Viikonloppua vietettiin siis ohkasesti hokimerkeissä. Sunnuntaille oli varattu liput Koivujen taistoon, eli Anaheim Ducks vs. Minnesota Wild -peliin. Kotijoukkueessahan viilettää Koivun veljeksistä vanhempi, eli Saku, ja nuorempi veli Mikko on puolestaan Minnesotan kapteeni. Anaheim oli perjantai-iltana ollut Vancuveria parempi täpärästi 4-3, joten olimme kovasti optimistisia muutoin tällä kaudella kehnosti esiintyneen ankkaparven otteita kohtaan. Matkaan lähdettiinkin isommalla kokoonpanolla taas, sillä naapurista Sebastian ja May lähtivät peliin myös sekä sitten kampuksen kulmalta poimittiin Juuso rattaille. Auto siis täysi ja matka kohti Anaheimia. 
Pelistä itsestään ei jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa. Ducks aloitti ottelun vahvasti, mutta tulosta ei tullut ja hetken päästä helähti kotijoukkueen päässä, kun Minnesota meni 1-0 johtoon. Lopulta ottelu päättyi vieraiden 2-3 voittoon, eikä Anaheimin peli kovin erikoista ollut enää alkurynnistyksen jälkeen. Lieneekö sitten mentaalipuolen ongelmia, kun yritys loppui ekaan takaiskuun.
Pelin jälkeen lähdimme "ottamaan kevyttä iltapalaa" Anaheimin keskustaan, jossa sijaitsi melko siistikin urheiluteemainen ravintola nimeltä The Catch. Ravintolan erikoisuutena oli jättikokoinen hampurilainen, jonka May meille sitten tilata täräytti sen enempää kyselemättä.
Tämän eineshirviön nimi oli osuvasti "OMG" (lyhenne sanoista Oh My God). Sen paino oli kutakuinkin 15 naulaa, eli noin 6-7 kiloa. Ravintolan historiassa tasan yksi mies on kyennyt syömään koko hampurilaisen. Kyseisessä haasteessa aikaa syömiseen on yksi tunti. Tällä kertaa meitä oli sen kimpussa viisi, eikä valmista tullut siltikään. Sinälläänhän tällaisen jättiannoksen näkeminen oli aika elämys, mutta eihän se hyvää ollut millään tavalla. Pihvi oli melko sitkeää ja mautonta jauhelihaa sekä leipä kuivaa känttyä. Timo taisi olla koko porukasta ainoa, joka sai omasta palastaan myös leivät syötyä, muille riitti pihvin ja muiden sisusten natusteleminen. Vielä kun otetaan huomioon hinta (60 taalaa), niin voi todeta, että onpahan se nyt nähty, mutta ikävä sitä ei tule...
Loppuillasta vielä selvisi se, että lätkäpeliin olisi saatu lippuja huomattavasti halvemmalla, kun mitä itse maksoimme Ducksien kotisivujen kautta ostettuna. Täällä toimii sellainen firma kuin 714 Tickets, joka ostaa suuria määriä lippuja eri seuroilta ja konserttijärjestäjiltä halvalla ja myy niitä sitten eteenpäin. Näin seurat takaavat tietyn lippumenekin ja toisaalta yleisö saa halvempia lippuja jonkun kolmannen tahon kantaessa osan tästä liiketoimintariskistä. Näppärä idea sinällään, tosin mehän ehdittiin maksamaan jo neljä kertaa likimain tuplahinta, joten pisti ohkasesti sylettämään... Noh, elämä on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti