Hyvää alkanutta marraskuuta kaikille armaille lukijoillemme täältä Fullertonista. Niin ja hieman myöhässä myös Happy Halloween!
Viime viikonloppu oli täällä yksi jenkkilän syyskauden kohokohtia, eli Halloween -viikonloppu. Tällöin ihmiset ovat koristelleet puutarhojaan, parvekkeitaan, olohuoneitaan sekä paljon myös julkisia tiloja, aivan kuten jouluna konsanaan. Keskeisin ero kuitenkin on siinä, että tällä kertaa somisteiksi ovat kelvanneet luurangot, kurpitsat, hämähäkinseitit, noidat sekä kummitushahmot. Sangen kodikasta!
Halloween on täällä myös todella iso bisnes. Kaupat tursuavat
kaikkea aiheeseen liittyvää sälää ja hommaa rummutetaan koko lokakuu, kaupoissa tosin tätä tavaraa on jo syyskuullakin saatavilla. Lisäksi Halloweenin alla avataan useita Halloween -kauppoja, jotka ovat yksinomaan tähän sesonkiin erikoistuneita putiikkeja, joista löytyy satoja erilaisia naamiaisasuja, oheistarvikkeita ja näitä "koristeita". Kuten eräässä suositussa Halloween-laulussa todetaan "Life's no fun without a good scare".
Meidän Halloween-suunnitelmiin kuului lähtö San Diegoon ja Monster Bash -katufestareille. Kaupungin ydinkeskustasta suljetaan tuolloin muutama kadunpätkä ja sinne rakennetaan Halloween-festarialue esiintymislavoineen, ruoka- ja juomakojuineen. Paikalle kerääntyikin tuhansittain juhlaväkeä, kaikki pukeutuneena jonkinlaiseen naamiaisasuun, kuten Halloweenin henkeen kuuluu.Täältä Fullertonista ja eritoten Homesteadilta saatiin jälleen liikkeelle melko kookas rytmiryhmä, eli n. 12-15 innokasta juhlijaa. Kukin varasi majoituksen omatoimisesti, me yövyimme melko vaatimattomassa hotellissa nimeltä 500 West, joka oli kuitenkin aivan ydinkeskustassa ja sen myötä vastasi tarpeitamme mainiosti.
Hankimme myös itse puvut juhlan hengen mukaisesti. Osan vaatetuksesta jouduimme ostamaan, mutta onneksi pieni annos luovuutta auttoi löytämään myös jotain kokonaisuuteen sopivaa omasta vaatekaapistakin! Todettakoon muuten, että Halloween -kaupoissa naamiaisasujen hinta lähtee n. 20 taalasta ja valtaosan hinta on 30-50 dollaria. Jostain verkkokaupoista löytyy myös useiden satojen taalojen kokonaisuuksia, joten voisi todeta, että aika isolla kynällä vedetään näissäkin asioissa.Hieman lisäväriä reissuumme toi menomatkalla puhjennut rengas, toinen siis laatuaan tämän syksyn aikana. Olimme sopivasti kutakuinkin puolimatkassa San Diegoon ja viisikaistaisen freewayn keskikaistalla renkaan alkaessa täristä voimakkaasti. Ei siis muuta kuin nopeasti auto sivuun oikealle tienpientareelle ja tunkkia alle. Näppärästi saimme onneksi tuon vaihdettua, kokemus tuo varmuutta tässäkin...
Varsinainen festarialue oli todella täynnä ja sisääntulo oli suoraan sanottuna ryysis. Porteista pääsimme lipunmyyntikojuille nätisti, mutta lippujonossa pätivätkin sitten jo erämaan lait, eli vahvin ja röyhkein pärjäsi parhaiten. Oltiin jo etukäteen ostettu liput festareille, mutta tässä pisteessä meidän oli vaihdettava pääsylippu rannekkeeseen. Puolen tunnin runnomisen ja kyynärpäätaktikoinnin jälkeen saimme raivattua tiemme lipputiskille ja matkamme saattoi jatkua. Festarialueella soi täkäläiseen tyyliin pitkälti konemusa ja eri väriset vilkkuvalot pyyhkivät pienempiä taloja sekä pilvenpiirtäjiä ympäristössä. Kuvat kertokoon meiningistä enemmän kuin tuhat sanaa:
Seuraavan linkin takaa löytyy pieni videopätkä, johon Timo koosti kuvia ja videopätkiä kyseiseltä illalta: http://www.youtube.com/watch?v=ULOT4NB3ozw&feature=share
Maanantai-ilta oli täällä perinteinen trick-or-treat -ilta. Sillon lapset ja perheet kiertelevät ovelta ovelle "karkkia vai kepponen" -hengessä. Meidänkin oven takana taidettiin kolme kertaa käydä koputtelemassa, mutta koska emme tienneet ao. päivän olevan nyt, emme olleet mitenkään varautuneet ja jätimme tylsinä ihmisinä avaamatta.Iltasella Ville jäi kotiin keskittymään muutaman keskeneräiseen koulutehtävään ja Timo lähti Sebastianin kanssa katsomaan millaista meno voi todella olla, kun kyse on pitkälle viedystä karkinkerjäämisestä Halloween-tyyliin.
Suunnaksi otettiin asuinalue, jossa Sebastianin vanhemmat asuvat. Alue on hyvässä maineessa, vaikkei mitenkään erityisen varakasta aluetta. Siellä ihmiset kuitenkin tykkäävät Halloweeniä juhlistaa, jakaa karkkia ja viettää hauskaa iltaa koko perheen kera. Tälle alueelle myös köyhemmiltä alueilta vanhemmat tuovat lapsiaan keräämään karkkia ja nauttimaan vieraanvaraisuudesta. Samalla taitavat äidit ja iskätkin tempoa kuvun täyteen herkkuja... Sebastianin kertoman mukaan kuulemma ei ole mitenkään harvinaista, että lapset hiukan voivat pahoin seuraavana päivänä totaalisten karkkiöverien jälkimainingeissa.Alueella asuvat ihmiset siis valmistautuvat näihin ovelta ovelle kiertäjiin siten, että varaavat pihalle tai parvekkeille kalustoa sekä kaikenlaista suuhunpantavaa. Hieman kuin siis joka toisessa talossa olisi lasten puutarhakutsut samaan aikaan iltamyöhällä. Jotkut myös tekevät kokonaisen käytävän talonsa halki, mitä
pitkin kulkijat saavat kävellä ja kerätä herkkuja samalla isäntäväen Halloween-sisustusta ihaillen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti