Tänään keskiviikkona on oltu sitten reissussa tasan kahdeksan viikkoa. Ensi viikolla tulee täyteen kaksi kuukautta, sillä Helsinki-Vantaan VIP-loungessa istuttiin aamusella 10. elokuuta. Aika vierii vauhdilla ja kohta puoliin on jo lukukausi puolessa välissä. Kuten tuossa edellisessä merkinnässä jo kävimme läpi, ekat midtermitkin on jo takana. Päivitimme tuota kokeisiin liittyvää merkintää tänään keskiarvojen osalta, sillä niin investointien kuin kv-yritysrahoituksenkin luennoilla käytiin tänään läpi tenttituloksia. Jos ketä kiinnostaa, niin yhteenveto on siis luettavissa alta.
Kahdeksan pyöreää viikkoa piti myös odotella ensimmäistä kunnon sadepäivää. Yhtenä tai kahtena päivänä on tullut vettä muutama pisara, mutta olemme silloinkin olleet sisällä tai lähteneet autolla reissun päälle kohti selkeämpiä säitä (jälkimmäinen San Diegon reissu). Lisäksi muutamana yönä täällä on satanut siinä määrin, että ollaan se sisälle asti kuultu aamusella, mutta kertaakaan ei ole aiemmin jouduttu sotkemaan sateessa kouluun. Noh, tänään sitten saatiin tähänkin epäkohtaan muutos. Aamusella näytti tihuttavan vettää hiljakseen ulkosalla ja päätimme heittää varmuudeksi takit niskaan lähtiessämme koulua kohti.
Kuinka ollakaan muutaman minuutin päästä taivaalta alkoi tulla vettä yhä kiihtyvällä tahdilla ja 10 minuutin päästä Steven G. Mihaylo Hallin ovesta astu sisään sällit kuin kaksi uitettua koiraa. Kummallakin oli onneksi vedenpitävät takit päällä, mutta sen sijaan farkut varastoivat todistetusti uskomattoman määrän vettä! Eipä siinä sitten muuta kuin nopeat kolmen minuutin kuivattelut saniteettitiloissa ja istumaan pian alkaneelle luennolle.
Luennon jälkeen Timo kypsyi märkiin vaatteisiin ja päätti lähteä käymään Homesteadilla hakemassa kuivat kuteet niskaan. Tiedossa kuitenkin oli, että illalla on kv-yritysrahoituksen luento ja tarkoitus oli tehdä muita koulutehtäviä iltapäivä kirjastossa. Pitkä päivä märissä kuteissa olisi siis ollut edessä. Ville meinasi, että pärjää vaatteissa, jotka olivat jo 1,5 tunnin kärvistelyn jälkeen kuivumassa hyvää vauhtia. Timo siis lähti fillaroimaan kaatosateeseen kämpille, otti kuuman suihkun välissä ja palasi sitten koululle tuoden muovikassissa kuivia vaatteita molemmille. Vaatteidenvaihdon jälkeen sähäkkä lounas jenkkien pikaruokatyyliin ja sitten toiselle luennolle! Sadetta kesti lopulta noin klo 15-16 asti päivällä, joten iltasella palatessamme koulusta saimme jo polkea selkeämmässä kelissä. Kuitenkin vesi virtasi joka paikassa. Aiemmin meitä jo varoitteli monet paikalliset isäntäperhe etunenässä siitä, että paikallisilta maanteiden ritareilta katoaa ajotaidot totaalisesti, kun alkaa sataa. Täällä sataa kuitenkin suht harvoin, joten märkä asfaltti on täällä hyvin vieras elementti normiautoilijalle. Tänään ei kuitenkaan onneksi nähty tai kohdattu yhtään onnettomuutta, mutta arvatenkin niitä täällä on sattunut. Jostain syystä kun se tilannenopeus täkäläisessä liikennekulttuurissa tuppaa toisinaan olemaan melko korkea säästä, ajotaidoista tai tien kunnosta riippumatta.
Mutta näillä eväillä eteenpäin! Onpahan riittänyt päivän aikana naureskelemista, kun on muisteltu näitä toistuvia tarinoita siitä, kuinka Kaliforniassa ei sada oikeastaan koskaan. Karman lakia taisi olla se, että viikonpäivistä satoi juuri yhtenä päivänä niistä neljästä, kun meillä oli koulua ja niistä neljästä vieläpä sinä päivänä, kun meillä on pisin päivä. Vesi on vettä ja Kalifornian aurinko kuivaa sen minkä kasteleekin. Tämän päivän kastumisesta huolimatta ei silti syletä se, että on location tällä hetkellä Fullerton, eikä Lappeenranta. Ainakin jos tämä Forecan ennuste seuraavalle 10 vrk:lle pitää kutinsa (klikkaa suuremmaksi kuvaa, kts. ja vrt. erityisesti ensi viikko):
Laitetaas tähän loppuun vielä linkki Albert Hammondin tulkintaan tästä otsikon aiheesta: It Never Rains In Southern California:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti