34. Ducksien peli ja Camarillo Premium Outlets

Perjantaina olikin sitte iso päivä edessä, nimittäin Anaheim Ducksien ensimmäinen kotipeli Honda Centerissä. Päivällä käytiin ekaks kuitenki katsastamassa, josko Wall-Martista löytyis halvalla Ducksien fanikamaa. Ja kyllähän sieltä molemmille mustat hupparit tarttu mukaan (kuvassa olevan ankan Ville osti jo viime kerralla jäähallista).

Viiden maissa treffailtiin meidän kämpällä muiden suomalaisten kanssa, eli Juuson ja Petrin, jotka on täällä myös LUT:sta vaihdossa. Pojat oli ostaneet myös liput ja oltiin jo jokin aikaa sitten sovittu, että lähdetään samalla kyydillä ja jaetaan parkkikustannukset. Ennen halliin astumista käytiin kuitenki ensimmäistä kertaa vierailemassa (kuuluisassa) Hooters nimisessä jenkkiravintolassa. Ja tuli kyllä todettua, että tämä ravintolaketju takoo rahaa tarjoilijoilla ja palvelulla, ei maukkaalla ruualla tai isoilla annoksilla. Kaikki vetivät jonkin näköiset purkerit nassuunsa ja Juuso & Petri ottivat vielä ranskalaiset siihen lisukkeeksi. Yhteisen laskun arvoksi tuli 60 dollaria ja siihen päälle tipattiin tietty vielä 8 dollaria palvelusta, joka kyllä oli moitteetonta...

Hooters-vierailusta huolimatta astuttiin jäähalliin ajoissa ja nähtiin vilaukselta alkulämmittelyäkin. Teukka Salama (Selänne) veti tietysti tyylikkäästi ilman pallo-jofaa tukka hulmuten. Peliä ennen pidetyt seremoniat oli taas hienoja ja kyllähän niistä jälleen huomas, että jenkit osaa tehdä viihdettä. Maskotti-Ankka tuli esimerkiks hallin katosta köyden avulla ja tervehti yleisöä muutamilla pirueteilla kaukalossa. Kapteenisto toivotettiin viimeisenä tervetulleeksi kotiareenaan ja niinpä Koivu ja etenkin Selänne keräsivät huikeat suosionosoitukset faneiltaan, taidettiin myöki samassa muuten vähä innostua.

Peli ei vielä kauden hienoimpia maaleja, taklauksia tai tappeluita tarjonnu, mutta eihän tuo sinällää yllätyksenä tullu. Ensimmäiset sarjapelit kun menee väkisin vähän kesän löysiä pois ottaessa. Ottelu päätty lopulta 1-0 eli TÄYDET kolme pistettä ankoille!! Suomalaisista Koivu pelas erittäin hyvin tappaessaan monta Sharksien ylivoimaa ja kalastaessaan myös ylivoima-aikaa omalle joukkueelleen. Lydman ja Selänne ei tällä kertaa parastaan esittäny, mutta molemmilla tietty loukkaantumiset vielä hieman painavat. Ankkojen maalilla Hiller oli kyllä melko maaginen, muutamat highlight-torjunnatki mahtu jo tuohon peliin (palkittiin tietty myös pelin parhaana).

Sunnuntaina herättiinki sitte melko ajoissa, koska päätettiin lähteä taas (pitkästä aikaa) shoppailureissulle Camarillo Premium Outletsiin. Samaisena aamuna saksalainen vaihtarityttö Toni ilmottautu myös reissuun mukaan. Aateltiin että mikäpäs siinä, saadaan bensakulujaki vähän jaettua. Tässä vaiheessa kuitenkin jo tehtiin selväksi, että haahuillaan sitte shoppailupaikassa ihan omien mieltymysten mukaisesti eikä ryhmässä. Tässä vaiheessa kyllä jo pelotti ja mietitytti, että kuinkakoha monta tuntia myöhässä päästää lähtemää kotimatkalle...


Outlet-kompleksi oli kertakaikkiaan poskettoman ja järkyttävän kokoinen. Jenkit huristeli kauppojen välejä autoillaan, mutta me painettii koko päivä sitkeesti jalkapelillä. En tiiä monta kilometria tuli käveltyä, mutta muutama jokatapauksessa. Vastaavassa kompleksissa jo kerran käytiin Desert Hillsissä (samaa Premium Outlet-ketjuakin), mutta tuo paikka oli kyllä huomattavasti tiiviimmin toteutettu.

Viiden ja puolen tunnin kävelyn ja shoppailun (yks lounastauko kylläkin) jälkeen oltiiki sitte valmista kauraa kotimatkalle. Kyllähän siinä vähän pulssi kuohahti kun Toni sinkoili vielä jonkun tietyn laukun perään ku myö venailtiin jo autossa. Ja palas sitte tyhjin käsin ku laukku ei nyt ihan miellyttänykkää. Nooh nöyrinä poikina vaa nyökyteltiin, että eihän siinä mitään, "tullaan vaikka joku kerta uudestaan". Paluumatkalla oli tarkotus pysähtyä Los Angelesissa ja poimia Villeltä unohtunut takki kyytiin hotellista. Ruuhkat rupes kuitenki tovin kuluttua näyttämää siltä, että Ville päätti poistaa välietapin navigaattorista. Timo sai viettääkin paluumatkalla ratin takana semmoiset 3 tuntia, kun Ville selvisi menomatkasta 1,5 tunnissa. Välillä auto ei liikkunut juuri mihinkään, muutama muukin oli jälleen LA:n tienoilla liikkeellä...



Fullertoniin saavuttaessa päätettiin käydä lievittämässä turhautunutta fiilistä ja järetöntä nälkääkin In-N-Outissa. Parhaan hampurilaismestan vierailusta olikin kulunu jo tovi ja kyllä proteiini-stylellä kasatut hampparit taas maistuivatkin!!