12. San Diego, Downtown

Keskiviikkoaamuna päätettiin soittaa saksalaispojille Alperille ja Edinille, joiden kanssa oli alustavasti puhetta, että reissuja voitaisiin heittää samalla porukalla. Ehdotettiin San Diego-visiittiä, koska paikka on sen verra lähellä ja viel huhujen mukaan "awesome". Pojat sitte vastas myöntävästi ja eihän siinä muuta sitte ku reppu kasaan vartissa ja tien päälle.

Matkaha meni oikein rattosasti siihen asti kunnes Ville huomas ajaessaa et nyt ei Nissanista enää ykköstä suurempaa vaihdetta löydy. Siinä sitte köröteltii hähävilkut päällä itänaapurin tyylii tien sivussa. Onneks ekan rampin päästä sitte löyty huoltoasema ja paikalline varikkoekspertti pyydettii tsekkaamaan autoa. Mekaanikko kävi heittämässä lenkin ja sano että eihän tässä mitää vikaa oo, oli vaa "tietokone" pettäny ja auton sammutamine korjas tilantee, ainaki toistaseks. Kyllä tässä on kädet ristissä piettävä ja toivottava et auto kestäis vielä muutamat kuukaudet... Automatka vei ainoastaa sellaset 1, 5 tuntia, eli iha naapurissaha tuo oli.

Perillä käytiin sitte ekaks syömässä ja sitte Alpran opiskelijakavereitten asunnolle hengailemaa. Tytöt oli saksalaisia ja heidä kämppiksenä oli sitte viel yks amerikkalaine tyttö. Maattii siinä tovi uima-altaalla ja haasteltii paikallisten amerikkalaisten jätkien kanssa. Pojat meinasivat kovasti puuhata pileitä illaks, mutta aateltii kyllä että taitaa olla pelkkää sanahelinää...

Tytöt sitte tälläyty sellaset kolme tuntia, että päästiin lähtemää San Diegon Downtowniin syömähommiin. Automatka sinne oliki Villen mielestä todella mukava. Amerikkalaine tyttö ajo edeltä ja me seurattii sitä sitte omalla autolla... Nii siis siihe asti enneku Villeltä levähti kasetti. Semmone 10 minuutin automatka oliki jo vaihtunu tunnin mittaseks touristimatkaks, kunnes meidän auto otti ohjat käsii, päästiiki sitte perille navin avulla tosi nopeesti. Downtown oli melkosen siisti mesta kute kuvista näkyy.

Käytiin sitte syömässä illallista Dicks-nimisessä mestassa, jossa tarjoilijat sekoilivat, noh, melko hauskasti... Ruokailun jälkee kello näyttiki jo yli kymmentä, joten päätettiin sitte jäädä San Diegoon yöks. Tyttöjen hotelli-apartmentti-alueella oliki sitte sinne tultaessa jenkkien lupaamat pileet käynnissä. Ja tälläsiä pirskeitä ei Ville ja Timo ollukkaa nähny ku elokuvissa. Musiikki pauhas, kaikilla oli punaset mukit kädessä ja altaalla sellaset 50 ihmistä hengailemassa. Meidätki toivotettii tervetulleiks ja siinä sitä sitte jutusteltii nii muitte vaihtareitte (jällee 90% Saksasta) ku paikalliste kanssa.

Aamulla otettiin sitte heti nokka kohti Fullertonia ja paluumatkalla Nissani hyrräski ku vanhatekijä. Onnistuneesta paluumatkasta huolimatta illalla alkoiki sitte auton kanssa tapahtua. Ajeltiin Timon kanssa paikallista kauppakeskusta kohti shoppailemaan, kunnes RENGAS POSAHTI. Onneks ei ehitty ajamaan sitte ku sellaset 30 metriä vanteen kanssa, kunnes päästii huoltsikan pihalle.

Siinä sitte ihmeteltii 5 sekuntia ja ruettiin kaivamaa takakontista vararengasta ja tunkkia. Meidän 19-tuumasii alumiinivanteisii tarvittiiki vähä erilaista apuvälinettä, eli apuu oli löydettävä. Taas oli aivan tajuton säkä, eli huoltsikan pihalla oli just samaan aikaan joku renkaanvaihtaja pakuineen. Ville kävi sitte apua pyytämässä, samalla ku Timo veivas tunkkia valmiiks. Äijähän lupas auttaa jenkkiläiseen tyyliin, vaikka aluks yllättävän hiljaselta ja jurolta vaikuttiki. Heitettiin äijälle 20 taalaa kiitokseks ja nyt sitte ajellaa huomisee (toivottavasti) asti vararenkaalla. Itseasias muutenki oli tarkotus mennä autoliikkeelle ottamaa joku pakolline kaasunmittaus, eli nyt sitte pitää vaa soittaa etukätee et hommaavat meille renkaanki valmiiks. Voipi olla että Nathan (meidän automyyjä) saattaa tulla todella tutuks kaveriks tän vaihdon aikana...

Huomenna alkaakin sitte koulu orientaatiolla! Eli tiedossa taitaa olla campukseen tutustumista, mihin kyllä onki syytä varata kokonaine päivä...