Maanantaiaamuna oli siis edessä maiseman vaihto Yosemiten Kansallispuistoon. Suihkun ja muroaamiseisen jälkeen lähdettiin liikenteeseen kellon näyttäessä 9.00. Arvioitu matka-aika oli navigaattorin mukaan noin 4,5 tuntia. Kirjoituksen lopussa näkyykin karttakuvaa koko reitistämme, mutta tama kyseinen siirtyminen Yosemiteen tarjosi ehdottomasti mahtavimmat maisemat ja 5 tuntinen siirtymä tuntui menevän niillä kuuluisilla siivillä. 
Matkalla kiivettiin ihan tajuttoman korkealle pientä serpentiinitietä, jossa ei ollut edes kaiteita mutkissa. Kyllähän tuo pikkaisen riskialtista oli kun maisemat oli aivan tajuttomat ja samalla pitäisi vähän tietäkin katsoa. Noh onneksi köröteltiin ison rekan perässä, jolle kyseinen kiipeäminen otti voimille. Tässä vaiheessa viimeistään todettin yhteen ääneen, että oli ihan hyvä ratkasu vuokata Pontiacci eikä pistää Maximaa tähän testiin. Reissusta olisi todennäköisesti tullut himppasen ressaavampi… Lisäksi vuokra-auto oli todella hyvä ajettava ja tuntui rakkaaseen Maximaan verrattuna lähinnä ilmatyynyalukselta.
Yosemiteen saavuttiin 14.00 maissa ja sisäänpääsymaksu alueelle oli vaivaiset 20 dollaria yhteensä, joka olisi vielä oikeuttanut viikon mittaiseen leireilyyn. Toisaalta hotelliyöstä olisi saanut pulittaa tälle viikonlopulle 470 dollaria, mutta mehän selvisimme 60 dollarilla telttamajoituksen johdosta, josta myöhemmin lisää. Yosemiten tiet olivatkin jo osittain lumen peitossa ja mustassa jäässä. Kesärenkailla lasketeltaessa kapeita vuoristoteitä sai jälleen adrenaliinia sopivasti kroppaan. Reitti sisälsi useita näköalapaikkoja joissa oli yksinkertaisesti pakko pysähtyä maisemien johdosta. Maisemista ei kannata sen enempää käydä tarinoimaan, antaa kuvien puhua puolestaan (ja niitähän riittää)!!!
Yosemitessä vierailee yli 3,5 mijoonaa ihmistä vuosittain ja se on tunnettu vaihtelevasta kasvillisuudesta, huikeista vuoristonäkymistä sekä nopeasti vaihtuvasta säästä. Kansallispuistossa elää mustakarhuja ja ruskeakarhuja, mutta viimeinen harmaakarhu tapettiin vuonna 1920. Nimen syntyyn liittyy muuten mielenkiintoinen tarina (Wikipedia):
Yosemitessä asui ennen intiaaneja. Eräs tutkimusmatkailija tuli Yosemiteen ja näki kaksi intiaaniheimoa taistelemassa. Yhtäkkiä toinen heimo huusi "Yosemite! Yosemite!". Matkailija luuli, että metsän nimi oli Yosemite, joten hän merkitsi metsän nimeksi Yosemite. Yosemite on intiaanien kieltä ja tarkoittaa harmaakarhua.
Perille päästyämme haimme heti avaimen telttamajoitukseemme, mutta tämän jälkeen oli välittömästi lounaksen vuoro. Lähes olematon aamupala oli nautittu sellaiset 7 tuntia sitten ja tässä kohtaahan ruoka maistui. Kansallispuistossa on mielettömän monipuoliset palvelut tarjolla. On mökkejä, hotellia, lämmitettyjä telttoja, leireilyalueita, raintoloita, kauppoja, pubeja, takkahuoneita Internet-yhteydellä, uima-altaita jne. Ruokailusta ravintoloissa kyllä osattiin veloittaa, mutta kaupoissa hinnat olivat melko normaalit. Meidän maijoituksestamme vastasi Curry Village, joka ei ollut siis alueen ainoa maijoitusvaihtoehto.
Mahat killissä lähdettiin sitten katsomaan telttaamme ja sehän oli jälleen positiivinen yllätys. Kolme sänkyä ja sähkölämmitin vastasivat siitä, että nukkuminenkin olisi mahdollista pakkasyöstä huolimatta. Teltan sisälle oli ehdottoman kiellettyä ottaa mitään syötävää, juotavaa tai edes deodoranttia, sillä alueella asustelevat karhut olisivat näistä sangen kiinnostuneita. Niinpä teltan ulkopuolella oli lukollinen karhuboxi (ylhäällä kuvassa pieni vihreä laatikko teltan edustalla) johon kaikki tällainen tavara oli lukittava. Tämän ohjeistuksen kuullessamme mielssä kävi, että ollaankohan nyt säästetty hieman väärässä asiassa…
Illan hämärtyessä suuntasimme ruokailemaan ja nautiskelemaan hienon ravintola-pubin antimista. Tunnelma oli hyvinkin lämmin, sillä paikassa komeili keskellä iso tuli jossa porukka ja erityisesti lapset grillaili vaahtokarkkeja. Syötiin siinä vähän kanawrappia ja jälkkäriksi pecanipähkinöillä varusteltua piirakkaa. Tämän jälkeen bongattiin vielä telttakylästämme iso tupa, jossa perheet pelailivat lautapelejä takkatulen ääressä ja useimmat surffailivat läppäreillään netissä. Tällä kertaa päätettiin mennä ajoissa nukkumaan ja kellon näyttäessä kymmentä olikin jo päät tyynyssä. Pakkasyöhän sieltä napsahti ja aamulla oli auto kohmeessa ja tiet jäässä. Vaikka parikin vilttiä oli yöllä peittona, niin kyllähän siinä vähän myös tutisutti.
Maukkaitten aamupalojen jälkeen käytiin vielä muun muossa kuvailemassa Yhdysvaltojen korkeinta ja mailman viidenneksi korkeinta Yosemite Falls:ia eli vesiputousta. Matkalla putoukselle näimme myös peuroja ja oravia aivan polkumme vieressä. Aij ettäh, kyllä näissä maisemissa silmä lepäsi!!!
Kotimatkalle lähdettiin 12 maissa eli hyvissä ajoin. Tässä parhaillaan vielä matkaa tehdään ja arvioitu saapumisaika pysähdyksineen on tuossa 18.30 tienoilla. Kuten karttakuvasta näkyy, melkoinen roadtrippi rupeaa olemaan päätöksessä ja ainakin tähän mennessä ilman minkäänlaisia haavereita tai suurempia murheita. Maileja kertyi aika tarkalleen 1100 joka tarkoittaa 1770 kilometriä. Reissu oli aivan uskomaton ja jokaikisen mailin sekä dollarin arvoinen!!!
Loppukevennyksestä vastaa tällä kertaa karhu telttakylässämme. Onneksi (vai valitettavasti?) viime yönä karhut taisivat olla talviunilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti