Vaihtoprojekti nytkähti varsinaisesti liikkeelle aivan vuoden alussa. Ajatus vaihtoon lähtemisestä oli kytenyt mielessä jonkin aikaa ja monen vaihtoehdon välillä arpominen otti oman aikansa. Omalla kohdallani saksankielisen Euroopan kohteet olivat pitkään päällimmäisenä mielessä, lähtö Pohjois-Amerikkaan tuntui siinä vaiheessa vielä aika etäiseltä, joskin samalla erittäin kiehtovalta vaihtoehdolta sekin. Pieni inhorealisti sisälläni tahtoi uskoa, että paikan aukeaminen jenkeistä taitaisi olla lähinnä utopiaa, sillä kilpailu paikoista on vuosittain ollut aika kovaa.
Monen vaiheen kautta CSUF päätyi kuitenkin toivelistalle ykköseksi. Mieleen on hyvin jäänyt LUT:n kv-koordinaattorin Kaisa Nikun kommentti talvelta "no heitä se Fullertoni siihen ykköseks ja kato miten käy, Saksaan sä pääset aina, siellä kyllä riittää paikkoja". No minä heitin ja tässä sitä ollaan, enää muutama päivä kotimaan kamaralla jäljellä :-)
Hakemisprosessi tuntui osaltani etenevän melko tahmeasti, joskus muut koulutyöt veivät aikaa hakemusten valmisteluilta ja toisinaan jokin muu hidaste tuli tielle. (Erikoisena nyanssina todettakoon, että sain jostain sovellusbugista johtuen jopa täysin virheellisen opintosuoriteotteen opintotoimistosta, mikä sinällään aiheutti kummastusta puolin ja toisin. Noh, asia ratkesi onneksi pian.) Erona eurooppalaisiin vaihtokohteisiin, piti Jenkkeihin hakiessa toimittaa kielitodistus jo hakuvaiheessa. Muutoin proseduurit olivat melkolailla simppeleitä vielä tässä vaiheessa.
Paikka varmistui meille lähtijöille jo maaliskuun puolen välin jälkeen. Tunnelma oli kyllä aivan huikea, eikä sitä meinannut heti uskoa todeksi; kohta ollaan Kaliforniassa!?!? Tästä se työ tosin vasta alkoi. Ensimmäisenä toimenpiteenäni kävin suorittamassa TOEFL-testin, johon olin uhkarohkeasti varannut ajan jo ennalta. Testi sinällään ei ollut millään tavalla miellyttävä kokemus, vaan suht rankka ja tiukka testaus, mutta läpipääsy siitä ei sinällään ollut mikään "amerikan temppu". Testistä selviää suht koht vaatimattomilla taidoilla, mutta hyvä pistemäärä edellyttää kyllä hyvää kielitaitoa. Jonkinmoista TOEFLin treenipakettia kyllä sinällään suosittelen.
LUT:n valinnan jälkeen tuli tehtäväksi hakupaperit CSUF:n suuntaan. Mukaan piti liittää varallisuustodistus, motivaatiokirje, passikopio sekä muutamia muita lomakkeita, joista osa tosin oli toimitettu koululle valmiiksi jo ensimmäisessä valintavaiheessa (LUT:n oma vaihtarivalinta). Jouduttiinpa tekemään CSUF:n lomakkeet muuten kahteen kertaan, kun olimme ekana poimineet sivuilta väärän lomakkeen, joka oli kaiketi tarkoitettu yksinomaan yhdysvaltalaisille hakijoille. Noh, ei muuta kun uutta täyttelemään ja paperit liikkeelle (ei varmaan edes tarvitse erikseen mainita, että se meikäläisille tarkoitettu lomake oli kolme kertaa pidempi...).
Hakuprosessin tiimoilla tutustuin myös kolmeen muuhun CSUF:lle valittuun lähtijään, eli Villeen, Juusoon ja Petriin. Muutaman kerran istuimme kevään aikana alas ja vähän pohdimme tulevaa sekä järjestelyitä. Piakkoin tulimme siihen tulokseen, että lähdemme reissuun kahdessa erässä: minä ja Ville lähdemme 10.8. ja Juuso sekä Petri tulevat seuraavalla viikolla perässä.
Kevät ja kesä on pitänyt sisällään monenmoista selvittelyä, säätämistä, kymmeniä sähköposteja, fiilisten vuoristorataa sekä suuren määrän ajatustyötä. Kaikki järjestelyt eivät ole menneet tähän mennessä aivan niin jouhesvasti kuin olisi ehkä voinut toivoa ja toisinaan tarvittavia papereita on saanut osa meistä odotella jenkkien suunnasta hyvinkin viime tippaan asti. Pariin otteeseen on tullut hyvin epävarma olo siitä, että onkohan siellä nyt ylipäätään edes opiskelupaikka tallella, kun paikan päälle asti päästään. Tässä yhteydessä on pakko kehua CSUF:n puolella vaihtarien asioita hoitavaa Jean Hottaa, jolta olen itse saanut vastauksia sekä selvityksiä varsin hyvin eri tilanteissa :)
Omat proseduurinsa vaati tietenkin viisumin hakeminen, joka vaati henkilökohtaisen vierailun Yhdysvaltain Helsingin konsulaattiin. Varsinainen sähköinen hakemus täytetään netissä, minkä lisäksi mukaan on otettava:
- hakemuksen vahvistussivu,
- todistus varallisuudesta,
- vaihtoyliopiston toimittama sertifikaatti,
- todistus SEVIS-maksusta,
- todistus matka-/sairasvakuutuksista,
- passi,
- kirjattu kirje postimaksu maksettuna ja
- kuitti viisumin käsittelymaksusta.
Ei siis ihan mikään läpihuutojuttu varsinaisesti tämäkään, joskin ihan loogisia pyyntöjä. Konsulaatissa turvatoimet vastaavat lentokenttää ja fasiliteetit ovat muuten sangen vaatimattomat, mutta toimivat. Visiitti itsessään taisi minulla kestää 20 minuuttia. Konsulaatin sivuilla on hyvät ohjeet tätä varten, jos asia tulee ajankohtaiseksi. Kannattaa huomata, että vaatimukset hieman muuttuvat viisumilajin mukaan. Meille tuli J-1 opiskelijaviisumi, mutta au paireilla ja työpaikan vuoksi muuttavilla tämä on nähtävästi jokin muu.
Villen kanssa olemme tehneet (ainakin omasta mielestämme) melkolailla etukäteistyötä sekä selvittelyä syksyä varten. Olemme muun muassa tehneet alustavan varauksen asunnosta, vaikka aiempien matkaraporttien perusteella asunnon varaamisen ei pitänyt olla kunnolla mahdollista näin "meren yli". Katsotaan mikä meitä siellä sitten odottaa, kuitenkin olemme olleet yhteydessä Homestead Apartment Communityyn, jossa meille pitäisi olla varattuna 1 bath + 1 bed -mallinen asunto. Vastannee käytännössä meikäläistä kaksiota. Myös muutaman sattuman kautta olemme saaneet kontakteja, joiden kautta meille pitäisi järjestyä auto paikan päältä. Kaliforniassa joukkoliikenne on tiettävästi hyvin lapsenkengissä, joten auto on miltei välttämättömyys.
Tässä vaiheessa siis eletään lauantaipäivää 6.8. ja lähtö on ensi keskiviikkona. Ensimmäiset yöt olemme sikäläisen isäntäperheen luona. Paikallinen uskonnollinen yhteisö järjestää vapaaehtoisvoimin tilapäismajoitusta opiskelijoille ja meillä sattui Villen kanssa käymään tuuri, kun Collierin perhe lupasi majoittaa meidät molemmat! Tunnelmat ovat tässä vaiheessa vähintäänkin odottavat, laukkuja pitäisi alkaa pakkaamaan ja tekemään viimeisiä järjestelyitä Suomen päässä. Valuuttaa on kuitenkin vaihdettu ja kun työavaimista luovuin eilen, kämpän avaimet ovat lähdössä uusille vuokralaisille ja autostakin on kaupat sovittuna, alkaa taskussa olla miltei epätodellisen pieneltä tuntuva avainnippu... Tavallaan siinä ehkä konkretisoituu kouriintuntuvasti tämä edessäoleva muutos.
Paljon on vielä kuitenkin tekemättä ja järjestelemättä, lista näyttää suorastaan kaoottisen pitkältä, enkä ole itse vielä saanut edes laadittua listaa mukaan lähtevistä tavaroista! Hop hop, nyt on pakko rientää jo pakkaamaan ja tekemään viimeisiä järjestelyitä, Suomi-TJ 4!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti