50. Kiitospäivä, musta perjantai ja loman loppusuora

Lomaviikon eräänlainen huipennus taisi olla torstai, eli varsinainen Kiitospäivä. Koulustahan meillä oli siis koko viikon loma, ns. Thanksgiving holiday. Tiistai-iltana päättyneen reissumme jälkeen keskityimme seuraavat päivät lähinnä lepäilemään ja katselemaan seuraavilla viikoilla palautettavia koulutehtäviä.

Alustava suunnitelmamme oli mennä Kiitospäivän päivälliselle isäntäperheeseemme, mutta koska Collierit olivat lähteneet pohjoiseen Kiitospäiväks, he joutuivat perumaan aiemmin esittämänsä kutsun. Niinpä torstai-illaksi meidät kutsuttiin naapurimme Mayn vanhemmille, joilla oli asunto noin tunnin ajomatkan päässä Fullertonista koilliseen. Perhe on taustoiltaan täysin korealainen, joskin nykyisin jo hyvinkin amerikkalaistunut.

Paikalla olikin perheen lisäksi heidän ystäviään sekä Mayn pikkusiskon kavereita. Monelle näistä nuorista tämä oli ensimmäinen Kiitospäivä, olivat hekin saapuneet juuri Etelä-Koreasta tänne Jenkkilään. Siinähän sitten oltiin porukalla, vaikka kaikilta ei sujunut englanti ja meiltä taas ei korea taittunut juurikaan. Onneksi meitä oli iso porukka ja sen myötä kukin siitä sitten löysi kuitenkin illan mittaan juttuseuraa.

Ruoka oli monelta tapaa varmasti periamerikkalaista pienellä korealaisella sävyllä varustettuna. Homman ytimessä oli tottakai jonkinlaisella riistipaistoksella topattu kalkkuna, jonka paino oli kuulemma 21 naulaa (eli n. 9,5 kiloa). Ei siis mikään pikkutirppa ollut sekään. Ohessa oli mm. pekoniin käärittyä parsaa, kananmunia, perunamuusia, makaronilaatikkoa sekä erityisesti meihin vaikutuksen tehneitä alkupaloja, joissa voitaikinan tyyppisen massan sisään oli leivottu sulatejuustoa, pekonia ja jalopenoja! Vei kielen mennessään koko ateria!

Täytyy todeta, että tietyllä tapaa muistutti kotoista joulupöytää. Olihan se kiva syödä vaihteestaan ihan tavallista kotiruokaa, olkoonkin että se oli nyt sitten hiukan amerikkalais-korealaista, eikä täysin sitä kotoista, johon on kylmässä pohjolassa opittu. Hyvää silti ja ennen kaikkea vaihtelua tähän koulun ohessa vedettävään pikaruokaan ja kämpillä grillattaviin ruokiin. Jälkiruokana oli marjoista ja hedelmistä koostetut cocktail-tikut, jotka dipattiin jonkinlaiseen vaniljakastikkeeseen. Mansikoita, hunajamelonia, mustikoita, karhunvatukkaa... Nam!!

Hauska yksityiskohta tässä illassa oli se, että naisväki huolehti aivan kaikesta. Korealaiseen kulttuuriin tiettävästi kuuluu, että miehet eivät keittiöhommiin osallistu. Rintaman rikkoi vain Sebastian, jota Mayn äiti pyysi avuksi leikkaamaan tätä jättikalkkunaa, mikä ei olisi ollut ehkä ihan helppo tehtävä puolitoistametriselle hennolle naiselle. Miesväki asettui myös ruokapöytään ennen naisia (paria nuorta poikaa) lukuunottamatta, sillä miesten oli määrä ruokailla ensin (tosin naisväki tuli siihen seuraksemme, kun olimme aloitelleet ja he saivat keittiön siihen malliin, että saattoivat ruokailla). Perheen isä totesi meille isännän elkein pöydän päästä, että "Juu, miehet syö ensin ja naiset hoitaa keittiön. Miehet ja naiset on vähä eri levelillä." ja naurahti päälle leppoisasti! Tuumasimme, että olisihan tässäkin kulttuurissa sentäs jotain Suomeen vietävää/palautettavaa... Heh! 

Toisena hauskana kommelluksena mainittakoon se, että paikalla olleet Mayn pikkusisko kavereineen olivat tykästyneet meihin suomalaispoikiin kovasti, vaikkeivat meille edes oikeastaan mitään jutelleet missään vaiheessa. Ilmeisesti etenkin Ville oli heidän mielestään "so cool" (miten se sitten koreaksi mahdetaan sanoakaan??) ja meidän kanssa halusivat kuitenkin ottaa ryhmäkuvia vielä ennenkö lähdimme pois. Maylle olikin systeri laittanut viestiä jälkikäteen, että "koskas tuotte taas ne pojat tänne käymään." May oli vastannut tylysti, että "enkä tuo, ne on kaikki mun!"

Täällä Jenkeissä Kiitospäivän jälkeistä perjantaita kutsutaan nimellä Black Friday, eli musta perjantai. Torstain ja perjantain välisenä yönä monet kaupat aukaisevat 12-05 välisenä aikana ovensa ja kaupat ovat pullollaan erilaisia tarjouksia, joiden perässä paikallisen rynnivät aivan hysteerisesti. Niinpä vatsat onnesta soikeana lähdimme iltasella vielä katsomaan, minkälaista meininkiä paikallisissa marketeissa olisi tarjolla. Ikään kuin siis aistimaan suuren markkinajuhlan tuntua!

Näinpä ajoimme Target-nimisen tavaratalon luokse Irvineen, Anaheimin länsipuolelle. Kauppa on sinällään sama kuin tuossa meidän vieressäkin, mutta naapureillamme oli muutama kaveri menossa käymään tässä kaupassa, joten lähdimme sinne liittyäksemme seuraan.

Oven edessä oli valehtelematta puolen kilometrin jono ennen puoltayötä, jolloin ovet aukesivat. Kaupan henkilökunta jakoi jonottajille karttoja kaupasta, jotta ihmiset tietäisivät mitä missäkin on tarjouksessa ja miten kaupassa kannattaa suunnistaa. Ammattilaisethan toimivat kuulemma näissä mustan perjantain alennusmyynneissä siten, että yksi porukasta menee heti seisomaan tuntien pituiseen kassajonoon ja muu porukasta hajautuu etsimään kaupasta kaiken listalla olevan ja tuovat ne sitten kassajonossa seisovalle. Tehokasta ja nopeaa. 

Ville luki uutisista lauantaina, että joku kalifornialaisnainen oli yöllisissä ostosryminöissä turvautunut pippurisumutteeseen tainnuttaakseen kilparynnijät, kun tavoitteli tarjouksessa ollutta pelikonsolia. Tarjouksissa on siis tosi kyseessä! Hauskinta tässä on, ettei monikaan tuote ole oikeasti niin paljon halvempi kuin voisi olettaa. Kaupoissa on muutamia hyviä tarjouksia, mutta pääosin kyse on silmänlumeesta ja oikeanlaisesta tuoteasettelusta, sillä nettikaupoista (mm. Amazon.comista) samat tuotteet saattaa löytää jopa näitä "huipputarjouksia" halvemmalla. Meille ei tarttunut matkaan muuta kuin TomTomin navigaattori, jonka Ville lunasti itselleen hintaan 89 taalaa. Ei paha hinta, sillä vaikka hinta olisi Amazon.comissa ollut sama, niin postikulut olisi tulleet päälle ja toisaalta vastaavan vuokraaminen joulun tienoolla olisi maksanut 7-10 taalaa päivässä.

Perjantai meni muutoin rauhallisissa merkeissä koulutehtäviä ihmetellen ja illan istuimme taas kerran naapurissa. Tällä kertaa pelasimme Xbox Kinectillä mm. tanssipeliä. Niin ne vaan sulaa suomalaisetkin lanteet Kalifornian auringon alla!

Lauantaina vierailimme tavaratalossa nimeltä Costco. Kyseessä on kauppa, johon täytyy ostaa jäsenyys 30 taalalla ja sen jälkeen pääsee ostoksille. Naapureillamme oli jäsenyys, joten me pääsimme ikään kuin siivellä. Kauppa oli jättimäinen halli, josta löytyi aivan kaikkea telkkareista ruokaan, juomaan, vaatteisiin ja autonrenkaisiin. Meininki oli aikalailla tukkuhenkinen, sillä mm. isoja Jack 'n Danielsin viskipulloja myytiin six-packeissä ja oikeastaan kaikki oli pakattu moninverroin suurempiin pakkauksiin kuin normaaleissa ruokakaupoissa, joissa niissäkin koko on usein suomalaista tarjontaa massivisempaa. Noh, suuri on kaunista ja suurin kauneinta!