Perjantai-iltana lähdimme Sebastianin kanssa jälleen vuorille, samoihin maisemiin kuin aiemminkin ollessamme off-roadingilla. Tällä kertaa aikomus oli yöpyä vuoristossa, eli campingia rennossa hengessä hyvien eväiden ja porukan kera.
Jeeppi lastattiin iltapäivällä ja varttin yli kuusi lähdimme köröttelemään kohti Silverwood Laken ja Lake Arrowheadin maisemia, eli San Bernandino National Forestia. Ilta alkoi pian jo pimentyä ja kun pääsimme vuoristoon, oli maisema jo likimain pussipimeä.
Ajelimme illan mittaan suunnilleen saman reitin kuin viimeksi ja siihen hurahtikin sellaset 3-4 tuntia. Eli siis samaa off-roadingia pimeässä! Yhden ketun ja haisunäädän matkalla näimme, muutoin tuo öinen vuoristo ei esitellyt meille sen enempää mitään ennennäkemätöntä floraa tai faunaa.
Lopulta aloitimme majapaikan etsimisen yhdeltä alueelta, jossa Sebastian muisti joskus aiemminkin yöpyneensä. Paikka oli noin 2000 metrissä, eli suht korkealla kumpareella vielä korkeampien vuorten välissä. Paikan etsimisene meni pieni tovi, mutta lopulta leiripaikka löytyi ja pääsimme valmistelemaan iltatoimia ja yöpymistä. Timo kävi haeskelemassa ympäristöstä sen verran puita, että saatiin nuotio kasaan ja sillä välin Ville auttoi Sebastiania purkamaan auton ja laittamaan kaasukeittimen iskuun.
Matkalle olimme varanneet evääksi Stagg Chiliä, eli eräänlaista tuhtia chilikeittoa, jossa oli seassa lihaa. Se olikin yllättävän hyvää (etenkin kun olimme valkanneet kaupan hyllystä sen version, josta pavut oli jätetty pois)! Palan painikkeeksi otimme tietysti tölkit Coors lightia, eli paikallista olutta. Yleisesti ottaen näin eurooppalaisen näkökulmasta täkäläinen oluthan muistuttaa kovasti tiskivettä. Kyllä sen nyt alas saa, mutta ei jää paljon jälkipolville kerrottavaa....
Istuimmekin nuotiolla aina pikkutunneille asti ja monenmoista tarinaa tuli siinä iskettyä. Kummitusjuttuja tietenkään unohtamatta ;) Telttaa emme suotta mukaan ottaneet, vaan jäsen S oli varannut meille kaikille omat makuupussit sekä merijalkaväen käyttämän pressun, joka vedettiin sitten makuupussien päälle suojaksi sateen varalta. Kummasti se yö siinä meni torkkuessa pensaiden välissä.
Aamu tosin toi mukanaan erikoisen yllätyksen. Jotkut sankarit tulivat nimittäin ammuskelemaan noin 50 metrin päähän mäeltämme. Luodit alkoivat vihellellä siinä määrin lähellä, että Sebastian päätti heittää auton käymään, töötätä pari kertaa ja huutaa, ettei mielellään ihan tänne päin ampuisivat! Tosin samaan hengenvetoon totesi, että "aika pieni kaliiberi tuo on, ehkäpä .22". Tämän jälkeen Villekin jo uskalsi tulla esiin Jeepin takaa!
Aamupalan jälkeen hieman vielä loikoilimme auringossa ja päätimme sen jälkeen lähteä aamupäiväkahville Lake Arrowhead Villageen. Kylän ohi olimma ajaneet jo viimeksi kauempaa, mutta tällä kertaa pysähdyimme katsomaan lähempää.
Kylä oli ikään kuin sellasta "vanhan ajan Amerikkaa" rakennuksineen ja satama-alueineen. Poikkesimme kahville belgialaiseen kahvilaan ja katselimme vähän ympärillemme kylän keskuksessa. Monenmoista kauppaa mahtui näinkin pieneen kylään. Poistullessa ihailimme taas näitä komeita maisemia laskeuduttaessa alas vuoristosta!
Lauantai-iltana oli vuorossa saksalaisvaihtarityttö Alexin synttäribileet ja vaikka aikalailla väsyneitä reissun jäljiltä oltiinkin, niin päätettiin vielä lähteä mukaan heilumaan. Aloiteltiin tuossa altaalla meininkejä ja siitä sitten Newport Beachille clubittamaan. Uni maistui kyllä kummasti sen jälkeen ja sunnuntainakin oli olo melko raukea parin yön lyhyempien unien jäljiltä.
Tänään tiistaina taluteltiin Maxima keskustaan parantolaan. Siitä katosi motarilla jo toistamiseen vaihteet torstaina. Ja sama moottorivalo alkoi palaa reilun kuukauden tauon jälkeen. Toivottavasti vika selviää. Itseasiassa eilen illallakin sitä vikaa jo koitettiin selvitellä ja Sebastian soittikin Autozone -nimiseen 24h auki olevaan paikalliseen Biltemaan, että pystyvätkö he katsomaan vikakoodin vielä iltasella. Asiassa ei pitänyt olla mitään ongelmaa, mutta kun reilun tunnin päästä paikan päälle Anaheimiin päästiin, niin kaksi meksikaania oli tiskin takana haavi auki, että "ei kun me vaan myydään noita mittareita, joilla voitte ite kattoa".
Tällaista se täällä joskus näyttää olevan, etenkin noiden latinojen kanssa. "nou kän duu". Kyseessä nähtävästi on kuitenkin jonkinlainen sähkövika, sillä nesteet autossa on kunnossa ja oireita mekaanisesta viasta ei oikeastaan ole ollut. Noh, tänään se selvinnee, sitä ootellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti