Laitetaan tähän muutamia hauskoja huomioita viime ajoilta ja tästä syksyltä.
Kesällähän väännettiin paljon sen asian kanssa, kun LUT:n ja CSUF:n keskenäinen oppilasvaihtosoppari oli huonossa balanssissa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Suomesta on Kaliforniaan tullut parisenkymmentä vaihtaria, mutta kukaan ei ole lähtenyt täältä Suomeen. Vastavuoroisuuteen perustuva sopimus on uhattuna, ellei amerikkalaisia lähtijöitä ilmaannu.
Tätä silmälläpitäen kävimme kantamassa jälleen kortemme kekoon ja osallistuimme ns. speed friending -tilaisuuteen, jossa yhdessä Juuson kanssa muodostimme Suomi-pöydän. Tapahtumavieraaksi tulleet paikalliset oppilaat kiersivät pöydästä toiseen 8 minuutin sykleillä kuuntelemassa mitä kullakin maalla on sanottavana. Me kerroimme siinä Suomesta ja opiskeluista Suomessa sekä tietysti promosimme LUT:ia kuin viimeistä päivää. Samalla tuli kehuttua niin Lappi kuin Euroopan lentoyhteydetkin viimesen päälle. Ongelma vaan tahtoi olla siinä, ettei monellekaan vieraista teknillisen yliopiston tarjonta aivan suorilta istunut nykyisiin opiskeluihin, mutta luovuutta käyttämällä jotain ideaa saatiin kaikille. Jenkeissä vaihtoon lähtemisen kulttuuri ei silti ole niin vahva kuin Euroopassa ja harva on Jenkkilän ulkopuolella edes käynyt. Ans kattoo kuinka käy, parhaamme tehtiin ja jopa useamman luennon alussa ennen tapahtumaa promosimme tätä tilaisuutta oikein esitteiden kera! (Terveiset LUT:n kv-palveluihin Nikun Kaisalle, kyllä me täällä kaikkemme tehdään ja yritetään saada ihmisiä sinne!! ;)
Samaan epätasapainoon liittyen osasta meistä joutuu LUT maksamaan jonkin verran CSUF:lle. Tähän liittyen jonkun verran tuli ylimääräistä selviteltävää jo kesällä ja nyt tämä tilanne muistutti taas itsestään, tosin erikoisemmalla tavalla tällä kertaa. Juuso nimittäin sai koululta postissa n. 6500 taalan kirjeen, jonka kuvitteli olevan lasku. Porukalla sitä ihmettelimme ja se vaikutti meidän mielestä kyllä enemmän shekiltä kuin laskulta. Näinpä Juuso marssi kv-toimistoon selvittämään asiaa ja lopulta selvisi, että se oli täysin virheellisesti lähetetty "lukukausimaksun palautus", jonka avulla Juuso olisi pystynyt todennäköisesti nostamaan tuon summan koulun finance officesta. Paikallinen kv-koordinaattori selvitti asiaa aikansa ja huojentuneena kiitteli, että on rehellisiä oppilaita, kun tulivat asiaa selvittämään, eivätkä nostaneet rahoja kaikessa hiljaisuudessa. Taidetaan olla liian rehellisiä poikia tänne meksikaanien sekaan!
Vaikka jenkkimeno on monella tapaa samanlaista kuin kotipuolessa, niin toisaalta se on myös monella tapaa erilaista. Yksi huomionarvoinen seikka on se, että kaupoissa hinnat ilmoitetaan pääsääntöisesti verottomina hintoina, jolloin kassalla loppusumma tulee aina pienenä yllätyksenä, eikä tietenkään vastaa verojen kanssa sitä summaa, jonka saa hintalappuja ynnäämällä. Ravintoloissa sekä bensa-asemilla hinnat sisältävät verot. Ravintoloissa tosin tippiä tulee jättää n. 15% laskun loppuhinnasta, mikä vipuaa isomman laskun summaa helposti vielä useilla kympeillä.
Tähän mennessä olemme aika paljon käyttäneet kotimaisia luottokortteja ja hyvin on OP-Visat vinkuneet täällä. Oikeastaan pari huoltoasemaa on olleet ainoat paikat, joissa on ollut automaatilla ongelmia, mutta kassoilla pelanneet silloinkin. Huoltiksilla tankatessa muuten automaatti kysyy tunnusluvun sijaan postinumeroa!! Ja mikä huvittavinta, niin yhdellä huoltisketjulla automaatit hyväksyvät suomalaisen postinumeron. Tätä onkin sitten naureskeltu, että "hei anna sun visa ja postinumero!" Bensa itsessään maksaa täällä karkeasti sanottuna vajaa neljä taalaa gallonalta, eli on puolet halvempaa kuin Suomessa.
Hintataso muissa tuotteissa vaihtelee kovasti, pääasiassa on kuitenkin vähän halvempaa kuin Suomessa. Asuminen maksaa about saman verran, mutta esim. merkkivaatteet ovat halvempia, kuten myös roskaruoka. Sen sijaan ruokakaupassa esim. maitotuotteet eivät kyllä hinta-/laatusuhteeltaan pärjää kotimaisille millään tavalla. Sääli sinänsä. Huvittavaa sinänsä on se, että kun Suomessa saattaa määräalennuksen saada ostamalla 3-5 pulloa limpparia, niin täällä vedetään mutkat suoriksi ja todetaan, että näitä pulloja saa kymmenellä taalalla kymmenen. Simppeliä, eikö vain?
Huomenna aamulla lähdemme ajamaan San Franciscoon kolmeksi yöksi ja sieltä maanantaina Yosemiten kansallispuistoon yhdeksi yöksi. Tiistaina iltasella palaamme takaisin Fullertoniin. Tätä varten vuokrasimme auton, sillä emme uskalla lähteä omalla autolla noin pitkälle reissulle ja vieläpä vuoristoon. Autovuokraus täällä on tosi iso bisnes ja yksin Fullertonissa taitaa noita vuokraamoja olla 6-8 kpl. Hinta on noin 60 taalaa päivä kaikkine vakuutuksineen ilman suurempia alennuksia, kun kyseessä on keskikokoinen auto (tyyliin Toyota Corolla tai Ford Focus).
Kuluneella viikolla saimme myös varmistettua sen, että voimme pitää asuntomme 30.12. asti. Sen jälkeenhän sitten hajaannumme uuden vuoden viettoon ennen kotiin lähtöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti