Reilu viikko on jo vierähtänyt edellisestä blogikirjoituksesta ja tällä välin on jo tapahtunut monenmoista. Vedetään siis tässä yhteydessä nippuun viikon tapahtumat laidasta laitaan ja koitetaan jatkossa pitää taas kiinni tiiviimmästä päivitysrytmistä :)
Olemme viikon sisään tehneet kolme tenttiä, eli siis nyt on saatu tuntumaa jenkkien tenttikäytänteisiin. Tällä hetkellä edessä on vielä neljäs tentti ja muista odottelemme tuloksia. Palaamme tentteihin ja tuloksiin tarkemmin myöhemmässä vaiheessa, kun neljäskin midterm saadaan ensi viikolla alta pois ja tulee tulokset. Yleisesti ottaen voi todeta, että melko mukavasti on selvitty tähän mennessä.
Torstaina vietimme Homesteadilla saksalaisten vaihtarien kanssa Fabianin virallisia synttäreitä, joita aiemman kirjoituksen isäntäperheen luona juhlimme etukäteen jo edeltävänä viikonloppuna. Altaalle kertyikin porukkaa melko mukavasti ja meitä taisi olla paikan päällä kutakuinkin parisenkymmentä. Pari saksalaista tyttöä olivat hankkineet/kasanneet Fabille oikein kakunkin muffinsseista sekä jostain kakkupohjasta. Kaikki meni kakun ojentamiseen asti varsin loistavasti, mutta sitten päivänsankari yritti samanaikaisesti pidellä vasemmalla kädellä kakkua ja oikealla halata/kiiittää kakun ojentajia. Tästä seurauksena kakku heitti komean voltin ja mässähti nätisti ylösalaisin betonille. Se siitä siis, muutama selvinnyt muffinssi tarjoiltiin sen jälkeen pikimmiten suoraan maasta ja jäljellä oli lähinnä hulvatonta naurua ja kaunis muisto. Ilta kului altaalla mukavasti, joskin jälleen kerran pitkälti saksalaisten keskenäistä saksan höpötystä kuunnellessa, ja osa porukasta suuntasi vielä iltasella Cantina Loungeen, joka siis on aivan kampuksen kupeessa sijaitseva pieni yökerho.
Perjantaipäivä meni leppoisissa merkeissä ja illaksi olimme sopineet lähtevämme Sebastianin kanssa päivälliselle. Hän tiesikin mainion meksikolaisen ravintolan kaupungin etelälaidalla. Paikka oli tunnelmallinen ja aivan tupaten täynnä. Ruoka oli perus meksikolaista, johon (meidän mielestä) valitettavasti kuuluu melko keskeisenä osana riisi ja tummat pavut. Liha ja nachot olivat ravintolassa oikein maistuvia, emmekä tätäkään paikkaa olisi varmaan tulleet ilman paikallista opasta löytäneeksi. Ruuan jälkeen tulimme takaisin kotosalle ja vietimme iltaa Sebastianin kämpillä leffaa katsoen ja sotajuttuja kertoen! Leffa oli muuten Liam Neesonin Taken, joka oli todella hyvä ja vieläpä meille molemmille eka blue-raylta nähty elokuva.
Olimme aikeissa lähteä lauantaina katsomaan hieman outlet-kauppoja, mutta Sebastianilla olikin paljon huikeampi idea: otetaan Jeeppi ja lähdetään vuorille! Eli siis kaveri harrastaa vapaa-ajallaan off-roadingia ja halusi näyttää meillekin millaista meno voi parhaimmillaan olla. Pudotimme siis aamupäivällä tästä ennen postiautona toimineesta (ratti oikealla puolella) Jeep Wranglerista pois ovet, vaihdettiin peilit paikoilleen, repäistiin suojapressut kabiinin sivuilta pois ja nostettiin takapenkki paikalleen tavaratilaan (vararenkaan tilalle). Pienten modauksien jälkeen triomme oli iskussa päivän suureen koitokseen!
Ajoimme motaria pitkin itään kohti vuoristoa noin tunnin verran. Parin eväiden täydennys- ja tankkausstopin jälkeen nousimme soratietä pitkin vuorille ja pysähdyimme päästämään renkaiden ilmanpaineen niin matalalle, että ne kestäisivät kivikkoisen ja kumpuilevan vuoristomaaston. Pian tämän jälkeen pöly lensi ja pojat saivat roikkua todenteolla kyydissä, kun tämä merijalkaväestä ajamisoppinsa ammentanut ystävämme pisti menemään. Tunne oli sanoinkuvailematon, kun Jeeppi kipusi alennusvaihteiden avulla ylös todella jyrkkiä rinteitä ja sellaisia kivikoita, joista ei olisi helppo selvitä sen paremmin jalkapatikalla kuin millään muullakaan kulkupelillä.
Nousimme lopulta todella korkealle vuoristoon, korkein paikka oli kutakuinkin 6000 jalassa, eli noin 2000 metrissä. Nopea nousu tuntui kaikkien olossa ja mukaan oli onneksi otettu niin aspiriinia kuin buranaakin. Mukana oli onneksi myös Coca-Colalla, vissyllä ja vesipulloilla lastattu kylmälaukku, joten juominen ei loppunut kesken, vaikka kuuma ja pölyinen päivä olikin.
Maisemat vuoristossa olivat todella hienot. Vuorien välissä siinteli Silverwood Lake sekä Lake Arrowhead, joiden ympärille on rakentunut myös pienimuotoista turismia kauniin luonnon ja jylhien maisemien myötä. Off-roading on alueella melko suosittu laji myös ja näitä polkuja löytyy moneen menoon. Nämä vuoret eivät nähtävästi enää kuulu varsinaisesti Sierra Nevadan vuoristoon, vaan hieman etelämpänä olevaan San Bernandinon vuoristoon.
Ajoimme pitkin vuorien rinteitä kaikkiaan 3-4 tuntia ja välillä teimme pienen siirtymätaipaleen toiselle reitistölle. Käytännössä tämä tarkoitti siirtymistä Silverwood Laken maisemista vieren järven, Lake Arrowheadin viereisille rinteille. Jälkimmäisillä poluilla olikin liikennettä enemmän, sillä jouduimme useampaan kertaan pysähtymään ja päästämään etenkin vastaantulleita endurokuskeja sekä mönkijäsuhareita ohitse kapeilla poluilla.
Lopulta laskeuduimme vuorilta alas Arrowheadin rantamille, jossa sijaitsi todella idyllinen tunnelma ja viihtyisän oloinen pikkukylä. Maisemat toivat etäisesti mieleen tv-sarjojen Coloradon. Meillä oli tässä vaiheessa kuitenkin jo hieman kiire kotiin takaisin, joten pysähdyimme vain huoltoasemalle laittamaan ilmaa renkaisiin ja jatkoimme matkaa takaisin kohti Fullertonia.
Kotimatkan varrella näimme vuorenrinteellä kulkevalta tieltä komeat näkymät eteläisen Kalifornian yli aina merelle asti. Valitettavasti tänne tyypillinen savusumu verhosi taas osan näkymistä, mutta olivathan ne siitäkin huolimatta todella upeat. Poistullessa juteltiin ohimmennen siitäkin, että joskos sitä tulisi lähdettyä käymään porukalla Yosemitessa myöhemmin syksyllä...
Launtaina iltasella vielä päätimme porukalla laittaa kunnon pihvit grilliin ja makustella yhdessä päivän kokemuksia sekä loistavia hetkiä vuoristossa. Sebastian taisi tykönään myhäillä tyytyväisenä, kun huomasi meidän tykänneen reissusta kovasti. Päivän päätteeksi aloimme vielä katselemaan dvd:ltä Avataria, mutta sen loppuun katsominen jäi sitten toiseen kertaan, kun kyseessä on kuitenkin noin 2,5 tunnin pätkä.
Maanantai toi tullessaan investointien tentin, joten siihen valmistautuminen vei oikeastaan aikamme sunnuntaina. Timo oli jo useamman päivän potenut pientä flunssaa, joten olimme kotosalla ja koitimme lepäillä seuraavaa viikkoa varten.
Loppuun laitettakoon vielä kuva maanantain lounaasta. Kävimme nähkääs pizzeriassa nimeltä Pie-ology, joka yllätti meidät positiivisesti. Paikan päällä saimme valita jonkun listan pizzoista, joka sitten kasattiin meille tiskillä neniemme edessä ja saimme vielä pyytää vapaasti lisäämään muita täytteitä mielen mukaan. Hinta oli juomineen noin 9-10 dollarin tietämillä, joten ei pizzaksi hirveän kallis (todettakoon, ettei suomalaistyylisiä muutaman euron kebab-pizzerioita täältä juuri löydy).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti