4. Onnistuneesti perille, Helsinki -> Lontoo -> LAX -> Fullerton

No niin, tätä kirjoitettaessa olemme olleet hereillä yhtäjaksoisesti nyt 26 tuntia, muutamaa hyvin hetkittäistä torkahdusta lukuunottamatta. Tapasimme Helsinki-Vantaalla hieman aamukuuden jälkeen ja kone lähti kohti Lontoota (hieman aikataulustaan jäljessä) noin puoli yhdeksän tienoolla. Olimme kuitenkin Heathrow´lla kutakuinkin ajoissa myöhästyneestä lähdöstä huolimatta. Lento kesti noin kolme tuntia.

Olimme varanneet vaihtoaikaa Lontooseen noin 2,5-3 tuntia, sillä kenttä tiedettiin ennalta arvaamattomaksi ja ajattelimme, että siellä saattaa hyvinkin venähtää vaihtokikkailuissa tovi jos toinenkin. Sinällään järjestelyt Lontoossa sujuivat silti mukavasti ja opasteet olivat kyllä viimeisen päälle hyvät. Ehdimme hiukan siinä hörpätä kahveetakin välissä (Jäsen V:n ilme oheisessa kuvassa kertoo kaiken ao. kahvin tuottamasta makuelämyksestä) sekä katsastamaan putiikkien tarjontaa ohimennen. Jatkolento lähtikin sitten tämän viitosterminaalin toisesta päästä, joten siirryimme maanalaisella tämän välin ja pääsimme tuota pikaa astumaan BA:n Boeing 747:aan.


Atlanttin yli lensimme noin 10,5 tunnissa ja saavuimme hieman kolmen jälkeen Los Angelesin lentokentälle (L.A.X.). Olimme etukäteen varanneet koneesta sellaiset istumapaikat, joissa oli hieman paremmin jalkatilaa. Sinällään matka meni pääosin jutellessa kaiken maailman asioista sekä lukiessa. Nukkumiset sekä tarjolla ollut tv-viihde jäivät sitten toisen kertaan.

Kaikkiaan lento ei tuntunut lopulta sitten niin pahalta, kuin mitä ehkä oletimme. Ehkä olimme saaneet hiukan liikaa ennakkoluuloja muiden matkakokemuksista. Koneen tarjoilut puolestaan tuottivat meille osiltaan pienen pettymyksen, sillä lounaalla tarjoiltu jonkinlainen kanarisotto ei välttämättä ollut parasta mitä on koettu... Onneksi huikea hasselpähkinä-päärynä-jälkiruoka pelasti paljon!

Saavuimme perille Los Angelesin kentälle kolmen maissa iltapäivällä, eli aika tarkasti aikataulussa. Koneesta terminaaliin kuljettaessa huomasimme tunneliin tulvivan ilman olevan täällä tyypillisen lämmin ja melko kostean tuntuinen. Matkamme jatkui kuitenkin nopealla tahdilla kohti passien sekä muiden asiakirjojen tarkastusta, jossa sitten hujahtikin jonotellessa tunti. Jono tosin tuntui loppua kohden menevän hieman nopeammin, kun tarkastusvuoroon alkoi päästä Lontoon koneella saapuneita. Edellinen - ilmeisesti jostain idän mailta saapunut - koneellinen vaikutti saavan osakseen hieman enemmän huomiota.

Passintarkastus meni lopulta meidän osaltamme hyvinkin joutuisasti. Paperit ja passit leimattiin ja varoiksi otettiin toisesta kädestä vielä sormenjäljet sekä nassusta foto. Tarvittavat paperit meillä oli valmiina jo tiskille tultaessa ja virkailijat suhtautuivat meihin todella ystävällisesti sekä jopa heittivät siitä rentoa läppää meille, tummaihoinen tarkastajanainen kuittasi Timolle ohimennen ihonväriin liittyen, että "white is good!" ja nauroi iloisesti päälle. Jostain syystä sama nainen koki tarpeelliseksi kuitata puolivitsillä viimeisenä, että olemmehan me tutustuneet heidän lainsäädäntöönsä "about drinking and driving". Eivät kuulemma halua selvitellä meidän osaltamme mitään kännitoilailuja... Mistähän sai tämäkin ajatuksen päähänsä?!??!?!?!

Passintarkastuksen jälkeen laukkumme odottivatkin jo karusellin vieressä ja lähdimme etsimään Super Shuttlea (kimppataksi), joka kilkkoi meitä kentältä etiäppäin. Ajoimme ties minkä Anaheimin suburban-alueen lähiöiden kautta Fullertonille, ihmisiä jäi ajoittain matkasta pois ja me lopulta sitten yliopiston kampuksella sijaitsevan hotellin eteen. Kyyti maksoi noin 25 taalaa per nekku ja kesti vajaat pari tuntia, ei kovin pahan tuntuinen hinta.

Hotellilta meidät noutivat Mike ja Chris Collier, eli kultainen isäntäperheemme! Heidän avolavansa lavalle kammettiin laukut ja hyppäsimme King Cabin takaloosiin. Muutaman mailin jälkeen saavuimmekin jo heidän kotiinsa, joka sijaisee tällaisella alueelle tyypillisellä communityllä, eli lähiön tyyppisellä asuinalueella, jossa on useampi kerroksisia rivareita ja communityllä mm. oma uima-allas. Hassua, että tämä on jo periaatteessa eri kaupunkia, eli olemme Fullertonin sijaan Breassa (Brea on kuulemma espanjaa ja tarkoittaa öljyä).



Meille oli molemmille varattu omat huoneet, joissa oli pyyhkeet sekä vesipullot odottamassa sängyllä. Ville päätti kiittää vieraanvaraisuudesta niittämällä perheen portaikon seinältä kaksi taulua alas, joista toinen kolahti samoin tein säpäleiksi portaille. Noh, näyttävä sinääntulo ennen kaikkea! Hieman tuossa iltaa istuimme heidän kanssaan ja heidän ehdottamansa "pieni iltapala" piti lopulta sisällään mutakakkua, rypäleitä, keksejä, juustoa, jääteetä, limpparia ym ym. Meidän tuoma vihreä Aalto-vaasi sekä Fazerin suklaakarkkien lajilma tuntuivat tehneen kyllä vaikutuksen täkäläisiin.


Eli Los Angeles, Anaheim, Fullerton... Brea calling! Huomenna jatketaan operointia piiiiitkän asialistan kanssa.  Asuntoa pitäisi katsoa, autoa järkätä, shoppailla vaatetta ym. Nyt nukkumaan, vihdoinkin!!