23. Turistireissu San Diegoon (part two)

Lauantaiaamuna laitettiin jälleen kamppeet kasaan ja suunnattiin toista kertaa kohti San Diegoa. Matkaseuraksi ilmottautui saksalainen vaihtarityttö Toni ja vaihtaripoika Thomas. Jälkimmäinen hieman pienemmällä varoitusajalla. Olimme varanneet motellin etukäteen netistä meille kahdelle, mutta päätettiin sitten säästää hieman kustannuksissa ja linnottautua samaan huoneeseen neljästään. Tonille tilattiin "extra bed" ja Thomas nukkui onnellisena kokolattiamatolla omassa makuupussissaan. Varauksen tekijät saivat tietenkin omat, isot ja pehmeät sängyt. :P

Maxima starttasi Homesteadin pihasta 10.20 (sillä olivathan saksalaiset tietenkin sen 20 minuuttia myöhässä). Aika hyvällä sattumalla vaihdettiin maisemaa, koska juuri samaan aikaan nähtiin ensimmäiset sadepisarat Fullertonissa. Sää kirkastui kuitenkin matkalla ja muuttui lähestulkoon optimaaliseksi. Ensimmäinen kohde oli Balboa Park, johon saimme parkkeerattua automme myös ilmaiseksi. Siellä vierähtikin sellaiset 5 tuntia ihmetellessä.


 
Museoista vierailimme Natural History ja Model Railroad museossa. Näin ollen emme ostaneet edes koko päivän lippua (olisi ollut 35 dollaria), vaan ostimme vain yksittäiset liput kumpaiseenkin. Luonnonhistorian ihmettelyt maksoivat opiskelijalle 12 dollaria ja rautateiden katsastelut huiman 1 dollarin. Luonnonhistorian museossa taivastelimme sellaiset 2 tuntia. Mukaan mahtui myös 3D-elokuvadokumentti dinosauruksista, joka oli kyllä erittäin mieluinen lisä. Muuten aika kului esim. eläimiä, luonnonmullistuksia ja jalokuvia katsellessa. Museo oli kyllä pienenmuotoinen pettymys, sillä asetelma ei ollut hirveän laaja.

  

Tämän jälkeen kävimme syömässä lounasta hienossa ravintolassa ja saimmekin oikein maittavat espanjalaiset sandwichyt. Ruokailun jälkeen kiertelimme sitten ulkosalla kuvailemassa upeita ja vanhoja rakennuksia sekä puutarhoja/puistoja. Kävimme tosiaan myös rautateitä pienoismalleina esittelevässä museossa, mutta kyseinen vierailu ei kyllä saanut ketään haukkomaan hengitystään...

Puoli kuuden maissa saavuttiin motellillemme, joka kuului American Best Value Inn -ketjuun ja oli nimeltään Padre Trail Inn ja se oli kyllä todella positiivinen yllätys. Motelli oli kuin suoraan jenkkiläisistä leffoista. Huone oli siisti ja yllättävän suuri. Sijainti hyvä ja palvelu ystävällistä. Suihkun ja vaatteiden vaihdon jälkeen suuntasimme kävellen OldTowniin, joka oli aivan motellimme vieressä.


Meksikolainen vanha kaupunki oli todella makean näköinen ja toi mieleen villin lännen maisemat. Kuvia räpsittiin taas melkoisesti ja vierailun lopuksi mentiin meksikolaiseen ravintolaan illastamaan. Ravintola oli aivan tupaten täynnä ja monet jäivät jopa odottamaan vapautuvia pöytiä. Ruoka oli kuitenkin todellinen pettymys, sillä puitteet antoivat odottaa huomattavasti enemmän.

OldTownin jälkeen kävimme hakemassa auton allemme ja lähdimme etsimään sopivaa illanviettopaikkaa. Ensin ajoimme Pacific Beachille, mutta täältä ei kuitenkaan sopivaa kuppilaa löytynyt. Niinpä lähdimme vielä DownTowniin, joka olikin jälleen upea näkö kaikkine valoineen ja rakennuksineen ilta-aikaan. Tallustelimme siellä sellaiset 2 tuntia kuin varsinaiset turistit, vailla mitään päämäärää. Yhteen kuppilaan ennätimme jo puoliksi sisäänkin, mutta Thomas kuitenkin passitettiin hupparin ja shortsien johdosta pihalle. Tämän jälkeen päätimme yhdessä mielin painua nukkumaan.

Aamulla suuntasimme välittömästi San Diegon satama-alueelle, sillä Toni halusi vierailla 9/11 päivän johdosta järjestettävään tilaisuuteen. Tämä ehdotus tuntui mielestämme erittäin mielenkiintoiselta ja niinpä päämäärä oli tällä kertaa selvä. Kävelimme järkyttävän kokoisella satama-alueella monta tuntia ja katselimme erittäin hienoja maisemia ja rakunnuksia siinä samalla.


Kävimme syömässä ensi kertaa merenherkkuja kivassa ravintolassa, joka sijaitsi osittain meren päällä. Ville kehui merellistä pastaansa ruokailun ohessa sellaiset 10 kertaa, ja muutkin tuntuivat olleen todella tyytyväisiä ravintolavalintaan.

Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että satamasta löytyi myös kauppa nimeltä The Little Viking, joka myi skandinaavisia lahjatavaroita. San Diegon satamasta olisi siis voinut kopata mukaan ehdan Suomi -paidan tai Tervetuloa -ovimaton. Puhumattakaan kaikesta viikinki -aiheihesta sälästä, joita hyllyt notkuivat.

Kahden maissa saavuimme järkyttävän kokoiselle U.S Navyn lentotukialukselle USS Midway, joka toimii nykyään museona. Aurinko porotti ja auringonpistoksilta oli vaikea välttyä. Aluksella pidettiin tosiaan 9/11 kymmenvuotispäivän johdosta muistotilaisuus, jonne oli kaikilta vapaa pääsy. Sinne siis kampesimme kannelle 2600:n isänmaallisuutta puhkuneen amerikkalaisen sekaan.

Tilaisuus oli erittäin hieno ja mahtipontinen, mutta aihe oli kaikille luonnollisesti myös surullinen. Aploodeitakin kuitenkin jaettiin useaan otteeseen, sillä puhemiehet lietsoivat yleisöä mm. Osama Bin Ladenin kiinniotosta muistuttamisella. Samassa satamassa oli itseasiassa parkissa lentotukialus nro 70, jolta Bin Laden haudattiin mereen aiemmin tänä vuonna. Ehkä huikein hetki tilaisuudessa oli se, kun tilaisuutta juontanut laivaston upseeri nousi puhujakorokkeelle ja sanoi "jos nyt katsotte olkapääni yli, näette kuinka Yhdysvaltain merivoimien lentokoneet saapuvat kunnioittamaan heidän muistoaan, jotka eivät enää ole keskuudessamme". Samoilla sekunneilla horisontista suhahti neljä hävittäjää, jotka lensivät matalalla laivan yli ja kaarsivat San Diegon pilvenpiirtäjien taakse. Ajoitus oli täydellinen ja ääni korvia huumaava!

Tilaisuudesta poistuttiin viiden maissa (eli sielläkin 3 tuntia vierähti) ja sitten oltiikin jo aika valmista kauraa kotiinpaluuta varten. Thomasin ja Timon ehdotuksesta ajettiin vielä valtavan kokoista siltaa pitkin Coronado Beachille. Näkymät sillalta olivat, noh, uskomattomia! Corona Beach taitaa olla (netin perusteella) yksi kalleimmista paikoista asua Yhdysvalloissa. Maisemat olivat jälleen hienoja, mutta rannalla viivyttiin vain kymmenisen minuuttia.

Paluumatkalla juututtiinkin melkoisiin ruuhkiin, olihan kyseessä sunnuntain "paluuliikenne" ja jenkkifutis peli (kaudenavauspeli muuten) loppui vielä San Diegossa sopivasti hetkeä aikaisemmin. Niinpä matka kestikin yli 2 tuntia, mutta kotiin päästiin kuitenkin turvallisesti jo ennen kello kahdeksaa. Sen verran väsynyttä poikaa tallusti aparttomenttokseen, että ei siinä edes seuraavana päivänä alkavaan kouluviikkoon ruettu valmistautumaan.

Tänään (maanantaina) opiskeltiinkin sitten taas kiltisti. Käytiin kahdella luennolla ja suoritettiin kotitehtäviä kotosalla. Saas nährä tuoko viikko tullessaan yllätyksiä. Mainitaan loppuun sen verran, että nyt on pojilla taskussa liput Ducksien NHL-peleihin!!! Toinen lippu on ensimmäiseen harjoitusotteluun Phoenix Coyotesia vastaan, ja toinen KOTIAVAUKSEEN San Jose Sharkseja vastaan. Hinnatkin olivat melkosen kohillaan, sillä harjoitusottelu kustanti 31 dollaria (pitää sisällään oluen ja hodarin) ja avausottelu 32 dollaria. Paikat eivät ole tietenkään Selänteen sauna-aitiossa, mutta hyvällä hattuhylly sijainnilla hallin päädyssä.