mukana niin sanotusti täydessä toiminnassa. Hän kertoi meille mielellään juttuja noilta ajoilta ja Suomen pojat siinä sitten kuuntelivat korvat pystyssä mitä se sotatouhu sitten todellisuudessa on. Illan aikana saimme myös kutsun saapua joulun tienoolla käymään heidän vanhempiensa luona, Sebastianin äiti lupasi laittaa kalkkunaa, sillä se olisi enemmän amerikkalainen juttu. Hän kun tiesi kinkun olevan Suomessa se perinteisin jouluruoka.

Ilta "huipentui" siihen, kun puhe siirtyi tuliseen ruokaan ja tulisiin kastikkeisiin, joita täällä päin löytyy kosolti. Sebastian innostui ja haki kaapista pullon "After Death Sauce" -nimistä kastiketta, jonka pitäisi olla yksi maailman tulisimmista kastikkeista. Pienen yllyttämisen jälkeen siinä kävi sitten niin, että Timo suostui maistamaan pienen lusikallisen kyseistä soosia ja Sebastian herrasmiehenä lupasi ottaa saman verran ikään kuin seuraksi. Ville tyytyi kuvaamaan nauramaan vierestä poikien tempaukselle. 

Kastikkeen maku oli aivan sanoinkuvaamaton: ensin se maistui tavalliselle chili-kastikkeelle, eikä kovinkaan vahvalle. Noin 10-15 sekunnin viiveellä alkoi kuitenkin sekä suussa, nielussa, että kurkussa tuntua hyvin polttavalta. Kumpikin pojista irvisteli ja köhi aikansa ja taisipa siinä mennä pari kolme lasillista maitoa per nuppi! Villellä puolestaan ei meinannut pysyä kamera kädessä, kun seurasi ja nauroi Timon reaktiota kastikkeeseen. "Hyvä maku" suussa olikin sitten hetken päästä aika lähteä kotiin nukkumaan ja valmistautumaan lauantaipäivään.

Lauantaina kävimme päivällä koulun kuntosalilla ja teimme kotosalla koulutehtäviä. Puoli viiden maissa lähdimme ajamaan kohti Whittierin kaupunkia, jonne oli tästä Fullertonista noin 20 minuutin ajomatka. Perillä meitä jo odoteltiinkin, sillä Fabian sekä perheessä sijoitettuna ollut saksalainen vaihtarityttö olivat jo edellisenä päivänä tulleet Fullertonista isäntäperheen luokse. Paikalla oli perheen lisäksi myös perheen lukioikäisen tyttären kaveri sekä isoäiti. Tarkoitus oli viettää hieman etukäteen Fabianin synttäreitä, jotka ovat virallisesti tulevalla viikolla.

Päivällinen oli todellinen herkkupöytä, sillä tarjolla oli jenkkiläiseen tapaan hampurilaisia, hod dogeja sekä erilaisia sipsejä. Jälkkärinä oli kahvia, suklaakakkua ja jäätelöä. Hauskat ruuat sällin 23v. synttäreille... Perhe oli todella mukava sekä melko vauhdikkaan oloinen. Illan aikana pelasimme Nintendo Wiillä tennistä sekä katsoimme porukalla elokuvan nimeltä She's the man. 

Syy elokuvavalintaan oli se, että tyttären ja hänen kaverinsa mielestä Ville muistutti kovasti yhtä elokuvan päähenkilöistä ja koska leffa oli meille täysin vieras, pitihän se sitten meille pyrkiä todistamaan, vaikka meille tosin taisi jäädä epäselväksi se, että ketä heistä jäsen V sitten muistutti niin kovasti.... Palasimme kotiin Whittieristä noin kymmenen aikaan illalla ja toimme nämä saksalaisvaihtarit mukanamme Fullertoniin.

Sunnuntai on mennyt pääosin kotosalla, saimme kämpän siivotuksi ja aikomus on alkaa hieman valmistautumaan tulevan viikon välikokeisiin sekä katsella palautettavia tehtäviä läpi. Tulevalla viikolla on kaksi välikoetta, joten ensimmäinen varsinainen kosketus jenkkiläiseen tenttikäytäntöön on edessä nyt! Pari tunnilla pidettyä quizia meillä jo on ollut, joten jotain tuntumaa meillä jo kuitenkin on.