36. Yllättävä kutsu lätkäpeliin

Torstaina saatiin taas kouluviikko pulkkaan ilman suurempia haavereita tai kohokohtia. Tiistaina tosin meni netti mykäks heti aamusta ja ooteltiin siinä sitte tiistain verra enneku päätettii keskiviikkona soitto nettifirmaan. Pikkusten odottelujen ja kääntämisten jälkee saatii kuitenki ajanvaraus tehtyy, ja huoltomiehen luvattii tulevan torstaiaamuna 10-12 välissä. Torstaina odoteltiin sitte kotosalla enne 13 alkavaa luentoo ja sieltähän se huoltopoika tuli 11 maissa. Ei menny montaa minuuttia ni netti oli kunnossa (olivat itseasias vahingossa kytkeneet netis pois meiltä) taas. Hyvää, nopeeta ja ilmasta palvelua saatiin ainakin tässä kohtaa Time Warner Cablelta, ja sattuuha noita vahinkoja...

Torstaiks oliki sovittu sitte illalline Sebastianin ja Mayn kanssa, ja tällä kertaa mentii kiinalaiseen ja melko edulliseen ravintolaan. Annokset ei sinällään mitää uutta tuonu jos vertaa kiinalaisiin rafloihin Suomessakin, mutta pirun hyvää oli kyllä ruoka ja halvempaa ku Suomessa vastaava!

Siinä menomatkalla sitte Sebastian jo täräytti meille (Villelle) letkautuksen: "et mites ois tänää lätkämatsi, minä hommaan varusteet". Sebastianin joukkueella oli siis illalla peli vasta klo 22.30 ja muutamien poisjääntien takia tarvittiin jotain paikkoa rosteriin. Villen lätkätausta oli tullu jo puheeks, koska Sebastian itte rakastaa lätkän pelaamista. Kyllähän siinä vähän aikaa pureskeltiin ehdotusta (illallisen verran), mut paluumatkalla homma oli jo selvä, lähetään kokeilemaan 6 vuoden tauon jälkee mite putki kulkee!!! Tässä kohtaa pelotti oikeestaa kaikki asiat: revähtääkö nivune heti ekan potkun jälkee, onko varusteet 5 kokoo liian isoi tai pieniä, paljastuuko "lainapesti" jnejne...

Noh lainanimellä Chris Tardif # 54 (joku puuttuva pelaaja) lähettiin kuitenkin liikenteesee ja Timo lähti reissuun valmentajaks sekä kuvaajaks. Varusteet haettiin jostain kaverin porukoitten autotallista ja mailan tarjos Sebastianin kaveri John, joka otettiin myös kyytii matkan varrelta. Mailassa ei ollu valitamista eikä missään muissakaan varusteissa, mutta luistimet oli tosiaan sen 5 kokoo liian isot vaikka jalassa oliki tuplasukat jo varmuude vuoks.

Pelin alussa näytti vähän pahalta kun meidän (Honey Badgers = joukkueen nimi) pukukoppiin saatii loppujen lopuks raavittuu 8 pelaajaa + veska ja vastustajilla oli 13 miestä. Sieltä (menestyksekkään) kuulusasta Norjasta värvätty pelisysteemi kuitenki puri alusta alkaen ja päästiin omanpään myllytyksistä huolimatta johtoon. Ekassa erässä itteä kyllä syletti lepsu karvaus, jonka takii vastustaja pääs oikeastaa kävellen meidän alueelle.

Tiukan väännön ja irvistyksen jälkee pelistä kaivettiin AINA niin hyvältä maistuva voitto lukemin 4-2. Suomalaisosasto oli (innostuksen johdosta?) pelipäällä, elikkäs Sebastian merkkautti 2+1 hyökkääjän tontilta ja itse pääsin tuikkaamaan 1+2 pakin paikalta. Gordie Howe hätrikki (maali, syöttö ja tappelu) oli melko lähellä, koska vastustajat ei miun yhestä taklausesta hirveesti tykänny (josta penaltya tulikin)...


Peli loppukin siinä 23.40 maissa ja kotona Homesteadissa oltiin vasta pikkasen vaille 1 yöllä. Siinä sitten suihkujen jälkee Sebastian halus vielä tarjota vähän meille ilta-/peliolutta ja hehkutettiin vielä pelin tapahtumia. Olihan tuo fiilis uskomaton pitkästä aikaa!! Kyllä tuli ikävä joukkueurheilun pariin taas...

Tänään perjantaina laitetaanki (hyvin nukutun yön jälkee) nokka taas kohti uusii seikkailuita. Lähetään nimittäin retkeilemään iltapäivällä Sebastianin kanssa vuoristoille ja sitä ennen pitäis hommata safkaa ja muutamia pikkujuttuja matkaan. Teltat ja muut varusteet löytyy naapurin varastosta. Lauantaina tarkoitus palailla päivällä takaisin ja illalla oiskin jo vaihtarikaverin synttärijuhlat tiedossa. Sillon suunnataan kohti New Port Beachin clubeja! Noh, kouluviikolla ehtii taas lepäämään (ahkerien opiskelujen lomassa)!:)

-V-