9. Sunnuntaiaamuna kirkkoon!

Kuten jo aiemmassa vaiheessa totesimme, isäntäperheitä järjestää täällä päin paikallinen uskonnollinen yhteisö. Seurakunta on nimeltään First Evangelical Free Church of Fullerton. Ehkä juuri tästäkin syystä isäntäperheet menevät aikalailla samaan muottiin ja oikeastaan niin omat kokemuksemme kuin muidenkin matkaraporteista lukemat fiilikset isäntäperheisiin liittyen ovat olleet yksinomaan positiivisia. Perheet ovat auttavaisia ja huomaavaisia, haluavat aidosti tuoda vieraansa lähelle omaa kulttuuriaan ja omaa lähipiiriään. Meidät esiteltiin muun muassa monille heidän ystävilleen.

Eilen saatuamme muuton finaaliin, Mike ja Chris kertoivat, että heidän kirkkokuoronsa esiintyy nyt sunnuntaiaamuna kirkossa. He heittivät meille, että tulkaa katsomaan, jos kiinnostaa ja että ysiltä ja yheltätoista siellä olisi niin sanotusti meiningit päällänsä. Heillä on siis sunnuntaiaamupäivisin kirkossa kaksi jumalanpalvelusta, samalla kaavalla, jotta kaikki halukkaat pääsevät. Päätimme heti, että kyllähän me nyt paikalliset kirkonmenot mennään katsomaan! Sen verran hurskaista kavereista kuitenkin on kyse! Siispä aamulla kello soi kahdeksalta ja nopeiden aamutoimien jälkeen naputeltiin navigaattori tulille ja Maximan nokka otettiin kohti kirkonmäkeä. Kirkkoalue sijaitsikin tossa suht lähellä, olisko ollut kutakuinkin 3 km.

Paikalla repesimme nauramaan samoin tein, kun huomasimme, että kirkon pihassa oli PARKKITALO!!! Ja sinne taloon oli pieni ruuhka! Samalla piha-alueella oli lopulta kaksi kirkon rakennusta ja molemmissa oli menot alkamassa. Jumalanpalvelukset alkavat siis joka sunnuntai molemmissa rakennuksissa kahteen otteeseen, eli kaikkiaan neljät menot päivässä. Kesäiseen aikaan meno on kuulemma vielä vähän normaalia vapaamuotoisempaa ja esiintymässä on varsinaisen kuoron sijaan bändi.

Löysimme pienellä tuurillakin muun jonon perässä siihen, jossa Mike ja Chris olivat esiintymässä. Ovella oli lukuisia iäkkäämpiä setiä jakamassa käsiohjelmaa ja taputtelemassa olalle ja toivottamassa erittäin lämpimästi tervetulleiksi, vaikkei heillä ollut mitään käryä siitä, keitä olemme, mistä tulemme tai miten sinne olemme päätyneet. Noh, istuimme siis alas penkeille muun kansan sekaan odottelemaan ja piakkoin kuoro, tai pikemminkin bändi, saapui lavalle.

Kitaraa kantanut palveluksen vetäjä alkoi juttelemaan leppoisaan tapaan ja toivotti kaikki tervetulleiksi kirkkoon. Tässä vaiheessa jo selvisi, että täkäläisessä kirkossa on tarkoitus viihtyä ja pitää hauskaa, eikä hiljentyä vakavalla naamalla kuten Suomessa. Aluksi nousimme seisomaan ja hän käski kaikkien kätellä vieressä ja ympärillä istuvia ihmisiä. Näinpä siis kättelimme, esittäydyimme ja vaihdoimme kuulumiset jumalanpalveluksen aluksi täysin vieraiden, mutta todella ystävällisten ihmisten kanssa!! Meidät toivotettiin sellaset 20 kertaaV erittäin tervetulleiksi Amerikkaan :) 

Messu/jumalanpalvelus itsessään oli hyvin erilainen kuin koti-Suomessa. Alkuun vedettiin porukalla hyvin menevää gospelia, ylistyslaulun sanat heijastettiin screenille ja melodiat olivat simppeleitä. No ei siinä mitään, mehän veisattiin menemään siinä missä muutkin! Ohessa Villen kännykällä nauhoittama videopätkä yhdestä laulusta. Kirkossa sai vapaasti kuvata, mutta emme viitsineet kauheasti kurotella ja huitoa kameroidemme kanssa, kun kyse oli kuitenkin uskonnollisesta tapahtumasta, joten siksi kuva on melko matalalta otettu.

Muutamien laulujen ja rukouksien jälkeen vuoroon pääsi vanhempi setä, joka alkoi kertoa Raamatun tekstistä tarinaa. Tarina ei kulkenut kuitenkaan "ihan" suomalaisella tavalla, noin 75-vuotias setä nauratti yleisöä siihen malliin, että Suomessa vastaavaan olisi pystyny ehkäpä Sami Hedberg tai Ismo Leikola.Tästä huolimatta tarinassa näytettiin läpileikkaus siitä, millaisilla muureilla Jeriko oli aikoinaan linnoitettu. Paljon siitä meni meiltä ohi, kun kesto oli kolme varttia ja aihepiirit eivät olleet kuitenkaan kovin tuttuja. Huikeita puhujia nämä jenkit, kyllä noilla esityksillä sytyttäisi yleisön jopa Suomessa!

Menimme tapahtuman jälkeen moikkaamaan Chrisiä ja Mikea lavan eteen. He olivat onnesta soikeana, kun olimme ottaneet heidän kutsunsa vastaan ja tulleet käymään kirkossa. Meidät esiteltiin heidän naapuriperheelle, jolla oli noin arviolta 16-17v. tytär myös kirkossa mukana. He olivat itse myös kuoron/bändin jäseniä. Perheen isä oli hammaslääkäri ja he antoivat korttinsa ja ehdottomasti lupasivat auttaa, jos sen kaltaista apua tarvitsemme reissumme aikana.

Kirkon pihalla oli pieni "kenttäkahvio", joten Chris tarjosi meille vielä ennen lähtöämme kahvit ja esitteli piha-aluetta meille. Sen jälkeen lähdimmekin ruokakauppaa kohti ja takaisin kämpälle pohtimaan sunnuntain ohjelmaa. Kirkkoon kannatti todellakin aamulla lähteä ja ehkäpä menemme tsekkaamaan myöhemmin vielä toisessakin rakennuksessa pidettävät menot, ovat kuulemma hyvin meneviä ja epämuodollisia nekin, mutta hieman eri kaavalla!