Tänään lauantaina aloiteltiin päivää yöunien jälkeen continental –mallin aamupalalla motellissa ja siitä lähdimme pienen suunnittelun jälkeen katsomaan kuuluisaa Golden Gate –siltaa. Sillalle ajoi motelliltamme sellaiset 20 minuuttia. Ajoimme sillan yli toiselle puolen lahtea ottamaan kuvia ja ihailemaan upeaa maisemaa, kun koko San Franciscon kaupunkikeskus avautui horisonttiin sillan taakse. Kaupunkihan on tunnettu hyvin vaihtelevista pinnanmuodoistaan, joten korkeuseroja on aivan kantakaupungillakin valtavasti. Tämä ilmenee monessa käytännön jutussakin, kuten siinä, että parkkisakot rapsahtaa jo siitä, jos rinteeseen on kadun varteen pysäköity auto, jonka eturenkaita ei ole käännetty vinoon sen varalta, jos jarru pettää.
Aikamme kun olimme siinä kuvanneet ja pyörineet, lähdimme takaisin kohti keskusta-aluetta ja pysäköimme auton ns. kiinalaiskaupunginosan, eli Chinatownin, parkkihalliin. Tämä kaupunginosa on kuuluisa mm. ruuastaan sekä aasialaisesta tunnelmastaan, joten halusimme tottakai lähteä katsomaan miltä alue näyttää. Lisäksi nämä kiinalaiskorttelit sijaitsivat sikäli hyvällä paikalla, että siitä oli kävelyetäisyys useampaankin vierailemisen arvoiseen kohteeseen, joten autoa ei tarvinnut sitten päivän aika siirrellä siitä mihinkään.
Kiinalaiskorttelit pitivät sisällään lukuisia erilaisia kauppoja, ravintoloita sekä tietysti hyvin omaleimaista tunnelmaa. Eräässä puistossa paikalliset korttelien vanhemmat miehet iskivät korttia ringeissään kovin totisina. Aukion toisessa laidassa puolestaan keski-ikäiset seisoivat muovipatjojen päällä meditoimassa ja rauhoittumassa, aika erikoisia näkyjä keskellä suurkaupunkia!
Aikamme pyörittyämme alueella päätimme mennä lounaalle House of NanKing –nimiseen ravintolaan, jota Mimmi ja Ben meille suosittelivat eilen. Ravintola ei päällepäin näyttänyt kovin kaksiselta, mutta siitä huolimatta se oli melkein täynnä. Ruoka tuli siitä huolimatta varsin rivakasti ja oli todella hyvää! Eilen Mimmi ja Ben juttelivat, että tässä kaupungissa ravintola ei yksinkertaisesti pysy pystyssä, jos ruuan taso ei ole riittävä. Kaupungissa asuu 800 000 asukasta, mutta huonolle ravintolaruualle ei kerta kaikkiaan ole kysyntää, sillä yleisesti ottaen ruokien taso on täällä korkea ja ihmisiä kiinnostaa se, miltä ruoka maistuu.
Lounaan jälkeen lähdimme kiipeämään mäkeä ylöspäin tavoitteenamme yhyttää jostain paikallinen cable car, eli legendaarinen San Franciscon oma vanhan mallinen raitiovaunu. Kävelimme siis Cable Car Museumille, jonka lähistöllä tiesimme olevan lukuisia ratikkapysäkkejä. Museossa pääsimme vähän tutustumaan näiden toimintaperiaatteeseen myös. Nämä vanhat vaunut toimivat nimittäin siten, että maan alla kulkee museosta käsin liikutettava paksu vaijeri, joka muutamien vaihderissojen kautta saadaan tekemään tarvittavat mutkat. Vaunut tarttuvat siis kuljettajan hallitsemien vipujen avulla tähän vaijeriin kadussa olevassa urassa ja päästävät irti sitten, kun on aika pysähtyä. Erikoista touhua!
Ratikka veikin meidät museolta kätevästi satama-alueelle, jossa pääsimme aistimaan aitoa kalastussataman meininkiä, tosin amerikkalaisittain tuotteistettuna tietenkin. Paikallinen erikoisuus jäi vielä maistamatta, nimittäin leipä, joka koverretaan sisältä ontoksi ja täytetään simpukkakeitolla. Leipä siis toimii ikään kuin kulhona tälle keitolle ja lopuksi senkin voi siitä ympäriltä sitten syödä pois, kun se on imenyt itseensä mukavasti simpukka-aromia. Ranta-alue on laajalti turistien suosiossa, erityisesti tämä ns. Fisherman’s wharf eli ”kalastajan laituri”. Alueelta löytyy lukuisia kauppoja ja kokonainen ostos- ja ravintolakortteli onkin tehty palkkien varaan kokonaan veden päälle!
Yksi kuuluisimmista nähtävyyksistä alueella on merileijonien oleskelu-alue, jossa sadat turistit pääsevät aivan lähietäisyydeltä katsomaan, kun elukat paistattelevat päivää heille tehdyillä lautoilla. Pääosin ne siinä nukkuivat, mutta toisinaan päättivät vähän örähdellä toisillensa ja kieriskellä toinen toistensa päällä ikään kuin turisteille malliksi. Enimmäkseen niillä tuntui päivän agendana olevan käyttää toinen toisiaan tyynyinä hyville päiväunille.
Päivän kierroksen huipensi kiipeäminen rannasta Coit toweriin, eli korkealle kukkulalle rakennettuun näköalatorniin. Tornista avautuikin näköala ympäri San Franciscon keskusta-aluetta. Pilvenpiirtäjien täyttämä Financial district –kaupunginosa näytti erityisen komealta hissuksiin hämärtyvässä San Franciscon alkuillassa, kuten sen vierestä lähtevä Bay Bridge –siltakin.
Viiden maissa alkoikin olla sitten akut melko finaalissa eli päätettiin lähteä suunnistamaan hotelliamme kohti. Pysäköintihalli löytyi yllättävän nopeasti, vaikka kadut näyttivät aika erilaisilta pimeällä. Kotimatka ei kuitenkaan ihan tulomatkan ajassa taittunut, sillä navigaattori oli jopa matkaajia enemmän sekaisin korkeista rakennuksista, tietöistä ja yksisuuntaisista kaduista. Lisäksi kaduilla vilisi miljoonia ihmisiä viikonlopun hurmiossa, joten ajaminen oli kaikkea muuta kuin helppoa. Noh viimein navigaattorikin pääsi kartalle ja lopulta hotellille päästiin alle tunnissa (tulo matka max 20 minuuttia). Emme siis suosittele autolla ajamista ilta-aikaan Downtownin ja China Townin alueella, varsinkaan juhlapyhän viikonloppuna.
Hotellilla levättiin hetkinen, otettiin suihkut ja vaihdettiin vermeet. Sitten oltiinkin todella valmiita illalliselle, joka päätettiin nauttia jossakin turistikirjamme suosittelemassa ravintolassa (=halusimme oikeasti naatiskella). Ajettiin autolla satamaan, jossa näytti olevan useampikin kirjalle kelpaava rafla. Näistä valitsimme La Mar nimisen latinalais-amerikkalaisen ravintolan.
Molemmat valitsimme merellisen annoksen, söimmehän kuitenki satamassa ja itseasiassa meren päällä. Ville otti kombon, joka sisälsi mm. kampasimpukoita, katkarapuja ja mustekaloja riisi pedillä. Timo puolestaan valitsi “päivän saaliin”, joka tällä kertaa tarkoitti grillattua keltapyrstöpiikkimakrillia (varmasti tuttu jokaiselle blogin lukijalle kesämökin onkireissuilta). Molemmat maiskuttelivat sangen tyytyväisinä omia annoksiaan ja hienosta ravintolasta huolimatta ei tarvinnu nälkäiseksi jäädä. Laskukin oli melko edullinen eli 42 dollaria (reilu 30 euroa), ainakin ruokaan ja paikkaan nähden. T&V suosittelee !
Saksalaisvaihtareitten kanssa oli tarkoitus lähteä vielä iltaa istumaan, mutta tytöt olivatkin tietysti sokerista tehtyjä ja päättivät jäädä sadetta pitelemään hotellillensa. Haluttiin vielä jossain käydä hieman istumassa iltaa ja paikaksi valikoitui Hard Rock Café, San Francisco. Muut kuppilat olivatkin jo kiinni Pier 39:llä, joten valinnanvaikeutta ei tässä kohtaa ollut. Kylmissämme tilasimme tietysti Irish Coffeet ja jälkiruuaksi pähkinäkakkua jäätelöllä sekä karamellikastikkeella. Tälläistä herkutteluahan ollaan harrastettu tosi vähän, mutta tämän päivän päätteeksi annokset tuntui ansaituilta! :P
Mukava matkakuvaus, kirjoittakaa lisää.
VastaaPoista